Unelmaa kohti. Aikuisiällä kasvatustieteen maisteriksi Tampereen yliopistosta

Abstract

Elinikäisestä oppimisesta on tullut osa nykypäivän yhteiskuntaa. Yliopistossakin yhä useampi opiskelija on aikuisopiskelija. Tutkimuksessani selvitin kirjallisuuden, aikaisempien tutkimusten sekä tilastoaineistojen perusteella aikuisopiskelijoiden taustaa, historiaa, ideologiaa sekä aikuisten opiskeluun osallistumisen syitä ja määrää eri opintoaloilla. Lisäksi haastattelin seitsemää kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen aikuisopiskelijoita Tampereen yliopistosta. Haastattelujen avulla syvensin tietämystä aikuisopiskelijoiden opiskelukokemuksista ja opiskelutuntemuksista. Mielenkiinnon kohteena oli myös, miten perhe-elämän, opiskelun ja työelämän yhdistäminen onnistuu. Lisäksi tutkimuksessa selvitin opiskelun merkitystä aikuisopiskelijalle. Kasvatusala on eräs aikuisopiskelijoiden suosima ala. Haastattelujen avulla selvitin myös sitä, miten aikuisopiskelijat löytävät kasvatusalan.

Tutkimukseni aineisto oli kaksivaiheinen. Ensimmäisenä aineistona olivat tilastotiedot ja aikaisemmat tutkimukset. Toisena aineistona olivat toteuttamani pienimuotoiset haastattelut. Haastateltavina olivat Tampereen yliopiston elinikäisen koulutuksen ja kasvatuksen maisteriohjelmassa opiskelevat aikuisopiskelijat. Aineiston keruun toteutin teemahaastatteluilla. Ennen haastatteluja toteutin esikartoituksen, joka sisälsi pieniä avoimia kysymyksiä. Analyysini oli teoriaohjautuvaa, sillä käytin analyysissä paljon hyödyksi tilastoaineistoja sekä aikaisempia tutkimuksia.

Tutkimusaineiston perusteella aikuisopiskelijoiden keskeisimmät syyt opiskelulle ovat halu vaihtaa uuteen työhön tai ammattiin, kiinnostus uutta alaa kohtaan, yleissivistyksen lisääminen tai halu opiskella harrastus näkökulmasta. Kasvatusalan löytämiseen vaikuttaa haastattelujeni perusteella usein työelämä. Haastateltavista monet olivat työelämän kautta saaneet kokeilla kasvatusalan työtehtäviä ja innostuneet niistä. Innostus oli johtanut avoimen yliopiston opiskeluun. Toiset olivat opiskelleet vain kasvatustiedettä, osa oli halunnut kokeilla myös muita aloja. Avoimen yliopiston opintojen kautta kasvatustiede oli kuitenkin osoittautunut itseään eniten miellyttäväksi alaksi. Kasvatustieteen lähialoilla työskenteleville aikuisille kasvatustiede on luonnollinen jatke aikaisemmalle koulutukselleen. Hakureittinä yliopistoon haastateltavat käyttivät joko erillisvalintaa tai pääsykoetta. Hakureitinvalintaan vaikutti elämäntilanne. Työelämässä olleet valitsivat usein erillisvalinnan, koska kokivat sen helpommaksi väyläksi kuin pääsykoe.

Haastattelemani aikuisopiskelijat on myös jaettavissa kahteen ryhmään, kun tarkastellaan opiskelijoiden orientaatiota opiskeluun. Osa aikuisopiskelijoista on hyötyorientoituneita ja osa elämäntapaopiskelijoita. Hyötyorientoituneilla oli selkeämmin tavoitteena opiskelun kautta päästää uuteen tehtävään. Elämäntapaopiskelijat ovat aikuisia, jotka ovat opiskelleet koko elämänsä työn ohessa. He ovat osallistuneet lukuisiin koulutuksiin tai suorittaneet muita lyhytkestoisia opintoja. Opiskelu on heille osa elämää ja itseään. Lisäksi se on heille itsensä haastamista.

Tutkimukseni myötä saavutettiin myös mielenkiintoinen havainto vertailtaessa haastateltavien koulutustaustaa ja sen merkitystä opiskelun aloittamiselle. Opistotasontutkinnon nuoruudessa suorittaneet ovat haaveilleet jo aikaisemmin nuoruudessaan yliopisto opinnoista. Nyt aikuisiällä suoritettava opiskelu yliopistossa onkin heille pitkäaikaisen unelman, haaveen tai tavoitteen toteuttamista. Nuorempana yliopisto opinnot olivat herättäneet heissä kunnioitusta ja pelkoakin. Yliopisto-opinnot jo nuoruudessaan suorittaneet tavoittelevat uudella tutkinnolla uusia tehtäviä tai uutta alaa. Huolimatta koulutustaustasta voidaan ajatella, että haavettaan aikuisopiskelijat ovat usein yliopistossa toteuttamassa.

Eri elämänosa-alueiden yhdistämisen aikuisopiskelijat kokevat olevan mahdollista vaikkakin se vaatii tarkkaa suunnittelua. Haastavinta eri elämänosa-alueiden yhdistäminen on pienten lasten äideillä. Äidin aloittaessa opinnot ovat työantajan, perheen sekä läheisten tuki ja jousto ne tekijät, jotka mahdollistavat opiskelun perheen äitinä. Helpotusta eri elämänosa-alueiden yhdistämiseen tuovat opintovapaat sekä vuorotteluvapaat. Myös mahdollisuus osallistua kesäyliopiston ja avoimen yliopiston tarjoamiin opintoihin helpottaa työn ja opiskelun yhdistämistä.

Opiskelun merkitys aikuisopiskelijoille on henkisesti tärkeä. Aikuisopiskelijat nauttivat opiskelusta ja sen tuomista uusista näkökulmista ja ajatuksista. Se on henkinen voimavara, identiteetin eheyttäjä ja rakas harrastus. Opiskelu on heille siis itsestään jo suuri nautinto, josta saa energiaa ja iloa elämään. Lisäksi se on heille perheen ja työn rinnalla se kokonaan ”oma juttu”, jonka avulla he rakentavat henkilökohtaista identiteettiään. Toisille se on myös pitkäaikaisen haaveen, unelman tai tavoitteen toteuttamista. Varsinainen maisterin titteli ei siis aikuisopiskelijoille ole se tärkein tekijä. Kuitenkin hekin tavoittelevat usein koulutuksen myötä itselleen mielekkäämpää työtä.

Avainsanat: Aikuisopiskelija, elinikäinen oppiminen, kasvatustiede, opiskelu, Tampereen yliopisto