Sepelvaltimotautipotilaiden perheeltä saatu sosiaalinen tuki, pelot ja ahdistuneisuus
RIIHIAHO, MARJA (2011)
RIIHIAHO, MARJA
2011
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-02-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21181
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21181
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sepelvaltimotautipotilaiden perheiltään saamaa sosiaalista tukea, pelkoja ja ahdistuneisuutta. Tarkoituksena oli myös kuvata sepelvaltimotautipotilaiden perheeltä saadun sosiaalisen tuen yhteyksiä vastaajien taustamuuttujiin, pelkoihin ja ahdistuneisuuteen.
Tutkimuksen otos muodostui 118 sepelvaltimotautipotilaasta, jotka osallistuivat Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkimushankkeeseen kesäkuun 2009 ja maaliskuun 2010 välisenä aikana. Kyselylomakkeella kerätyssä aineistossa vastausprosentti oli 82 %. Tutkimuksessa käytetyt mittarit olivat Perheen tukimittari, Sepelvaltimotautipotilaiden pelot -mittari ja STAI-ahdistuneisuusmittari.
Tutkimukseen vastanneista 75 % oli miehiä. Iältään vastaajat olivat 39 - 82 vuotiaita, keskimääräinen ikä oli 65 vuotta. Vastaajista 76 % oli naimisissa. Tutkimuksessa tuli esille, että vastaajat saivat runsaasti sosiaalista tukea perheeltään. Eniten saatiin sekä lapsilta että puolisolta emotionaalista tukea. Eniten vastaajat pelkäsivät sydänsairauden pahenemista, hoidon ja avun varassa olemista sekä terveydentilan pysyvää huononemista. Vastaajista oli 49 % lievästi ja 46 % kohtalaisesti tilanneahdistuneita. Ahdistuneisuustaipumusta oli vastaajista 47 %:lla lievänä ja 45 %:lla kohtalaisena.
Naiset saivat lapsiltaan enemmän konkreettista ja kokonaistukea kuin miehet. Emotionaalisen tuen lisääntyessä vastaajien ahdistuneisuustaipumus väheni. Tutkimukseen vastanneista 65-vuotiailla tai nuoremmilla oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän ahdistuneisuutta ja pelkoja kuin yli 65 -vuotiailla. Eläkkeellä olevilla ilmeni tilastollisesti merkitsevästi vähemmän tilanneahdistuneisuutta muun työtilanteen omaaviin verrattuna. Vastaajat, jotka saivat puolisoiltaan runsaasti sosiaalista tukea, saivat myös lapsiltaan runsaasti sosiaalista tukea.
Avainsanat: Sosiaalinen tuki, perhe, sepelvaltimotautipotilas, pelot ja ahdistunei-suus.
Tutkimuksen otos muodostui 118 sepelvaltimotautipotilaasta, jotka osallistuivat Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkimushankkeeseen kesäkuun 2009 ja maaliskuun 2010 välisenä aikana. Kyselylomakkeella kerätyssä aineistossa vastausprosentti oli 82 %. Tutkimuksessa käytetyt mittarit olivat Perheen tukimittari, Sepelvaltimotautipotilaiden pelot -mittari ja STAI-ahdistuneisuusmittari.
Tutkimukseen vastanneista 75 % oli miehiä. Iältään vastaajat olivat 39 - 82 vuotiaita, keskimääräinen ikä oli 65 vuotta. Vastaajista 76 % oli naimisissa. Tutkimuksessa tuli esille, että vastaajat saivat runsaasti sosiaalista tukea perheeltään. Eniten saatiin sekä lapsilta että puolisolta emotionaalista tukea. Eniten vastaajat pelkäsivät sydänsairauden pahenemista, hoidon ja avun varassa olemista sekä terveydentilan pysyvää huononemista. Vastaajista oli 49 % lievästi ja 46 % kohtalaisesti tilanneahdistuneita. Ahdistuneisuustaipumusta oli vastaajista 47 %:lla lievänä ja 45 %:lla kohtalaisena.
Naiset saivat lapsiltaan enemmän konkreettista ja kokonaistukea kuin miehet. Emotionaalisen tuen lisääntyessä vastaajien ahdistuneisuustaipumus väheni. Tutkimukseen vastanneista 65-vuotiailla tai nuoremmilla oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän ahdistuneisuutta ja pelkoja kuin yli 65 -vuotiailla. Eläkkeellä olevilla ilmeni tilastollisesti merkitsevästi vähemmän tilanneahdistuneisuutta muun työtilanteen omaaviin verrattuna. Vastaajat, jotka saivat puolisoiltaan runsaasti sosiaalista tukea, saivat myös lapsiltaan runsaasti sosiaalista tukea.
Avainsanat: Sosiaalinen tuki, perhe, sepelvaltimotautipotilas, pelot ja ahdistunei-suus.