RAAKAA KYPSYMISTÄ. Maskuliinisuus ja groteski Helvi Hämäläisen romaanissa Raakileet
MARTTI, MARIA (2011)
2011
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-03-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21228
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21228
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani Helvi Hämäläisen romaania Raakileet (2007) ja sen päähenkilöiden maskuliinisuuden rakentumista sekä sen saamia karnevalistisia ja groteskeja piirteitä.
Teos kuvaa poikaporukkaa, joka kasvaa toisen maailmansodan jälkeisessä enemmän tai vähemmän järkkyneessä maailmassa. Pojat ihannoivat sodanaikaisia maskuliinisuuden malleja ja tuottavat omaa miehisyyttään todistelemalla voimaansa ja valtaansa hyvinkin raaoin keinoin. Poikien maskuliinisuuden sekä teoksen kuvaaman aikakauden tulkinta myös karnevalismin ja groteskin käsitteistöä hyödyntäen tekee näkyväksi niihin liittyvää rajojen ja normien ylittämistä ja kyseenalaistamista.
Tutkin Raakileiden maskuliinisuuden representaatioita miestutkimuksen teoriapohjaa hyödyntäen. Sukupuoli nähdään siinä jatkuvasti erilaisin keinoin tuotetuksi, ei itsestään selvyytenä annetuksi. Hegemonisen maskuliinisuuden käsite auttaa havainnollistamaan sitä, miten pojat pyrkivät kohti ihanteellista miehisyyttä, ja miten tuota ihannetta ei kuitenkaan teoksessakaan saavuta kuin mielikuvituksen tuotteet. Myös homososiaalisuuden käsitettä käytän tutkielmassani hahmotellessani poikien suhteita toisiinsa sekä teoksen naisiin. Raakileiden naiset ovat korostuneen seksuaalisia vailla syvempää mahdollisuutta subjektiuteen ja siten toimivat vain peileinä miehille ja heidän seksuaalisuudelleen.
Karnevalismin ja groteskin osalta nojaan lähinnä Mihail Bahtinin teoretisointeihin. Hänelle karnevalistinen groteski on paitsi tuhoavaa, myös aina jotakin uutta luovaa ja positiivista. Raakileissa sodan jälkeinen maailma on monin paikoin karnevaali, jossa juhlitaan vanhojen hierarkioiden murtumista ja katsotaan eteenpäin. Pojat määrittelevät suhdettaan myös edeltävään sukupolveen karnevalisoimalla sen arvostukset. Karnevaalin ja groteskin keinoin teoksessa kuvataan kuitenkin myös elämän väistämätöntä jatkuvuutta ja kaiken uudistumista. Vaikka kuolema on läsnä, se merkitsee groteskiudessaan myös aina uutta elämää. Karnevalisointi tuo muutoksen mahdollisuuden myös hegemonisen maskuliinisuuden kahlitseviin kaavoihin.
Asiasanat:karnevaali, karnevalismi, groteski, maskuliinisuus, miestutkimus, Helvi Hämäläinen
Teos kuvaa poikaporukkaa, joka kasvaa toisen maailmansodan jälkeisessä enemmän tai vähemmän järkkyneessä maailmassa. Pojat ihannoivat sodanaikaisia maskuliinisuuden malleja ja tuottavat omaa miehisyyttään todistelemalla voimaansa ja valtaansa hyvinkin raaoin keinoin. Poikien maskuliinisuuden sekä teoksen kuvaaman aikakauden tulkinta myös karnevalismin ja groteskin käsitteistöä hyödyntäen tekee näkyväksi niihin liittyvää rajojen ja normien ylittämistä ja kyseenalaistamista.
Tutkin Raakileiden maskuliinisuuden representaatioita miestutkimuksen teoriapohjaa hyödyntäen. Sukupuoli nähdään siinä jatkuvasti erilaisin keinoin tuotetuksi, ei itsestään selvyytenä annetuksi. Hegemonisen maskuliinisuuden käsite auttaa havainnollistamaan sitä, miten pojat pyrkivät kohti ihanteellista miehisyyttä, ja miten tuota ihannetta ei kuitenkaan teoksessakaan saavuta kuin mielikuvituksen tuotteet. Myös homososiaalisuuden käsitettä käytän tutkielmassani hahmotellessani poikien suhteita toisiinsa sekä teoksen naisiin. Raakileiden naiset ovat korostuneen seksuaalisia vailla syvempää mahdollisuutta subjektiuteen ja siten toimivat vain peileinä miehille ja heidän seksuaalisuudelleen.
Karnevalismin ja groteskin osalta nojaan lähinnä Mihail Bahtinin teoretisointeihin. Hänelle karnevalistinen groteski on paitsi tuhoavaa, myös aina jotakin uutta luovaa ja positiivista. Raakileissa sodan jälkeinen maailma on monin paikoin karnevaali, jossa juhlitaan vanhojen hierarkioiden murtumista ja katsotaan eteenpäin. Pojat määrittelevät suhdettaan myös edeltävään sukupolveen karnevalisoimalla sen arvostukset. Karnevaalin ja groteskin keinoin teoksessa kuvataan kuitenkin myös elämän väistämätöntä jatkuvuutta ja kaiken uudistumista. Vaikka kuolema on läsnä, se merkitsee groteskiudessaan myös aina uutta elämää. Karnevalisointi tuo muutoksen mahdollisuuden myös hegemonisen maskuliinisuuden kahlitseviin kaavoihin.
Asiasanat:karnevaali, karnevalismi, groteski, maskuliinisuus, miestutkimus, Helvi Hämäläinen