Verkostot kunnallishallinnossa - tapausesimerkkinä Tampereen kaupunki

Abstract

Tutkimus käsittelee paikallistason verkostoja kunnan perustoiminnoissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää verkostojen ohjautumista ja toimintalogiikkaa. Tutkimuksessa pureuduttiin erityisesti verkostojen sisäisiin käytäntöihin ja verkostojen asemoitumiseen suhteessa kunnalliseen päätöksentekoon.

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Empiirisenä esimerkkinä on kolme verkostoa, joissa Tampereen kaupunki on osallisena erilaisilla osallisuusasteilla. Ensimmäinen tutkimuskohde on kaupunkisuunnittelun verkosto Vuores, jossa kaupunki on päätoimija yhteistyössä alueen eri toimijoiden kanssa. Toisessa tutkimuskohteessa kaupunki on tasavertainen toimija muiden joukossa. Tätä elinkeinotoiminnan yhteistyöverkostoa nimitetään tutkimuksessa Elinkeino-verkostoksi. Kolmanneksi tutkimuskohteeksi valikoitui sosiaalipuolen verkosto Elonpolkuja, jossa kaupunki on yhtenä osallisena. Toimijoiden näkemykset verkostoista kerättiin teemahaastatteluilla. Aineisto analysoitiin grounded theory -menetelmällä eli aineistolähtöisellä metodilla.

Teoreettinen viitekehys jäsentyi verkostohallinnan teorian ja kunnallisen poliittisen päätöksentekojärjestelmän muodostamasta kehikosta. Kehikon kautta tarkasteltiin, miten verkostot soveltuvat kunnan perustoimintojen organisoimisen vaihtoehdoksi.

Tutkimuksessa havaittiin, että verkostojen agendan muotoilu poikkeaa merkittävästi perinteisestä kunnissa tehtävästä päätösten valmistelusta. Toimijoilla voi olla esimerkiksi merkittävä vallankäytön mahdollisuus poliittisen agendan rakentamisessa. Elonpolkuja-verkoston voidaan sanoa olleen tutkimuskohteista poliittisesti vähiten vastuunalainen, mutta samalla se oli kaikkein demokraattisin potentiaalisessa osallistavuudessaan ja avoimuudessaan. Tampereen kaupunki käyttää tehokkaasti erilaisia epäsuoran hallinnan mekanismeja Elonpolkuja-verkoston ohjaamiseksi. Tämä tutkimus osoittaa osaltaan, että kaupungin metahallinnan keinot ovat olleet vaikuttavia. Elinkeino-verkosto sen sijaan oli kolmesta verkostosta vähiten legitiimein, koska vapailla vaaleilla valitut luottamushenkilöt ovat täysin verkostomekanismien ulkopuolella.

Analyysin perusteella voitiin myös todeta, että verkostojen toimivuuteen vaikuttavat erityiset verkostokohtaiset tekijät, mutta verkostojen onnistumiselle voidaan löytää myös yleisiä nimittäjiä. Ihmisten luonteenpiirteitä voidaan pitää hyvin tärkeinä verkostojen onnistumisen kannalta, ja samoin luottamuksen tärkeys nousi jokaisessa tutkimuskohteena olevassa verkostossa esiin. Kolmanneksi tutkimuskohteena olevat verkostot ovat antaneet viitteitä siitä, että verkosto tarvitsee joko johtajaa tai vaihtoehtoisesti täysin tasavertaista toimijuutta. Verkoston on myös osoitettava tarpeellisuutensa, jotta sen tuottamat hyödyt ovat suurempia kuin verkostoon käytetty aika.

Todennäköistä on, että verkostot ovat edelleen yleistymässä kunnissa. Verkostot yhdistävät eri sektoreiden toimijoita, minkä vuoksi rajapinnat hämärtyvät entisestään ja samoja tavoitteita edistetään julkisen ja yksityisen yhteistyössä. Kunnissa kamppaillaan edullisten palvelutuotantotapojen etsimisen ja tehokkuusajattelun parissa, joten Elonpolkuja-verkoston tyyppinen yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin voimavaroja kokoava, säännelty organisointi on ajankohtainen malli kuntasektorilla.

Verkostojen toiminnan voidaan nähdä hyödyttävän yhteiskuntaa konkreettisella tavalla, minkä lisäksi ne parhaimmillaan lisäävät yhteisöllisyyttä ja sosiaalista pääomaa. Kaikissa kohdeverkostoissa oli toimijoiden kesken hyvin positiivinen vire, ja niissä näyttäisi olevan vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia.

Asiasanat: verkosto, paikallinen hallinta, grounded theory, Tampere