Kuntien yhdistymisavustusten toimivuus
HILDEN, MATIAS (2011)
2011
Kunnallistalous - Local Public Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-03-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21201
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21201
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu kuntien yhdistymisavustusjärjestelmää, jonka perusteella maksetaan avustuksia vuosina 2008–2013 tapahtuville kuntaliitoksille. Tutkimuksessa käydään myös läpi fiskaalisen federalismin periaatteet sekä kansainvälistä ja kansallista tutkimusta koskien optimaalista kuntakokoa.
Kunnille on maksettu Suomessa yhdistymisavustuksia valtion talousarviovaroista 1970-luvulta alkaen. Avustusjärjestelmä on muuttunut useita kertoja, ja tutkimuksessa tehdään läpileikkaus Suomessa voimassa olleisiin yhdistymisavustuksiin. Nykyisen järjestelmän esittelemisen lisäksi tutkimuksessa käydään läpi kunnille maksettuja avustuksia, avustuksen käyttöä ja avustuksen vaikutusta yhdistymisprosessiin. Asiakirja- ja kirjallisuuslähteiden lisäksi tutkimuksessa on merkittävänä lähteenä viisi eri teemahaastattelua.
Yhdistymisavustus on muuttunut yhdistymisen esteiden purkajasta selvästi liitoksiin kannustavaksi tekijäksi. Viimeisin uudistus avustusjärjestelmään tehtiin kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä, jolloin avustusta muutettiin selvemmin monikuntaliitoksia suosivaan suuntaan. Avustukseen liitettiin myös yhdistymisen ajankohdan mukainen porrastus, joka kannustaa kuntia toteuttamaan liitoksen mahdollisimman nopeasti.
Yhdistymisavustus on täysin laskennallinen ja lakisääteinen, ja kunnat saavat käyttää sen parhaaksi katsomallaan tavalla. Ajankohdan lisäksi avustuksen määräytymiseen vaikuttaa yhdistyvien kuntien määrä ja asukasluku.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että avustusjärjestelmä toimii tällä hetkellä varsin hyvin. Sillä on ollut merkitystä kuntaliitosten syntymisen kannalta, vaikka se ei olekaan ollut aina kaikista suurin liitosten syntymiseen vaikuttanut tekijä. Avustusjärjestelmän tulevaisuutta onkin syytä peilata suhteessa siihen käytettyihin määrärahoihin. Valtiolle avustukset maksavat käytössä olevan leikkurin vuoksi maksimissaan keskimäärin 50 miljoonaa euroa vuodessa.
Yhdistymisavustusjärjestelmän tulevaisuus on katkolla vuodesta 2013 lähtien. Tutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaa järkevältä jatkaa järjestelmää, tosin joiltain osin muutettuna. Suurimmat muutospaineet kohdistuvat liitosajankohdan perusteella tapahtuvaan porrastukseen ja monikuntaliitosten avustuksiin. Lisäksi merkittävänä osana järjestelmää on viisivuotinen valtionosuuksien vähenemisen kompensaatio, jolla yhdistymisen esteitä on pyritty purkamaan onnistuneesti. Valtionosuuksien vähenemisen kompensaatio on tutkimuksen perusteella erittäin tärkeä tekijä osassa kuntaliitoksia, joten sen poistamiseen tai vähentämiseen tulee suhtautua erittäin kriittisesti.
Asiasanat:kunnallistalous, kuntaliitokset, kuntajako, valtionavut
Kunnille on maksettu Suomessa yhdistymisavustuksia valtion talousarviovaroista 1970-luvulta alkaen. Avustusjärjestelmä on muuttunut useita kertoja, ja tutkimuksessa tehdään läpileikkaus Suomessa voimassa olleisiin yhdistymisavustuksiin. Nykyisen järjestelmän esittelemisen lisäksi tutkimuksessa käydään läpi kunnille maksettuja avustuksia, avustuksen käyttöä ja avustuksen vaikutusta yhdistymisprosessiin. Asiakirja- ja kirjallisuuslähteiden lisäksi tutkimuksessa on merkittävänä lähteenä viisi eri teemahaastattelua.
Yhdistymisavustus on muuttunut yhdistymisen esteiden purkajasta selvästi liitoksiin kannustavaksi tekijäksi. Viimeisin uudistus avustusjärjestelmään tehtiin kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä, jolloin avustusta muutettiin selvemmin monikuntaliitoksia suosivaan suuntaan. Avustukseen liitettiin myös yhdistymisen ajankohdan mukainen porrastus, joka kannustaa kuntia toteuttamaan liitoksen mahdollisimman nopeasti.
Yhdistymisavustus on täysin laskennallinen ja lakisääteinen, ja kunnat saavat käyttää sen parhaaksi katsomallaan tavalla. Ajankohdan lisäksi avustuksen määräytymiseen vaikuttaa yhdistyvien kuntien määrä ja asukasluku.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että avustusjärjestelmä toimii tällä hetkellä varsin hyvin. Sillä on ollut merkitystä kuntaliitosten syntymisen kannalta, vaikka se ei olekaan ollut aina kaikista suurin liitosten syntymiseen vaikuttanut tekijä. Avustusjärjestelmän tulevaisuutta onkin syytä peilata suhteessa siihen käytettyihin määrärahoihin. Valtiolle avustukset maksavat käytössä olevan leikkurin vuoksi maksimissaan keskimäärin 50 miljoonaa euroa vuodessa.
Yhdistymisavustusjärjestelmän tulevaisuus on katkolla vuodesta 2013 lähtien. Tutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaa järkevältä jatkaa järjestelmää, tosin joiltain osin muutettuna. Suurimmat muutospaineet kohdistuvat liitosajankohdan perusteella tapahtuvaan porrastukseen ja monikuntaliitosten avustuksiin. Lisäksi merkittävänä osana järjestelmää on viisivuotinen valtionosuuksien vähenemisen kompensaatio, jolla yhdistymisen esteitä on pyritty purkamaan onnistuneesti. Valtionosuuksien vähenemisen kompensaatio on tutkimuksen perusteella erittäin tärkeä tekijä osassa kuntaliitoksia, joten sen poistamiseen tai vähentämiseen tulee suhtautua erittäin kriittisesti.
Asiasanat:kunnallistalous, kuntaliitokset, kuntajako, valtionavut