Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia kunnallisen lastensuojelun uudesta työskentelymallista, lastensuojelutarpeen selvityksestä
AHONEN, PETRA (2011)
2011
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-04-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21264
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21264
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa olen kiinnostunut sosiaalityöntekijöiden lastensuojelutarpeen selvitykseen liittyvistä kokemuksista. Tutkimus rajataan käsittelemään lastensuojelulaissa tarkoittamaa lastensuojelutarpeen selvitystä.
Tutkimuksen viitekehys on hermeneuttis-fenomenologinen. Tutkielmassa haastateltiin 16 sosiaalityöntekijää neljässä eri ryhmässä. Tutkimuksen menetelmänä oli teemahaastattelu, joka toteutettiin ryhmähaastatteluina. Tutkielman analyysimenetelmänä oli sisällönanalyysi. Kolmen ryhmän haastattelut ajoittuivat syksyyn 2010 ja yhden ryhmän haastattelu ajoittui alkuvuoteen 2009.
Sosiaalityöntekijöiden mukaan lastensuojelutarpeen selvitys uutena työmuotona korosti lastensuojelutarpeen selvityksen prosessin selkeää alkua ja loppua. Sosiaalityöntekijöiden käsitykset lastensuojelutarpeen selvityksen prosessimaisuudesta osoittavat käsityksen kokonaisvaltaisuudesta, mutta yhteisten käytäntöjen puuttuminen nousi voimakkaasti esiin keskusteluissa. Sosiaalityöntekijöiden käsitykset aikarajan noudattamisesta ei aina toteudu. Ristiriitana tässä oli, että on tilanteita, joissa selvitys saadaan valmiiksi määräajan puitteissa, mutta myös tilanteita joissa, selvitystyö ei valmistu määräajan puitteissa.
Selvitystehtävään liittyvänä kokemuksena tuotiin esille lapsikeskeisyyden korostuminen. Tämän ominaisuudeksi nousivat tunteet ja niistä keskusteleminen. Syyllisyyden tunteen tuominen työntekijän kokemalle riittämättömyydelle on tälle käsitykselle ominaista. Perheen merkityksen käsitteiksi nousi lapsen vanhempien ja sukulaisten tapaamisen merkitys.
Tutuissa työkäytänteissä pysytään helposti koska sosiaalityöntekijät eivät ehdi suunnitella työtään. Kun työtä suunnitellaan, suunnitelmat voivat muuttua heistä riippumattomista seikoista. Sosiaalityöntekijöillä oli eri käsityksiä työkäytänteiden toteutumisesta ja sosiaalityöntekijöiden käsitykset omasta työtilanteestaan mutta myös asiakkaista johtuvat tilanteet, vaikuttivat työskentelyn aikatauluun. Suuren ja pienen kunnan eroa ei ilmennyt työhön liittyvässä kiireessä eikä suunnittelun vähyydessä.
Sosiaalityöntekijät rakensivat kuvaa tiimityöskentelyn vaativuudesta suhteessa työntekijän työkokemukseen, motivaatioon, ihmistuntemukseen ja asenteeseen. Sosiaalityöntekijöiden käsityksen mukaan tiimityöskentelyn haitat olivat mahdollinen kapeutuminen lastensuojelutyössä ainoastaan yhteen alueeseen.
Sosiaalityöntekijöiden kokemusten perusteella lastensuojelutarpeen selvityksessä toimii parhaiten työparina toinen sosiaalityöntekijä, perhetyöntekijä, sosiaaliohjaaja tai muu ammattihenkilö. Kuraattorin katsottiin olevan enemmän tukijan ja kontrollin roolissa koulussa.
Selvitystyössä asiantuntijuuden katsottiin olevan tietämystä arvioinnista, soveltamista, ymmärtämistä ja tilannetajua.
Avainsanat: lastensuojelu, sosiaalityö, lastensuojelutarpeen selvitys, asiakasprosessi ja arviointi.
Tutkimuksen viitekehys on hermeneuttis-fenomenologinen. Tutkielmassa haastateltiin 16 sosiaalityöntekijää neljässä eri ryhmässä. Tutkimuksen menetelmänä oli teemahaastattelu, joka toteutettiin ryhmähaastatteluina. Tutkielman analyysimenetelmänä oli sisällönanalyysi. Kolmen ryhmän haastattelut ajoittuivat syksyyn 2010 ja yhden ryhmän haastattelu ajoittui alkuvuoteen 2009.
Sosiaalityöntekijöiden mukaan lastensuojelutarpeen selvitys uutena työmuotona korosti lastensuojelutarpeen selvityksen prosessin selkeää alkua ja loppua. Sosiaalityöntekijöiden käsitykset lastensuojelutarpeen selvityksen prosessimaisuudesta osoittavat käsityksen kokonaisvaltaisuudesta, mutta yhteisten käytäntöjen puuttuminen nousi voimakkaasti esiin keskusteluissa. Sosiaalityöntekijöiden käsitykset aikarajan noudattamisesta ei aina toteudu. Ristiriitana tässä oli, että on tilanteita, joissa selvitys saadaan valmiiksi määräajan puitteissa, mutta myös tilanteita joissa, selvitystyö ei valmistu määräajan puitteissa.
Selvitystehtävään liittyvänä kokemuksena tuotiin esille lapsikeskeisyyden korostuminen. Tämän ominaisuudeksi nousivat tunteet ja niistä keskusteleminen. Syyllisyyden tunteen tuominen työntekijän kokemalle riittämättömyydelle on tälle käsitykselle ominaista. Perheen merkityksen käsitteiksi nousi lapsen vanhempien ja sukulaisten tapaamisen merkitys.
Tutuissa työkäytänteissä pysytään helposti koska sosiaalityöntekijät eivät ehdi suunnitella työtään. Kun työtä suunnitellaan, suunnitelmat voivat muuttua heistä riippumattomista seikoista. Sosiaalityöntekijöillä oli eri käsityksiä työkäytänteiden toteutumisesta ja sosiaalityöntekijöiden käsitykset omasta työtilanteestaan mutta myös asiakkaista johtuvat tilanteet, vaikuttivat työskentelyn aikatauluun. Suuren ja pienen kunnan eroa ei ilmennyt työhön liittyvässä kiireessä eikä suunnittelun vähyydessä.
Sosiaalityöntekijät rakensivat kuvaa tiimityöskentelyn vaativuudesta suhteessa työntekijän työkokemukseen, motivaatioon, ihmistuntemukseen ja asenteeseen. Sosiaalityöntekijöiden käsityksen mukaan tiimityöskentelyn haitat olivat mahdollinen kapeutuminen lastensuojelutyössä ainoastaan yhteen alueeseen.
Sosiaalityöntekijöiden kokemusten perusteella lastensuojelutarpeen selvityksessä toimii parhaiten työparina toinen sosiaalityöntekijä, perhetyöntekijä, sosiaaliohjaaja tai muu ammattihenkilö. Kuraattorin katsottiin olevan enemmän tukijan ja kontrollin roolissa koulussa.
Selvitystyössä asiantuntijuuden katsottiin olevan tietämystä arvioinnista, soveltamista, ymmärtämistä ja tilannetajua.
Avainsanat: lastensuojelu, sosiaalityö, lastensuojelutarpeen selvitys, asiakasprosessi ja arviointi.