Alpo Lumme, elämäntyö lasten puolesta

Abstract

Lastensuojelussa elettiin murroksen aikaa 1920-luvulla. Lastensuojelulakia oli yritetty saada aikaiseksi jo monen vuoden ajan, tuloksetta. Lastensuojeluviranomaisten oli hankala hoitaa tehtäviään, kun ei ollut lakia johon turvata. Aika oli suotuisaa lastensuojelulle, koska lasten hyvinvointiin alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota ja tarvittiin lastensuojeluviranomaisia auttamaan huono-osaisia lapsia. Teollistuminen oli lisännyt naisten työssä käyntiä, jolloin lapset jäivät yksin kotiin. Lisäksi vuoden 1918 sisällissodan seurauksena oli orpoja huomattavan paljon. Lastensuojelulle oli siis tarvetta.

Tällaisessa tilanteessa Alpo Lumme aloitti toimintansa lastensuojelutyössä. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella Alpo Lumpeen uraa Tampereen lastensuojelulautakunnassa vuosina 1922-1933. Tarkastelen lähinnä minkälaisia asioita hän sai hoidettavakseen ja mitkä asiat nousivat hänelle työn edetessä tärkeiksi. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan Lumpeen suhtautumista lastensuojelulainsäätämiseen ja lopulliseen vuonna 1936 säädettyyn lastensuojelulakiin.

Alkuperäisinä lähteinä on käytetty Tampereen lastensuojelulautakunnan pöytäkirjoja ja toimintakertomuksia. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty lähteinä Alpo Lumpeen kirjoittamia artikkeleita lastensuojelualan lehtiin ja hänen itsensä perustaman Nuori kansa -lehden artikkeleita. Tutkimuksen toisessa osassa, joka käsittelee lastensuojelulakia, lähteinä on käytetty valtiopäivä asiakirjoja.

Alpo Lumpeen toiminta Tampereen lastensuojelulautakunnassa oli merkittävää. Hän hoiti erittäin monia tehtäviä. Hän toimi lautakunnan sihteerinä, ammattiholhoojana, lastenvalvojana ja lastensuojelulautakunnan kanslian johtajana eli koko Tampereen lastensuojelutyönjohtajana. Lumpeelle nousi selvästi monia tärkeitä asioita ylitse muiden. Lastenvalvojana hän hoiti aviottomien lasten asioita. Sekä aviottomista lapsista että heidän äideistään tuli Lumpeelle tärkeä puolustamisen kohde. Hän myös yritti monella tapaa parantaa lasten ja äitien oloja. Lisäksi Lumme oli huolissaan punaorvoista, joita sisällissodan seurauksena oli Tampereella erittäin paljon. Lumpeen mielestä punaorvot eivät olleet syypäitä sotaan, joten heitä oli autettava kaikella mahdollisilla tavoilla. Lumpeelle nousi tärkeäksi myös kotikasvatuksen tukeminen. Hän toivoi, että lapset voisivat kasvaa kotona vanhempiensa kanssa. Tätä piti yrittää tukea, jotta vanhempien ei tarvitsisi lähettää lapsiaan pois.

Lumme pääsi eduskuntaa vuonna 1933 ja seuraavana vuonna tuli eduskuntaan käsiteltäväksi lastensuojelulakiehdotus. Lumme oli tyytyväinen, että monen vuoden odottamisen jälkeen lastensuojelulaki vihdoinkin saataisiin aikaiseksi. Lumme ei kuitenkaan ollut tyytyväinen lakiehdotukseen. Hänen mielestään lastensuojelulle piti taata itsenäisyys eikä keskittää sitä huoltolautakuntaan, niin kuin laissa ehdotettiin. Laki saatiin säädettyä, mihin Lumme oli tyytyväinen, vaikka hän ei ihan koko lain sisällöstä pitänytkään. Hänen onnekseen Tampereen lastensuojelulautakunta sai jatkaa itsenäisenä. Lumme oli merkittävä henkilö lastensuojelussa ja varsinkin Tampereella. Hän sai osakseen myös muiden lastensuojeluviranomaisten arvostusta.