"You make me kind of -hungry." Eläin, sukupuoli ja kerronnan etiikka John Steinbeckin varhaisnovelleissa.

Abstract

Tutkimuksessa käsittelen amerikkalaisen kirjailijan John Steinbeckin (1902–1968) varhaisnovellien eläinhahmoja erityisesti ekofeministisen tutkimuksen näkökulmasta. Tarkastelun kohteina ovat vuonna 1938 ilmestynyt novellikokoelma Long Valley ja pienoisromaaninakin pidetty Pastures of Heaven (1932). Näiden ohella käytän aineistonani myös kirjailijan myöhempää tuotantoa tehdäkseni huomiota koko varhaistuotannosta, jossa kirjailija nähdäkseni testasi jo monia myöhemmin vakiintuneita ideoitaan erityisesti ihmisestä osana luontoa.

Lähestyn kertomuksia eettisinä ja esteettisinä kokonaisuuksina, jotka tarjoavat meille tiettyä näkemystä ihmisestä ja eläimestä. Lähden liikkeelle retoris-eettisestä, uusaristotelisesta tutkimuksesta soveltaen retorisen poetiikan välineistöä kohdeteksteihin. Lukemistani määrittää kuitenkin vastahankainen pyrkimys asettaa tarinallisen etenemisen ja juonen rinnalle novelleissa hallitseva eläintematiikka ja kerronnan kieli, jolloin tekstien lukeminen tulisi lähemmäs dekonstruktiivista toiseuden lukemista. Pyrin määrittelemään eettisesti kestävämmän tavan lukea Steinbeckin varhaisnovellien tyyppisiä tekstejä kartoittamalla ekofeministisen teorian ja toisaalta humanistisen etiikan sokeita pisteitä.

Luvussa 2 analysoin tapoja, joilla eläin voi toimia jonkin tietyn asian symbolina. ”The White Quail” -novellissa eläin on ihmismielen antroposentrinen symboli, joka yhdessä puutarha-teeman kanssa heijastaa naishenkilöhahmon tajuntaa. Nähdäkseni linnun hahmo tulisi kuitenkin nähdä myös konkreettisena, todellisena eläimenä, jolloin se tulee vahvemmin osaksi novellin tematiikkaa ja dynamiikkaa ja osoittaa Steinbeckin etiikan monitasoisuuden.

Luvussa 3 tutkin novelleissa esiintyvää, erityisesti naisiin ja eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa vahvasti ekofeministisessä kontekstissa. Etenkin lintuihin kohdistuu novelleissa sukupuolittunuttta väkivaltaa, joka kertoo mieshenkilöhahmojen vääristyneestä luontosuhteesta ja itsen kokemisesta erillisenä. Osoittamalla maskuliinisen, mekanistisen luontosuhteen kestämättömyyden Steinbeck haluaa herätellä meitä pohtimaan omaa luontosuhdettamme. Luvussa 4 pohdin novelleissa myös läsnäolevaa feminiinistä, maakeskeistä eetosta joka konkretisoituu varhaistuotannossa hevosen hahmossa. Lisäksi tutkin tarinoiden keskeisimpien eläinmetaforien vaikutusta siihen, millaisena kertomuksen etiikka meille lopulta välittyy. Väitän, että eläinmetaforien tarkoitus on osoittaa, että ihmisen ja eläimen toiminnan taustalla piilevät samankaltaiset biologiset ja deterministiset vaikuttimet. Metaforat viestivät meille Steinbeckin luontoajattelun ytimessä olevasta näkemyksestä, jonka vaikutuksia tarinoiden etiikkaan ei tule väheksyä: ihminen on aina ja ennen kaikkea eläin.

Viimeisessä eli viidennessä luvussa kritisoin vielä kootusti niin kutsutun humanistisen etiikan pohjalla vaikuttavia oletuksia ihmisestä ja taiteesta, ja luon suuntaviivoja laajapohjaisemmalle etiikalle, joka ottaisi huomioon myös eläinhahmot.

Asiasanat:John Steinbeck, Long Valley, Pastures of Heaven, retoris-eettinen tutkimus, etiikka, eläintutkimus, ekofeminismi, FID, väkivalta, sukupuoli, fokalisaatio.