Valtionhallinnon yhteishankintojen sääntely

Abstract

Valtion virastoja ja laitoksia ohjataan tekemään hankintoja yhä enemmän keskitetysti sekä vapaaehtoisina että lakiin perustuvina yhteishankintoina. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää valtionhallinnon yhteishankintoja koskevan oikeudellisen sääntelyn sisältöä. Valtion hankintayksiköt velvoitetaan valtion talousarviolain 22 a §:ssä tekemään tietyt hankinnat käyttäen valtion yhteishankintayksikkö Hansel Oy:n kilpailuttamia puitejärjestelyjä. Tutkimuksen ensimmäisessä osiossa tutkitaan Hansel Oy:n asemaa valtion yhteishankintojen tekijänä perehtymällä yhteishankintayksikköä koskevaan sääntelyyn sekä Hansel Oy:tä koskevan lain ja talousarviolain 22 a §:n sisältöön. Tarkastelun kohteena on myös Hansel Oy:n asema julkisen vallan käyttäjänä sen tehdessä puitejärjestelyjä.

Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että yhteishankintojen nykyinen sääntely on selkeyttänyt sekä yhteishankintojen merkitystä valtion hankintatoimessa että Hansel Oy:n roolia yhteishankintojen tekijänä. Toisaalta sääntelyn hajanaisuus saattaa yksittäisten hankintayksiköiden kannalta vaikeuttaa sääntelyn kokonaisuuden hahmottamista. Silloin yhteishankintojen merkitystä ja tavoitteita voi olla vaikea ymmärtää. Tutkimuksessa todetaan myös yhteishankintayksikköä käyttävän hankintayksikön vastuuta koskevan hankintalain säännöksen jääneen tulkinnanvaraiseksi ja sitä olisi tarpeen selkeyttää.

Tutkimuksen toisessa osiossa systematisoidaan puitejärjestelyä koskevan lainsäädännön sisältöä. Tarkoituksena on selvittää, mitä hankintalainsäädännössä tarkoitetaan puitejärjestelyllä ja siihen liittyvillä käsitteillä, mitä säännöksiä puitejärjestelyssä on otettava huomioon sekä miten näitä säännöksiä tulisi tulkita. Tietyn tyyppisiin puitejärjestelyihin kuuluu olennaisena osana kevennetty kilpailutus, joka tulee tehdä puitejärjestelyssä määritellyissä rajoissa. Hankintalaissa ei kuitenkaan ole kevennettyä kilpailutusta koskevaa yksityiskohtaista sääntelyä ja laissa olevat säännökset ovat osittain tulkinnanvaraisia. Tutkimuksessa pyritään tulkitsemaan näitä säännöksiä.

Hankintalakiin vuonna 2010 tehdyn muutoksen jälkeen kevennetystä kilpailutuksesta voidaan nykyisin valittaa markkinaoikeuteen. Markkinaoikeuskäsittelyn edellytyksenä olevaa käsittelylupaa tarkastellaan tutkimuksessa lakimuutoksen valmisteluasiakirjojen avulla. Kevennetyn kilpailutuksen oikeussuojan voidaan tutkimuksen perusteella todeta olevan puutteellinen EU-kynnysarvon alle jäävissä kevennetyissä kilpailutuksissa. Tämä johtuu hankintalain säännöksestä, jonka mukaan hankintayksiköllä ei ole näissä tapauksissa velvollisuutta kirjallisen hankintapäätöksen tekemiseen ja päätöksen tiedoksi antamiseen.