Peilissä kahdet kasvot - Pätkätyöläisten subjektiviteetti ja toimijuus sosiaaliturvan käyttökokemuksissa
VAHERJOKI, VERNA (2011)
2011
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-03-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21223
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21223
Tiivistelmä
TJS Opintokeskus on Akavan ja STTK:n yhteinen valtakunnallinen aikuiskoulutusorganisaatio, joka kuuluu vapaan sivistystyön piiriin. Organisaatiossa käynnistyi 2010 hanke ”Unelmia uudesta työstä”, jonka tarkoitus on parantaa pätkätyöläisten asemaa ja valmistaa tulevia pätkätyöläisiä kohtaamaan edessä olevat haasteet. Tämä Pro gradu -tutkielma koskee hanketta sosiaaliturvan käyttökokemusten osalta. Tutkimuksen tarkoitus on kuvata ja ymmärtää sitä, miten pätkätyöläisten subjektiviteetti sekä toimijuus rakentuvat ja elävät sosiaaliturvan käyttökokemuksissa.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen, ja sen lähestymistapaan sisältyy sosiaalis-konstruktionistinen näkökulma. Aineisto on kerätty fokusryhmähaastatteluilla kesäkuun 2010 alussa. Haastatteluihin osallistui 15 haastateltavaa, jotka jaettiin kolmeen ryhmään. Aineisto on analysoitu teemoitellen ja tyypitellen käyttäen teoreettisina työkaluina subjektiviteetin, kategorisoinnin, elämänhallinnan ja positioinnin käsitteistöjä. Koska aineisto on kerätty ainoastaan ryhmähaastatteluin ja pääkäsitteitä tarkastellaan ryhmässä muodostettujen käsitysten näkökulmasta, tutkimuksessa eritellään myös ryhmäprosesseja.
Tutkimusten tulosten mukaan sosiaaliturvan käyttökokemukset aiheuttivat ristiriitaisia ja jännitteisiä subjektipositioinnin tiloja. Haastateltavat kokivat tulleensa ulkoapäin kategorisoiduksi marginaaliin, mikä synnytti leimattua identieettiä. Leimautuminen ilmeni vahvimmin asiakkuutena sosiaaliturvajärjestelmässä, mutta myös sosiaalisissa suhteissa, ja synnytti nähdyksi tulemisen kaipuuta. Eletty kokemus omasta minuudesta ilmeni puolestaan aktiivisena toimijuutena ja minuuden uudelleen positiivisesti paikantamisena, mitä tutkimuksessa kuvataan sopeutumisena ulkoisen ja sisäisen elämänhallinnan kautta. Haastateltavat torjuivat saamansa leiman ja kokivat itsensä aktiivisina taistelijoina, selviytyjinä ja sopeutujina.
Erittelen tulkintaosuudessa sitä, millaisilla minuuden ulottuvuuksilla haastateltavat toimijoina liikkuvat, millaista neuvottelua he käyvät, miten he asemoivat ja rakentavat minuuttaan. Ulottuvuuksia on neljä: rakentava, hyväksyvä, alistuva ja kapinoiva minuus. Tutkimuksen tarkoitus ei ole kategorisoida haastateltavia johonkin näistä ulottuvuuksista, vaan kuvata niiden avulla, miten subjektiviteetin pirstaleisuus ja monivivahteisuus ilmenee toimijuudessa. Ulkoinen ja sisäinen elämänhallinta voi olla konstruktiivista tai destruktiivista. Pääosin haastateltavien hallintakeinot olivat minuutta rakentavia. Leimautumisen ja syrjäytymisen kokemus oli vahvinta puheessa, jossa konstruktiivisia elämänhallintakeinoja ei esiintynyt. Tulosten perusteella työttömäksi joutuessa elämänhallinta käynnistyy tai muuttuu. Rakentava toimijuus edellyttää uusia ajattelu- ja toimintatapoja. Tulevaisuudessa tulisikin keskittyä tukemaan sosiaaliturvan varassa elävän pätkätyöläisen minuuden ja toimijuuden rakentumista aineellisen perustoimeentulon turvaamisen lisäksi.
Asiasanat: pätkätyö, sosiaaliturva, subjektiviteetti, toimijuus, elämänhallinta ja ryhmäprosessit
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen, ja sen lähestymistapaan sisältyy sosiaalis-konstruktionistinen näkökulma. Aineisto on kerätty fokusryhmähaastatteluilla kesäkuun 2010 alussa. Haastatteluihin osallistui 15 haastateltavaa, jotka jaettiin kolmeen ryhmään. Aineisto on analysoitu teemoitellen ja tyypitellen käyttäen teoreettisina työkaluina subjektiviteetin, kategorisoinnin, elämänhallinnan ja positioinnin käsitteistöjä. Koska aineisto on kerätty ainoastaan ryhmähaastatteluin ja pääkäsitteitä tarkastellaan ryhmässä muodostettujen käsitysten näkökulmasta, tutkimuksessa eritellään myös ryhmäprosesseja.
Tutkimusten tulosten mukaan sosiaaliturvan käyttökokemukset aiheuttivat ristiriitaisia ja jännitteisiä subjektipositioinnin tiloja. Haastateltavat kokivat tulleensa ulkoapäin kategorisoiduksi marginaaliin, mikä synnytti leimattua identieettiä. Leimautuminen ilmeni vahvimmin asiakkuutena sosiaaliturvajärjestelmässä, mutta myös sosiaalisissa suhteissa, ja synnytti nähdyksi tulemisen kaipuuta. Eletty kokemus omasta minuudesta ilmeni puolestaan aktiivisena toimijuutena ja minuuden uudelleen positiivisesti paikantamisena, mitä tutkimuksessa kuvataan sopeutumisena ulkoisen ja sisäisen elämänhallinnan kautta. Haastateltavat torjuivat saamansa leiman ja kokivat itsensä aktiivisina taistelijoina, selviytyjinä ja sopeutujina.
Erittelen tulkintaosuudessa sitä, millaisilla minuuden ulottuvuuksilla haastateltavat toimijoina liikkuvat, millaista neuvottelua he käyvät, miten he asemoivat ja rakentavat minuuttaan. Ulottuvuuksia on neljä: rakentava, hyväksyvä, alistuva ja kapinoiva minuus. Tutkimuksen tarkoitus ei ole kategorisoida haastateltavia johonkin näistä ulottuvuuksista, vaan kuvata niiden avulla, miten subjektiviteetin pirstaleisuus ja monivivahteisuus ilmenee toimijuudessa. Ulkoinen ja sisäinen elämänhallinta voi olla konstruktiivista tai destruktiivista. Pääosin haastateltavien hallintakeinot olivat minuutta rakentavia. Leimautumisen ja syrjäytymisen kokemus oli vahvinta puheessa, jossa konstruktiivisia elämänhallintakeinoja ei esiintynyt. Tulosten perusteella työttömäksi joutuessa elämänhallinta käynnistyy tai muuttuu. Rakentava toimijuus edellyttää uusia ajattelu- ja toimintatapoja. Tulevaisuudessa tulisikin keskittyä tukemaan sosiaaliturvan varassa elävän pätkätyöläisen minuuden ja toimijuuden rakentumista aineellisen perustoimeentulon turvaamisen lisäksi.
Asiasanat: pätkätyö, sosiaaliturva, subjektiviteetti, toimijuus, elämänhallinta ja ryhmäprosessit