Aerobisen ja anaerobisen kynnyssykkeen mallintaminen MARS-menetelmällä sekä liikunnan määrän ja laadun vaikutus kuntoarvioihin
HAKANEN, TIINA (2011)
2011
Tilastotiede - Statistics
Informaatiotieteiden yksikkö - School of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-04-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21299
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21299
Tiivistelmä
Kestävyysvalmennuksessa aerobisen ja anaerobisen kynnyssykkeen tuntemus on urheilijan kehityksen kannalta merkittävä. Kynnyssykkeiden avulla urheilija löytää harjoittelutason, jolla hän voi saavuttaa optimaalisen suorituskyvyn. Samoista tiedoista on suuri hyöty myös kuntoilijoille. Aerobisen ja anaerobisen kynnyssykkeen määrittämiseen ei ole kehitetty yksiselitteistä kaavaa tai menetelmää. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on kehittää tilastollisin menetelmin Testaus- ja kuntotutkimusaseman (TesKu ay) käyttämää syketasotestiä. Tavoitteena on määrittää aerobinen ja anaerobinen kynnyssyke hyödyntäen testattavan henkilön testituloksia sekä taustatietoja käyttämättä veren laktaattipitoisuuksia. Syketasojen määrittämisessä käytettävät tilastolliset mallit perustuvat regressiopohjaiseen MARS-menetelmään.
Lisäksi tutkielmassa tutkitaan liikuntakertojen sekä -lajien vaikutusta eri kestävyysalueiden kuntoarvioihin. Tässä tarkastelussa huomattiin liikuntakertojen ja kuntoarvioiden välillä tilastollisesti merkitsevä riippuvuus. Liikuntakerrat vaikuttavat selkeästi enemmän perus- kuin vauhti- tai maksimikestävyyteen. Sen sijaan liikuntalajit vaikuttavat enemmän maksimikestävyyteen. Merkittävää on tuloksista huomata, että palloilua harrastavat saivat selvästi heikompia arvioita perus- ja vauhtikestävyydestä kuin maksimikestävyydestä.
Myös testattavien liikuntatottumuksia tarkasteltiin tässä tutkielmassa. Testatuista yli kolmasosa harrastaa kävelyä. Naiset harrastavat miehiä enemmän mm. sauvakävelyä, kävelyä, jumppaa ja tanssia. Miehet mieltävät enemmän harrastuksikseen palloilulajit, golfin ja juoksun. Molemmat sukupuolet käyvät suunnilleen yhtä usein kuntosalilla. Myös liikuntatottumukset eroavat eri ikäluokissa: alle 40-vuotiaat harrastavat eniten pallopelejä, aerobicia ja käyvät useimmin kuntosalilla, yli 40-vuotiaat pelaavat golfia, jumppaavat ja kävelevät ilman tai sauvojen kanssa.
Tutkielmassa vertaillaan myös R-ohjelman eri funktioilla saatuja MARS-malleja sekä niiden tulosten eroavaisuuksia. Tässä yhteydessä havaittiin erään keskeisen kirjallisuuslähteen esimerkin virhe, mikä aiheuttaa MARS-mallin vääriä tulkintoja.
Lisäksi tutkielmassa tutkitaan liikuntakertojen sekä -lajien vaikutusta eri kestävyysalueiden kuntoarvioihin. Tässä tarkastelussa huomattiin liikuntakertojen ja kuntoarvioiden välillä tilastollisesti merkitsevä riippuvuus. Liikuntakerrat vaikuttavat selkeästi enemmän perus- kuin vauhti- tai maksimikestävyyteen. Sen sijaan liikuntalajit vaikuttavat enemmän maksimikestävyyteen. Merkittävää on tuloksista huomata, että palloilua harrastavat saivat selvästi heikompia arvioita perus- ja vauhtikestävyydestä kuin maksimikestävyydestä.
Myös testattavien liikuntatottumuksia tarkasteltiin tässä tutkielmassa. Testatuista yli kolmasosa harrastaa kävelyä. Naiset harrastavat miehiä enemmän mm. sauvakävelyä, kävelyä, jumppaa ja tanssia. Miehet mieltävät enemmän harrastuksikseen palloilulajit, golfin ja juoksun. Molemmat sukupuolet käyvät suunnilleen yhtä usein kuntosalilla. Myös liikuntatottumukset eroavat eri ikäluokissa: alle 40-vuotiaat harrastavat eniten pallopelejä, aerobicia ja käyvät useimmin kuntosalilla, yli 40-vuotiaat pelaavat golfia, jumppaavat ja kävelevät ilman tai sauvojen kanssa.
Tutkielmassa vertaillaan myös R-ohjelman eri funktioilla saatuja MARS-malleja sekä niiden tulosten eroavaisuuksia. Tässä yhteydessä havaittiin erään keskeisen kirjallisuuslähteen esimerkin virhe, mikä aiheuttaa MARS-mallin vääriä tulkintoja.