Ei oikeaan, ei vasempaan, vaan suoraan eestä Suomenmaan - Kansallisen Edistyspuolueen sisäpoliittiset linjaukset vuosina 1919-1922

Abstract

Tässä tutkimuksessa perehdytään Suomen itsenäistymisen alkuvuosien poliittiseen historiaan, jonka taustalla on sisällissota ja valtiomuototaistelu. Tämän työn tarkoituksena on perehtyä vähemmälle huomiolle jääneen, mutta merkittävän liberaalisen suuntauksen vaiheisiin vuosina 1919–1922. Pyrin tutkimuksessani hahmottamaan Kansallisen Edistyspuolueen paikan, ideologian ja maailmankuvan vahvan vasemmiston ja vahvan oikeiston välissä. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, millaiseksi edistyspuolue mielsi oman asemansa ja miksi sen asema oli niin vahva näinä vuosina. Tarkastelen myös sitä, miksi puolue ei voinut mielestään olla samanlainen kuin muut puolueet ja millaisena se koki muut puolueet sekä, miksi edistyspuolue ei kuitenkaan pystynyt vetoamaan suuriin massoihin.

Tämä tutkimus on poliittista historiaa ja metodina tässä työssä on käytetty puoluetutkimusta, jonka Juhani Mylly on jakanut kolmeen eri pääalueeseen. Olen tässä työssä käyttänyt kaikkea kolmea pääaluetta, kun olen selvittänyt edistyspuolueen ideologiaa ja aateperintöä, organisoitumista ja menestystä vuoden 1919 eduskuntavaaleissa sekä syitä kannatuksen vähenemiseen vuoden 1922 eduskuntavaaleissa. Olen lähestynyt tutkimuskohdetta myös aatehistoriallisesta näkökulmasta. Olen pyrkinyt selvittämään, millainen edistyspuolueen maailmankuva oli ja miten puolueen sisällä olleet erilaiset maailmankatsomukset vaikuttivat puolueen toimintaan.

Lähdeaineistona on käytetty edistyspuolueen ja puolueessa vaikuttaneiden poliitikkojen arkistomateriaaleja. Myös valtiopäiväasiakirjat ja sanomalehdistö ovat olleet merkittäviä lähdeaineistoja. Koko lähdeaineisto on antanut tietoa edistyspuolueen toimintavoista, sisäisestä ilmapiiristä, katsantokannoista ja suhtautumisesta muihin puolueisiin. Tutkimuskirjallisuutta ei ole kovin runsaasti 1920-luvun poliittisesta historiasta, mutta aikakauteen on kuitenkin viittauksia Suomen poliittista historiaa käsittelevissä teoksissa.

Tutkimuksessa tullaan siihen tulokseen, että edistyspuolueen kaltaiselle yleispuolueelle oli tarvetta itsenäistymisen alkuvuosina vahvan oikeiston ja vahvan vasemmiston välissä. Puolueen tavoitteena oli saada tasavaltaan pohjautuvassa yhteiskunnassa uudistukset koskemaan kaikkia kansalaisia ja tasoittaa juopaa eri kansakerrosten välillä. Myös vasemmisto haluttiin integroida takaisin yhteiskuntaan armahduspolitiikan avulla. Edistyspuolue piti muita puolueita luokkapuolueina, kun itse se ei halunnut ajaa kenenkään tietyn ryhmän etuja. Maalaisliiton kanssa edistyspuolueella oli kuitenkin yhteinen päämäärä eli tasavallan saavuttaminen. Yhteistyö jatkui tiiviinä myös hallitustyön merkeissä ja edistyspuolueen ja maalaisliiton muodostaman keskustan kulta-aika sijoittuikin juuri vuosiin 1919–1922.

Aikakautta leimasi voimakkaasti vähemmistöparlamentarismi ja hallitukset olivat hyvin lyhytikäisiä. Etenkin edistyspuolueen ja oikeiston välillä oli jatkuvasti kiistoja, jotka hankaloittivat esimerkiksi hallitusten muodostamisia. K. J. Ståhlbergin valinta presidentiksi, armahduspolitiikka ja suojeluskuntakriisi aiheuttivat voimakkaita reaktioita puolueiden välillä. Puolueolot olivat hyvin jännittyneet ja sisäpoliittisia erimielisyyksiä esiintyi tiuhaan. Jännitteet tulivat esiin etenkin puoluelehdistössä. Tämän voimakkaan poliittisen kiihkon seurauksena edistyspuolueen vasemmistosiiven johtohahmo Heikki Ritavuori sai surmansa.

Edistyspuolue piti itseään parlamentaarisuuden mallipuolueena ja teki muille puolueille usein selkoa parlamentarismin säännöistä. Sen mielestä vasemmisto ja oikeisto olivat epäkypsiä vasta aluillaan olleeseen Suomen parlamentaariseen elämään ja perusteli näin omaa tarpeellisuuttaan puoluekentän keskellä. Vasemmiston ja oikeiston kiristyneet välit olikin edistyspuolueelle loistava tilaisuus olla poliittisessa vallankahvassa, joten välillä parlamentarismin perusajatukset unohtuivat puolueelta itseltään, kun esimerkiksi halu olla hallituksessa oli niin suuri.

Edistyspuolueen menestys jäi lyhyeksi, sillä vuoden 1922 eduskuntavaaleissa sen kannatus putosi tuntuvasti. Yleispuolueen luonteen vuoksi se ei pystynyt vetoamaan suuriin massoihin ja äänestäjille jäi epäselväksi puolueen oma linja. Edistyspuolueen maailmankuva oli liberaalinen ja siinä painottui voimakkaasti tasavaltalaisuus ja laillisuus. Niiden esiin tuominen ei kuitenkaan sellaisenaan riittänyt tuomaan suurta kannatusta, vaan sen olisi pitänyt selkeämmin tuoda omat näkemykset esiin ja tällä tavoin haastaa muita puolueita. Myös armahduspolitiikka ja keskustasuunnan heikkeneminen vaikuttivat kielteisesti edistyspuolueen vaalitulokseen.

Edistyspuolueen toimintakykyä vaikeutti sen sisällä olleet erilaiset maailmankatsomukset, joissa oli piirteitä niin oikealta kuin vasemmalta. Sen vuoksi täysin yhtenäisen kannan muodostaminen osoittautui tasavallan saavuttamisen jälkeen melko vaikeaksi. Edistyspuolueen järjestäytyminen ei edennyt toivotulla tavalla sen perustamisen jälkeen, joten paikallistason puolue-elämä piti lähestulkoon herättää uudelleen henkiin vuoden 1922 eduskuntavaaleja varten.

Edistyspuolue ei noussut koskaan vuonna 1919 saavuttamaansa suuruuteen. Liberaalipuolue ei halunnut olla kenenkään tietyn ryhmän asialla, joten se ei saanut tarpeeksi kannatusta Suomessa, jossa muut puolueet esittivät tavoitteensa selkeämmin tietyille äänestäjäryhmille. Myös puolueen sisäiset ristiriidat heikensivät sen toimintakykyä vuosien saatossa. Lyhyeksi jääneestä menestyksestä huolimatta edistyspuoluetta voidaan pitää merkittävänä tekijänä Suomen poliittisessa historiassa, koska puolue oli vahvasti edustettuna poliittisen elämän huipulla. Suhteessa edistyspuolueen kokoon nähden edustus valtakunnan huipulla oli huomattava.

Asiasanat:Edistyspuolue, Suomen poliittinen historia, liberaalipuolue, vaalit, valtiomuototaistelu, sisäpolitiikka