A(H1N1)-epidemian aikana raportoitu stressi ja sikainfluenssan takia valittujen stressinsäätelykeinojen adaptiivisuus
LEINONEN, SANNA (2011)
LEINONEN, SANNA
2011
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-02-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21220
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21220
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin sikainfluenssan stressitekijöiden ja sikainfluenssan takia valittujen stressinsäätelykeinojen yhteyttä vastaamishetken yleiseen stressitasoon epidemian aikana soveltaen psykologista stressimallia. Tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitopiirien terveydenhuoltohenkilöstön rasitusta epidemian aikana ja tutkia, mitkä stressinsäätelykeinot välittivät sikainfluenssan stressitekijöiden ja vastaamishetken yleisen stressitason välistä yhteyttä.
Tutkimus perustuu 4.12.2009 – 11.1.2010 toteutettuun verkkokyselyyn, jossa tutkimukseen suostui 194 työntekijää kolmen sairaanhoitopiirin operatiivisten, sairaanhoidollisten, konservatiivisten ja psykiatristen yksiköiden terveydenhuoltohenkilöstöstä sekä 355 18 – 64 -vuotiasta medialukutaitoista suomenkielistä henkilöä. Aineistosta 85 % oli naisia ja 6 % ilmoitti sairastaneensa sikainfluenssan. Sairaanhoitopiirit olivat pieniä tai keskisuuria, eri puolilta Suomea ja niiden alueella kirjattiin keskimääräistä vähemmän varmennettuja ja epäiltyjä sikainfluenssatapauksia.
Sikainfluenssan sairastaneiden, sen ehkä sairastaneiden ja sairastamattomien välisiä eroja tutkittiin ristiintaulukoimalla ja varianssianalyyseillä. Klusterianalyysien perusteella vastaajat jaettiin kolmeen ryhmään. Vähän, kohtuullisesti ja paljon sikainfluenssan takia stressaantuneiden eroja vastaamishetken yleisessä stressitasossa testattiin kaksisuuntaisissa varianssianalyyseissä, joissa tarkasteltiin ryhmien yhdysvaikutusta kohde- ja vertailuryhmän kanssa. Sikainfluenssaan liittyvä rasittuneisuus arvioitiin stressitekijöissä raportoidun stressin voimakkuutena. Henkilöstön ja vertailuryhmän välisiä eroja tarkasteltiin t-testein, Mann-Whitneyn U-testeillä sekä ristiintaulukoimalla. Organisaatioyksiköiden välisiä eroja tarkasteltiin yksisuuntaisilla varianssianalyyseillä. Vastaamishetken yleisen stressitason selittymistä tutkittiin hierarkkisella regressioanalyysillä. Stressinsäätelykeinojen yhteyttä vastaamishetken yleiseen stressitasoon selvitettiin kovarianssianalyyseillä, niiden välistä yhdysvaikusta useampisuuntaisella varianssianalyysillä ja niiden yhdysvaikutusta stressiprofiilin kanssa kaksisuuntaisella riippumattomien muuttujien varianssianalyysillä.
Lazaruksen ja Folkmanin stressiteorian mukaisesti noin puolet vastaajista oli tulkinnut sikainfluenssaan liittyvien asioiden vaikuttavan heidän hyvinvointiinsa, mikä ilmeni stressinä ja vain 4 % vastaajista ei ollut käyttänyt vaihtoehtoina olleita stressinsäätelykeinoja sikainfluenssan takia. Toisaalta stressi läheisten terveydentilasta sikainfluenssan takia kuormitti vastaajia eniten. Viidesosa henkilöstöstä ja vertailuryhmästä raportoi paljon sikainfluenssaan liittyvää stressiä. Sukupuoli ja koulutustaso, stressi läheisten terveydentilasta, työssä ja omasta terveydentilasta sikainfluenssan takia, osa stressinsäätelykeinoista ja sikainfluenssan vaivaaminen vastaamishetkellä selittivät 24,3 % vastaamishetken yleisestä stressitasosta. Sikainfluenssarokotteeseen tai käytyyn yleiseen keskusteluun liittyvä stressi oli yhteydessä yleiseen stressitasoon, mutta kumpikaan ei lisännyt mallin selitysastetta. Huolesta muille puhuminen, ajan viettäminen läheisten kanssa epidemian takia ja asian ajatteleminen perusteellisesti olivat yhteydessä matalampaan yleiseen stressitasoon eli ne olivat adaptiivisia stressinsäätelykeinoja epidemian aikana. Ajatusten vältteleminen ei ollut yhteydessä matalampaan yleiseen stressitasoon. Asiaa perusteellisesti ajatelleilla oli matalampi yleinen stressitaso, jos he olivat puhuneet huolesta muille ja nauraneet sikainfluenssan takia. Epidemiaan liittyvän stressin voimakkuus vaikutti nauramisen adaptiivisuuteen siten, että sikainfluenssan takia nauraminen madalsi paljon stressaantuneiden yleistä stressitasoa. Sairaanhoitopiirien terveydenhuoltohenkilöstön ja vertailuryhmän rasittuneisuus sikainfluenssan takia tai heidän vastaamishetken yleiset stressitasonsa eivät eronneet toisistaan. Henkilöstössä oli vaikutettu omaan työhön useammin kuin vertailuryhmässä. Pohjoisimman sairaanhoitopiirin henkilöstö raportoi sikainfluenssan takia enemmän stressiä työssään, mutta yleisessä stressitasossa sairaanhoitopiirien välillä ei ollut eroa.
Sairastuneiden ja ehkä sairastaneiden muita vastaajia voimakkaampi stressi sikainfluenssasta käydystä yleisestä keskustelusta ja rokotteen saatavuudesta on saattanut myötävaikuttaa heidän sairastumiseensa. Epidemian aikaisten esitteiden ja tiedottamisen tulisi sisältää lyhyet ohjeet epidemiaan liittyvän stressin lievittämiseen. Sairaanhoitopiirien järjestämät mahdollisuudet kollegoiden tukeen, asiasta puhumiseen ja työssä vaikuttamiseen epidemian aikana vähentävät henkilöstön rasittumista työssä. Tulosten valossa henkilöstöhallinnollisia tukitoimia tulee tarjota organisaatioyksiköstä riippumatta koko terveydenhuoltohenkilöstölle. Henkilöstön ohjeistaminen omasta ja läheistensä terveydentilasta huolestuneiden potilaiden kohtaamiseen tulisi sisällyttää osaksi pandemiaan varautumista. Tämän tutkimuksen perusteella epidemian takia stressaantuneen kannatta hakea luotattavia tiedonlähteitä asian ajattelemisen perustaksi, jotta asia ei vaivaisi pitkään, puhua huolesta muille ja hakeutua positiiviseen sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa.
ENGLISH ABSTRACT
This study examines the relation of A(H1N1) related stress factors (worry for one’s own health or the health of a loved one, stress at work, stress related to the influenza vaccine or the public debate) and of the self-selected stress management methods to the general level of stress at the time of responding during the epidemic from the perspective of the Folkman and Lazarus stress theory. The research material consisted of 194 health care workers from operative, nursing, conservative and psychiatric units of three small to medium sized hospital districts around Finland and control group (n = 355), who voluntarily filled an online questionnaire 4.12.2009 – 11.1.2010. 85 % were women and 6 % reported morbidity. There were less than average suspected and confirmed cases of A(H1N1) in the hospital districts included in the study.
The well-being of loved ones was the greatest source of stress from A(H1N1). In hierarchical regression analysis gender and level of education, A(H1N1) related stress about the well-being of loved ones, at work and about one’s own health, some of the stress management methods and the level affected by A(H1N1) at the time of responding explained 24,3 % of the reported general level of stress. Stress related to the vaccine or the public debate was related to general level of stress, but they did not add to the model even when the variables were rotated. In covariance analyses talking with others about A(H1N1) related worry, spending time with loved ones because of the epidemic and thinking it through thoroughly resulted in a lower level of general stress, which indicates them being adaptive stress management methods during the epidemic. Avoiding A(H1N1) related thoughts was not adaptive during the epidemic. The analysis of variance with all stress management methods revealed that respondents who thought it through thoroughly reported less general stress if they had talked with others about their worry and if they had laughed because of A(H1N1). Two-Way analyses of variance showed that the adaptivity of laughing depended on the level of A(H1N1) related stress which formed three groups in K-means cluster analyses. Laughing was related to a lower level of general stress among the high A(H1N1) related stress group. The health care staff and the control group did not differ in A(H1N1) related stress or in the general level of stress. Both reported A(H1N1) related stress at work, but the health care staff reported having influenced their work more often. More A(H1N1) related stress at work was reported n the northern hospital district where the epidemic broke out, but the districts did not differ in the general level of stress.
Stress related to the vaccine or the public debate was greatest among those fallen ill and this may have contributed to morbidity. Public brochures should deliver short instructions on what to do with fear or stress about the epidemic. During an epidemic organization support best manifests itself in organizing possibilities to speak with others about the epidemic, to receive collegial support and to influence one’s own work. The results of analysis of variance indicate that stress management programs are to be offered to all health care staff regardless of organization unit. A strategy on guiding the health care staff in confronting and guiding anxious patients and relatives should be incorporated into the pandemic preparedness plans. During the epidemic it was advisory to search for reliable sources of information to thoroughly think the matter through, speak with others about the worry and find social support.
Asiasanat:H1N1, epidemia, stressi, stressitekijät, stressinsäätely, selviytymiskeinot, adaptiivinen, sosiaalinen tuki, sosiaalisen tuen hakeminen, nauru, rukoileminen, hyväksyntä, julkinen terveydenhuolto, verkkokysely, epidemic, stress, strain, stress management, coping methods, adaptive, seeking social support, humor, praying, acceptance, health care, internet survey
Tutkimus perustuu 4.12.2009 – 11.1.2010 toteutettuun verkkokyselyyn, jossa tutkimukseen suostui 194 työntekijää kolmen sairaanhoitopiirin operatiivisten, sairaanhoidollisten, konservatiivisten ja psykiatristen yksiköiden terveydenhuoltohenkilöstöstä sekä 355 18 – 64 -vuotiasta medialukutaitoista suomenkielistä henkilöä. Aineistosta 85 % oli naisia ja 6 % ilmoitti sairastaneensa sikainfluenssan. Sairaanhoitopiirit olivat pieniä tai keskisuuria, eri puolilta Suomea ja niiden alueella kirjattiin keskimääräistä vähemmän varmennettuja ja epäiltyjä sikainfluenssatapauksia.
Sikainfluenssan sairastaneiden, sen ehkä sairastaneiden ja sairastamattomien välisiä eroja tutkittiin ristiintaulukoimalla ja varianssianalyyseillä. Klusterianalyysien perusteella vastaajat jaettiin kolmeen ryhmään. Vähän, kohtuullisesti ja paljon sikainfluenssan takia stressaantuneiden eroja vastaamishetken yleisessä stressitasossa testattiin kaksisuuntaisissa varianssianalyyseissä, joissa tarkasteltiin ryhmien yhdysvaikutusta kohde- ja vertailuryhmän kanssa. Sikainfluenssaan liittyvä rasittuneisuus arvioitiin stressitekijöissä raportoidun stressin voimakkuutena. Henkilöstön ja vertailuryhmän välisiä eroja tarkasteltiin t-testein, Mann-Whitneyn U-testeillä sekä ristiintaulukoimalla. Organisaatioyksiköiden välisiä eroja tarkasteltiin yksisuuntaisilla varianssianalyyseillä. Vastaamishetken yleisen stressitason selittymistä tutkittiin hierarkkisella regressioanalyysillä. Stressinsäätelykeinojen yhteyttä vastaamishetken yleiseen stressitasoon selvitettiin kovarianssianalyyseillä, niiden välistä yhdysvaikusta useampisuuntaisella varianssianalyysillä ja niiden yhdysvaikutusta stressiprofiilin kanssa kaksisuuntaisella riippumattomien muuttujien varianssianalyysillä.
Lazaruksen ja Folkmanin stressiteorian mukaisesti noin puolet vastaajista oli tulkinnut sikainfluenssaan liittyvien asioiden vaikuttavan heidän hyvinvointiinsa, mikä ilmeni stressinä ja vain 4 % vastaajista ei ollut käyttänyt vaihtoehtoina olleita stressinsäätelykeinoja sikainfluenssan takia. Toisaalta stressi läheisten terveydentilasta sikainfluenssan takia kuormitti vastaajia eniten. Viidesosa henkilöstöstä ja vertailuryhmästä raportoi paljon sikainfluenssaan liittyvää stressiä. Sukupuoli ja koulutustaso, stressi läheisten terveydentilasta, työssä ja omasta terveydentilasta sikainfluenssan takia, osa stressinsäätelykeinoista ja sikainfluenssan vaivaaminen vastaamishetkellä selittivät 24,3 % vastaamishetken yleisestä stressitasosta. Sikainfluenssarokotteeseen tai käytyyn yleiseen keskusteluun liittyvä stressi oli yhteydessä yleiseen stressitasoon, mutta kumpikaan ei lisännyt mallin selitysastetta. Huolesta muille puhuminen, ajan viettäminen läheisten kanssa epidemian takia ja asian ajatteleminen perusteellisesti olivat yhteydessä matalampaan yleiseen stressitasoon eli ne olivat adaptiivisia stressinsäätelykeinoja epidemian aikana. Ajatusten vältteleminen ei ollut yhteydessä matalampaan yleiseen stressitasoon. Asiaa perusteellisesti ajatelleilla oli matalampi yleinen stressitaso, jos he olivat puhuneet huolesta muille ja nauraneet sikainfluenssan takia. Epidemiaan liittyvän stressin voimakkuus vaikutti nauramisen adaptiivisuuteen siten, että sikainfluenssan takia nauraminen madalsi paljon stressaantuneiden yleistä stressitasoa. Sairaanhoitopiirien terveydenhuoltohenkilöstön ja vertailuryhmän rasittuneisuus sikainfluenssan takia tai heidän vastaamishetken yleiset stressitasonsa eivät eronneet toisistaan. Henkilöstössä oli vaikutettu omaan työhön useammin kuin vertailuryhmässä. Pohjoisimman sairaanhoitopiirin henkilöstö raportoi sikainfluenssan takia enemmän stressiä työssään, mutta yleisessä stressitasossa sairaanhoitopiirien välillä ei ollut eroa.
Sairastuneiden ja ehkä sairastaneiden muita vastaajia voimakkaampi stressi sikainfluenssasta käydystä yleisestä keskustelusta ja rokotteen saatavuudesta on saattanut myötävaikuttaa heidän sairastumiseensa. Epidemian aikaisten esitteiden ja tiedottamisen tulisi sisältää lyhyet ohjeet epidemiaan liittyvän stressin lievittämiseen. Sairaanhoitopiirien järjestämät mahdollisuudet kollegoiden tukeen, asiasta puhumiseen ja työssä vaikuttamiseen epidemian aikana vähentävät henkilöstön rasittumista työssä. Tulosten valossa henkilöstöhallinnollisia tukitoimia tulee tarjota organisaatioyksiköstä riippumatta koko terveydenhuoltohenkilöstölle. Henkilöstön ohjeistaminen omasta ja läheistensä terveydentilasta huolestuneiden potilaiden kohtaamiseen tulisi sisällyttää osaksi pandemiaan varautumista. Tämän tutkimuksen perusteella epidemian takia stressaantuneen kannatta hakea luotattavia tiedonlähteitä asian ajattelemisen perustaksi, jotta asia ei vaivaisi pitkään, puhua huolesta muille ja hakeutua positiiviseen sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa.
ENGLISH ABSTRACT
This study examines the relation of A(H1N1) related stress factors (worry for one’s own health or the health of a loved one, stress at work, stress related to the influenza vaccine or the public debate) and of the self-selected stress management methods to the general level of stress at the time of responding during the epidemic from the perspective of the Folkman and Lazarus stress theory. The research material consisted of 194 health care workers from operative, nursing, conservative and psychiatric units of three small to medium sized hospital districts around Finland and control group (n = 355), who voluntarily filled an online questionnaire 4.12.2009 – 11.1.2010. 85 % were women and 6 % reported morbidity. There were less than average suspected and confirmed cases of A(H1N1) in the hospital districts included in the study.
The well-being of loved ones was the greatest source of stress from A(H1N1). In hierarchical regression analysis gender and level of education, A(H1N1) related stress about the well-being of loved ones, at work and about one’s own health, some of the stress management methods and the level affected by A(H1N1) at the time of responding explained 24,3 % of the reported general level of stress. Stress related to the vaccine or the public debate was related to general level of stress, but they did not add to the model even when the variables were rotated. In covariance analyses talking with others about A(H1N1) related worry, spending time with loved ones because of the epidemic and thinking it through thoroughly resulted in a lower level of general stress, which indicates them being adaptive stress management methods during the epidemic. Avoiding A(H1N1) related thoughts was not adaptive during the epidemic. The analysis of variance with all stress management methods revealed that respondents who thought it through thoroughly reported less general stress if they had talked with others about their worry and if they had laughed because of A(H1N1). Two-Way analyses of variance showed that the adaptivity of laughing depended on the level of A(H1N1) related stress which formed three groups in K-means cluster analyses. Laughing was related to a lower level of general stress among the high A(H1N1) related stress group. The health care staff and the control group did not differ in A(H1N1) related stress or in the general level of stress. Both reported A(H1N1) related stress at work, but the health care staff reported having influenced their work more often. More A(H1N1) related stress at work was reported n the northern hospital district where the epidemic broke out, but the districts did not differ in the general level of stress.
Stress related to the vaccine or the public debate was greatest among those fallen ill and this may have contributed to morbidity. Public brochures should deliver short instructions on what to do with fear or stress about the epidemic. During an epidemic organization support best manifests itself in organizing possibilities to speak with others about the epidemic, to receive collegial support and to influence one’s own work. The results of analysis of variance indicate that stress management programs are to be offered to all health care staff regardless of organization unit. A strategy on guiding the health care staff in confronting and guiding anxious patients and relatives should be incorporated into the pandemic preparedness plans. During the epidemic it was advisory to search for reliable sources of information to thoroughly think the matter through, speak with others about the worry and find social support.
Asiasanat:H1N1, epidemia, stressi, stressitekijät, stressinsäätely, selviytymiskeinot, adaptiivinen, sosiaalinen tuki, sosiaalisen tuen hakeminen, nauru, rukoileminen, hyväksyntä, julkinen terveydenhuolto, verkkokysely, epidemic, stress, strain, stress management, coping methods, adaptive, seeking social support, humor, praying, acceptance, health care, internet survey