Humour in Terry Pratchett's Discworld Series - Application of Psychological and Linguistic Theories of Humour
AROMAA, RAISA (2011)
2011
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-04-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21294
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21294
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään huumoria Terry Pratchettin Discworld-romaaneissa. Tutkielmassa pyritään vastaamaan seuraaviin tutkimusongelmiin: mikä tekee kirjoista kerätyt esimerkit hauskoiksi, miksi jotkin esimerkit ovat hauskempia kuin toiset, mitä tekniikoita huumorin luomiseen on käytetty, ovatko jotkin tekniikat yleisempiä kuin muut sekä kuinka hyvin nykyiset huumoriteoriat ovat sovellettavissa tutkimusaineistoon ja ovatko kyseiset teoriat riittäviä.
Tutkielma koostuu teoriaosuudesta sekä analyysiosuudesta. Huumoriteorioista esitellään kolme suurinta psykologista teoriaryhmää (ylemmyys-, huojennus- ja inkongruenssiteoriat) sekä kaksi tunnetuinta lingvististä huumoriteoriaa (Semantic Script Theory of Humour ja General Theory of Verbal Humour). Tutkimusaineisto sisältää 521 esimerkkiä, jotka on kerätty 25 ensimmäisestä Discworld-romaanista. Aineistoa analysoidaan teoriaosuudessa esiteltävien psykologisten sekä lingvististen huumoriteorioiden avulla, ja teorioihin pohjautuvia hypoteeseja testataan löydöksillä. Esimerkeistä arvioidaan hauskuus viisiportaisella asteikolla, vihamielisyys (kohde, hyökkäystyyli ja sympatia kohdetta kohtaan) sekä hävyttömyys (tabuaihe ja voimakkuus viisiportaisella asteikolla). Lisäksi esimerkit analysoidaan lingvististen teorioiden avulla ja jaotellaan ryhmiin tekniikoiden perusteella.
Analyysin tulokset osoittavat useimmat hypoteesit paikkansapitäviksi. Hauskuutta parantaa vihamielinen ja hävytön sisältö, oivaltava ja tuore idea, hyvin toteutettu lingvistinen rakenne sekä kohtuullisen vaativa päättelyprosessi. Negatiivisia tekijöitä ovat vihamielisten ja hävyttömien elementtien täysi puuttuminen, toisto ja keinotekoisuus sekä liian helppo tai vaikea päättelyprosessi. Sen sijaan tulokset kumoavat hypoteesin, jonka mukaan voimakas hävyttömyys tai vihamielisyys sympatiaa osakseen saavia kohteita vastaan vaikuttaisivat negatiivisesti hauskuuteen.
Tutkimuksessa käy ilmi, että huumorin hauskuus riippuu monen tekijän kokonaisuudesta, jossa yksikään osa ei saa olla ala-arvoinen. Tutkielmassa ehdotetaan, että huumorin hauskuuteen vaikuttavat eniten onnistunut idea sekä kielellinen toteutus, joiden jälkeen vihamieliset elementit ovat hieman tärkeämpiä kuin hävytön sisältö. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että nykyiset huumoriteoriat eivät yksinään riitä monimutkaisten humorististen tekstien analysoimiseen ja hauskuuden selittämiseen. Sen sijaan yhdistelemällä niiden tarjoamia mahdollisuuksia, voidaan huumoria tutkia varsin kattavasti.
Avainsanat: huumori, Terry Pratchett, Discworld, psykologiset ja lingvistiset huumoriteoriat, SSTH, GTVH
Tutkielma koostuu teoriaosuudesta sekä analyysiosuudesta. Huumoriteorioista esitellään kolme suurinta psykologista teoriaryhmää (ylemmyys-, huojennus- ja inkongruenssiteoriat) sekä kaksi tunnetuinta lingvististä huumoriteoriaa (Semantic Script Theory of Humour ja General Theory of Verbal Humour). Tutkimusaineisto sisältää 521 esimerkkiä, jotka on kerätty 25 ensimmäisestä Discworld-romaanista. Aineistoa analysoidaan teoriaosuudessa esiteltävien psykologisten sekä lingvististen huumoriteorioiden avulla, ja teorioihin pohjautuvia hypoteeseja testataan löydöksillä. Esimerkeistä arvioidaan hauskuus viisiportaisella asteikolla, vihamielisyys (kohde, hyökkäystyyli ja sympatia kohdetta kohtaan) sekä hävyttömyys (tabuaihe ja voimakkuus viisiportaisella asteikolla). Lisäksi esimerkit analysoidaan lingvististen teorioiden avulla ja jaotellaan ryhmiin tekniikoiden perusteella.
Analyysin tulokset osoittavat useimmat hypoteesit paikkansapitäviksi. Hauskuutta parantaa vihamielinen ja hävytön sisältö, oivaltava ja tuore idea, hyvin toteutettu lingvistinen rakenne sekä kohtuullisen vaativa päättelyprosessi. Negatiivisia tekijöitä ovat vihamielisten ja hävyttömien elementtien täysi puuttuminen, toisto ja keinotekoisuus sekä liian helppo tai vaikea päättelyprosessi. Sen sijaan tulokset kumoavat hypoteesin, jonka mukaan voimakas hävyttömyys tai vihamielisyys sympatiaa osakseen saavia kohteita vastaan vaikuttaisivat negatiivisesti hauskuuteen.
Tutkimuksessa käy ilmi, että huumorin hauskuus riippuu monen tekijän kokonaisuudesta, jossa yksikään osa ei saa olla ala-arvoinen. Tutkielmassa ehdotetaan, että huumorin hauskuuteen vaikuttavat eniten onnistunut idea sekä kielellinen toteutus, joiden jälkeen vihamieliset elementit ovat hieman tärkeämpiä kuin hävytön sisältö. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että nykyiset huumoriteoriat eivät yksinään riitä monimutkaisten humorististen tekstien analysoimiseen ja hauskuuden selittämiseen. Sen sijaan yhdistelemällä niiden tarjoamia mahdollisuuksia, voidaan huumoria tutkia varsin kattavasti.
Avainsanat: huumori, Terry Pratchett, Discworld, psykologiset ja lingvistiset huumoriteoriat, SSTH, GTVH