"Arvoisa puhemies! Hedelmöityshoitolain perusteena on oltava lapsen etu ja lapsen oikeuksien vahvistaminen ja turvaaminen" - Vuoden 2006 hedelmöityshoitolain lähetekeskustelun tekstilajin tarkastelua retorisesta näkökulmasta

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan eduskunnan täysistuntopuheen argumentaatiota ja retoriikkaa eli sitä, millaisin kielellisin elementein sekä väitteiden ja perustelujen välisin suhtein kansanedustajat rakentavat argumentaationsa. Aineistona käytetään vuoden 2006 hedelmöityshoitolain lähetekeskustelua. Analyysissa hyödynnetään sekä tekstintutkimuksen, tekstilajitutkimuksen, tekstilingvistiikan että uuden retoriikan analyysivälineistöä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaiset ovat aineiston viitekehys eli yleisösuhde, sen lähtökohdat eli argumentaation esisopimukset ja keskustelun teemat sekä varsinainen argumentaatio eli argumentointitaktiikat ja kielelliset tekniikat, joilla argumentaatio tuotetaan. Tutkimusote on vertaileva. Tutkimuksessa selvitetään, onko lakiesitystä vastustavien ja kannattavien kansanedustajien yleisösuhteessa tai argumentoinnissa eroavaisuuksia.

Lähetekeskustelun viitekehystä tarkastellaan yleisösuhteen avulla pyrkimällä kartoittamaan puhujan ja kuulijan kohtaamista aineistossa Tätä selvitetään tutkimalla, kuinka kansanedustajat käyttävät puheenvuoroissaan persoonaviittauksia ja miten he pyrkivät rakentamaan yleisökonstruktiota. Lähetekeskustelun teemat eli puheenaiheet paljastavat argumenttien takana olevia esisopimuksia ja keskustelijoiden arvomaailmaa. Sen vuoksi tutkimuksessa kartoitetaan keskustelun teemoja, jotta havaitaan, rakentuuko se erityisesti joidenkin suosittujen teemojen pohjalle. Argumentointianalyysissa tekstistä eritellään argumentin osat eli väitteet, niitä tukevat perustelut sekä väitteen ja perustelun yhteen linkittävät taustaoletukset. Argumentit luokitellaan erilaisiin argumentointitaktiikoihin ja kiinnitetään erityistä huomiota argumentointitekniikoihin eli niihin kielellisiin keinoihin, joilla kansanedustajat rakentavat argumentointinsa kunkin argumentointitaktiikan yhteydessä.

Lähetekeskustelussa lakia vastustavat puhujat ovat hyvin minä-sitoutuneita, kun taas lakia kannattavat puhujat painottavat me-muotoja. Keskustelussa myös viitataan ja puhutellaan useita erityisyleisöjä. Lähetekeskustelu pohjautuu hyvin vahvasti perheeseen liittyviin aihepiireihin. Keskeisenä keskustelunaiheena on perinteisten perhearvojen ja modernimman lähestymistavan kohtaaminen lakia vastustavien ja kannattavien puhujien välillä. Lähetekeskustelusta nousee esille viisi erilaista argumentointitaktiikkaa, jotka ovat kausaalisuus, yhteensopimattomuus, vertailu, auktoriteetti ja esimerkki. Taktiikoiden esiintyminen lakia vastustavien ja kannattavien puhujien puheenvuoroissa vaihtelee. Argumenttitaktiikoiden muodostamiseen käytettävät kielen keinot ovat monipuolisia ja vaihtelevia. Hedelmöityshoitolain lähetekeskustelu muodostaa omanlaisensa, aikaisemmin tutkittua poliittista genreä läheisesti muistuttavan tekstilajinsa, josta on ensinnäkin havaittavissa sille ominaisia lingvistisiä ja retorisia piirteitä, ja toiseksi mahdollista hahmottaa prototyyppinen hedelmöityshoitolakia vastustava ja kannattava puheenvuoro.

Asiasanat:tekstintutkimus, tekstilaji, retoriikka, argumentaatio, yleisösuhde, eduskunta, hedelmöityshoitolaki, lähetekeskustelu