Työntekijöiden ammattiosaamisen hyödyntäminen pelastustoimen kehittämisessä
SALONEN, RISTO (2011)
SALONEN, RISTO
2011
Aikuiskasvatus - Adult Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-02-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21180
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21180
Tiivistelmä
Tämä tutkimus on suunnattu henkilöstön mielipiteiden kartoittamiseen työnsä kehittämismahdollisuuksiin pelastustoimessa. Tutkimusnäkökulma on suunnattu kaikkeen siihen toimintaan ja työhön mitä henkilöstö tekee, kun he eivät ole hälytystehtävissä. Empiirisessä osiossa työntekijöiden näkemyksiä selvitetään avoimilla ja suljetuilla kysymyksillä. Tutkimuksella haluttiin selvittää mitkä ovat työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa työhönsä ja miten uuden oppiminen ja tiimityö koetaan työyhteisössä? Tutkimusongelmana on selvittää hyödynnetäänkö henkilöstöä työn suunnittelussa riittävästi. Ovatko työntekijät motivoituneita ja halukkaita kehittämään itseään strategisten kriittisten menestystekijöiden osoittamalla tavalla? Vastauksia haetaan huomioiden nykyinen toimintamalli ja onko heillä halua suunnitella ja kehittää omaa työtään asetettujen menestystekijöiden mukaisesti?
Pelastustoimessa organisoitumisen yleinen tapa on, että vain tietyt nimetyt henkilöt suunnittelevat työntekoa, erikseen ovat sitten työn suorittajat. Työyhteisössä on keskitetty johtamisorganisaatio, jossa ylimmät toimihenkilöt päättävät organisaation linjauksista. Pelastustoimessa suunnittelijat ja varsinaisen työn tekijät ovat etäällä toisistaan. Malli on etäinen työntekijän näkökulmasta kehittämään heidän asiantuntijuuttaan turvallisuusvalistus työssään. Tutkimus kohdennettiin Pirkanmaalla pelastustoimen päätoimiselle henkilöstölle kokonaistutkimuksena. Perusjoukko koostui palomiehistä, paloesimiehistä ja palomestareista. Tutkimus tehtiin Survey-tutkimuksena, jossa käytettiin Likert-asteikkoa. Kysely lähetettiin e-lomakkeena 352 henkilölle ja vastauksia palautui 73 kappaletta. Vastausprosentti oli 20. Tuloksia analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Tuloksien mukaan kaikista vastaajista 92 % oppisi mielellään lisää uusia asioita. Palomiehistä 83 % ei koe voivansa vaikutta organisaationsa asioihin, eli palomiehistä valtaosa kokee olevansa vain käskyjen vastaanottajana. Kaikista vastaajista 64 % ei koe voivansa vaikuttaa organisaation asioihin, eli yli puolet vastaajista kokee tekevänsä työtä, jota ei voi itse suunnitella. Palomiehistä 77 % on sitä mieltä, että asemapalvelus pitäisi hoitaa tiimityönä. Tulos osoittaa, että palomiehet ovat yhteistyön kannalla ja he haluaisivat osallistua enemmän yhdessä työn suunnitteluun. Kaikista vastaajista 63 % on sitä mieltä, että asemapalvelustyö pitäisi hoitaa tiimityönä. Vastaajista yli puolet on sitä mieltä, että nykyinen autoritäärinen johtamistapa pitäisi vaihtaa yhteisölliseen tapaan hoitaa asioita. Oppimiskeskeisyys, tiimityö ja hyödyllisyys näyttäisivät olevan tutkimuksen vastauksien mukaan yhteydessä toisiinsa. Tutkimuksen avoimien kysymyksien vastaukset virka-aseman mukaan näiden kolmen vastaajaryhmän välille ei näyttänyt tuottavan paljon eroja.
Kaikkiaan vastauksista voidaan päätellä, että työntekijöillä on halua oppia ja ottaa vastaan uusia asioita ja toimintamalleja. Esitettyjen menestystekijöiden saavuttaminen ei tuntuisi onnistuvan nykyisillä johtamismenetelmillä työyhteisössä, tutkimustulos on siten mielenkiintoinen. Henkilöstöllä ei ole nykyisillä toimintatavoilla mahdollisuuksia saavuttaa esitettyä ihmisideaalia vaikka heillä on siihen tahtoa. Tutkimuksen teoriaosuudessa etsin mallia tulevaisuuden toimintaan tutkimustuloksia ja tulevaisuuden kriittisiä menestystekijöitä huomioiden. Työtä laajentamalla ja luottamalla työntekijöihinsä työnantaja voisi ohjauksen avulla suoda työntekijöilleen mahdollisuuden oppia ja kehittää itseään enemmän. Tutkimus osoittaa, että henkilöstö on valmiina vaadittaviin muutoksiin, mutta autoritäärinen järjestelmä ja keskitetty johtamismalli eivät mahdollista muutosta. Nykyaikaisempi tapa tutkimuksen mukaan olisi tiimityöskentelyn hyödyntäminen ja yhteisöllinen oppiminen. Kasvottomuuden sijaan myös yksilöiden kohtaamiseen ja kehittämiseen tulisi panostaa. Vastauksien mukaan muutostarve on ilmeinen. Kun organisaatiomuutoksia tehdään, pitäisi kyetä muuttumaan myös sisäisesti työntekijää huomioiden. Uudet asiat eivät useinkaan toimi vanhalla sisäisellä rakenteella.
Avainsanat: Pelastustoimi, työyhteisön kehittäminen, muutos, syväjohtaminen, aikuiskasvatus
Pelastustoimessa organisoitumisen yleinen tapa on, että vain tietyt nimetyt henkilöt suunnittelevat työntekoa, erikseen ovat sitten työn suorittajat. Työyhteisössä on keskitetty johtamisorganisaatio, jossa ylimmät toimihenkilöt päättävät organisaation linjauksista. Pelastustoimessa suunnittelijat ja varsinaisen työn tekijät ovat etäällä toisistaan. Malli on etäinen työntekijän näkökulmasta kehittämään heidän asiantuntijuuttaan turvallisuusvalistus työssään. Tutkimus kohdennettiin Pirkanmaalla pelastustoimen päätoimiselle henkilöstölle kokonaistutkimuksena. Perusjoukko koostui palomiehistä, paloesimiehistä ja palomestareista. Tutkimus tehtiin Survey-tutkimuksena, jossa käytettiin Likert-asteikkoa. Kysely lähetettiin e-lomakkeena 352 henkilölle ja vastauksia palautui 73 kappaletta. Vastausprosentti oli 20. Tuloksia analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Tuloksien mukaan kaikista vastaajista 92 % oppisi mielellään lisää uusia asioita. Palomiehistä 83 % ei koe voivansa vaikutta organisaationsa asioihin, eli palomiehistä valtaosa kokee olevansa vain käskyjen vastaanottajana. Kaikista vastaajista 64 % ei koe voivansa vaikuttaa organisaation asioihin, eli yli puolet vastaajista kokee tekevänsä työtä, jota ei voi itse suunnitella. Palomiehistä 77 % on sitä mieltä, että asemapalvelus pitäisi hoitaa tiimityönä. Tulos osoittaa, että palomiehet ovat yhteistyön kannalla ja he haluaisivat osallistua enemmän yhdessä työn suunnitteluun. Kaikista vastaajista 63 % on sitä mieltä, että asemapalvelustyö pitäisi hoitaa tiimityönä. Vastaajista yli puolet on sitä mieltä, että nykyinen autoritäärinen johtamistapa pitäisi vaihtaa yhteisölliseen tapaan hoitaa asioita. Oppimiskeskeisyys, tiimityö ja hyödyllisyys näyttäisivät olevan tutkimuksen vastauksien mukaan yhteydessä toisiinsa. Tutkimuksen avoimien kysymyksien vastaukset virka-aseman mukaan näiden kolmen vastaajaryhmän välille ei näyttänyt tuottavan paljon eroja.
Kaikkiaan vastauksista voidaan päätellä, että työntekijöillä on halua oppia ja ottaa vastaan uusia asioita ja toimintamalleja. Esitettyjen menestystekijöiden saavuttaminen ei tuntuisi onnistuvan nykyisillä johtamismenetelmillä työyhteisössä, tutkimustulos on siten mielenkiintoinen. Henkilöstöllä ei ole nykyisillä toimintatavoilla mahdollisuuksia saavuttaa esitettyä ihmisideaalia vaikka heillä on siihen tahtoa. Tutkimuksen teoriaosuudessa etsin mallia tulevaisuuden toimintaan tutkimustuloksia ja tulevaisuuden kriittisiä menestystekijöitä huomioiden. Työtä laajentamalla ja luottamalla työntekijöihinsä työnantaja voisi ohjauksen avulla suoda työntekijöilleen mahdollisuuden oppia ja kehittää itseään enemmän. Tutkimus osoittaa, että henkilöstö on valmiina vaadittaviin muutoksiin, mutta autoritäärinen järjestelmä ja keskitetty johtamismalli eivät mahdollista muutosta. Nykyaikaisempi tapa tutkimuksen mukaan olisi tiimityöskentelyn hyödyntäminen ja yhteisöllinen oppiminen. Kasvottomuuden sijaan myös yksilöiden kohtaamiseen ja kehittämiseen tulisi panostaa. Vastauksien mukaan muutostarve on ilmeinen. Kun organisaatiomuutoksia tehdään, pitäisi kyetä muuttumaan myös sisäisesti työntekijää huomioiden. Uudet asiat eivät useinkaan toimi vanhalla sisäisellä rakenteella.
Avainsanat: Pelastustoimi, työyhteisön kehittäminen, muutos, syväjohtaminen, aikuiskasvatus