Kohti inklusiivisempaa esiopetusta - Lastentarhanopettajien käsityksiä esiopetuksen inklusiivisuudesta ja inkluusioprosessin edistämisestä
KALLATSA, MAIJA (2011)
2011
Kasvatustiede, varhaiskasvatus - Early Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-02-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21179
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21179
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten lastentarhanopettajat kokevat esiopetuksen inklusiivisuuden ja millaisia käsityksiä heillä on inkluusioprosessin edistämisestä esiopetuksessa. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään esiopetusta, inklusiivista esiopetusta sekä inklusiivisen esiopetuksen kehittämistyötä.
Tutkimus on kvalitatiivinen ja lähtökohdiltaan fenomenologinen. Tutkimusaineiston kerääminen toteutettiin teemahaastattelun avulla. Tutkimuskohteeksi valittiin kunta, joka oli mukana Opetushallituksen järjestämässä Kelpo-kehittämistoiminnassa, jonka tavoitteena on jalkauttaa Erityisopetuksen strategian (2007) linjauksia käytäntöön. Tutkimuksen informantteina toimi Kelpo-hankkeen koordinaattori, konsultoiva erityislastentarhanopettaja sekä seitsemän esiopetusryhmässä työskentelevää lastentarhanopettajaa. Tutkimuksen analyysin lähtökohtana on fenomenologinen lähestymistapa ja analyysimenetelmänä käytän sisällönanalyysiä.
Tutkimustulosten mukaan lastentarhanopettajien käsityksissä inkluusiosta korostuu fyysinen yhdessäolo, mutta siitä huolimatta inkluusioon nähdään kuuluvan myös lapsen tarvitsemat tukitoimet. Puutteita inkluusion toteutumisessa on kuitenkin havaittavissa. Lasten osallisuuden tukeminen näyttää jäävän muun tuen varjoon, eikä yhdessäkään tutkimuskohteisiin kuuluvista päiväkodeista ole keskusteltu inkluusiosta. Runsaasti tukea tarvitsevia lapsia ei olla valmiita ottamaan omiin ryhmiin, sillä lastentarhanopettajat kokevat, etteivät resurssit ole riittäviä heidän tukemiseen. Esiopetuksessa näyttää siis olevan inkluusioon liittyen vielä kehitettävää.
Jotta esiopetus voisi kehittyä aiempaa inklusiivisempaan suuntaan, haastateltavien mukaan koulutuksen tulisi antaa lastentarhanopettajille enemmän erityispedagogisia valmiuksia, nykyiset työntekijät tarvitsevat erityispedagogista täydennyskoulutusta sekä erityislastentarhanopettajan tuen tulisi olla runsaampaan. Työyhteisöissä tarvitaan lisää keskustelua inkluusiosta ja siihen liittyviä asennemuutoksia. Jotta inklusiivisempi esiopetus voisi toteutua, inkluusiivisten periaatteiden tulee lastentarhanopettajien mukaan näkyä vahvemmin esiopetussuunnitelmassa. Lisäksi heidän mukaansa tarvitaan muutoksia ryhmäkoossa sekä tarvittaessa henkilökuntamäärässä.
Avainsanat: Inkluusio, inklusiivinen esiopetus, kehittämistoiminta
Tutkimus on kvalitatiivinen ja lähtökohdiltaan fenomenologinen. Tutkimusaineiston kerääminen toteutettiin teemahaastattelun avulla. Tutkimuskohteeksi valittiin kunta, joka oli mukana Opetushallituksen järjestämässä Kelpo-kehittämistoiminnassa, jonka tavoitteena on jalkauttaa Erityisopetuksen strategian (2007) linjauksia käytäntöön. Tutkimuksen informantteina toimi Kelpo-hankkeen koordinaattori, konsultoiva erityislastentarhanopettaja sekä seitsemän esiopetusryhmässä työskentelevää lastentarhanopettajaa. Tutkimuksen analyysin lähtökohtana on fenomenologinen lähestymistapa ja analyysimenetelmänä käytän sisällönanalyysiä.
Tutkimustulosten mukaan lastentarhanopettajien käsityksissä inkluusiosta korostuu fyysinen yhdessäolo, mutta siitä huolimatta inkluusioon nähdään kuuluvan myös lapsen tarvitsemat tukitoimet. Puutteita inkluusion toteutumisessa on kuitenkin havaittavissa. Lasten osallisuuden tukeminen näyttää jäävän muun tuen varjoon, eikä yhdessäkään tutkimuskohteisiin kuuluvista päiväkodeista ole keskusteltu inkluusiosta. Runsaasti tukea tarvitsevia lapsia ei olla valmiita ottamaan omiin ryhmiin, sillä lastentarhanopettajat kokevat, etteivät resurssit ole riittäviä heidän tukemiseen. Esiopetuksessa näyttää siis olevan inkluusioon liittyen vielä kehitettävää.
Jotta esiopetus voisi kehittyä aiempaa inklusiivisempaan suuntaan, haastateltavien mukaan koulutuksen tulisi antaa lastentarhanopettajille enemmän erityispedagogisia valmiuksia, nykyiset työntekijät tarvitsevat erityispedagogista täydennyskoulutusta sekä erityislastentarhanopettajan tuen tulisi olla runsaampaan. Työyhteisöissä tarvitaan lisää keskustelua inkluusiosta ja siihen liittyviä asennemuutoksia. Jotta inklusiivisempi esiopetus voisi toteutua, inkluusiivisten periaatteiden tulee lastentarhanopettajien mukaan näkyä vahvemmin esiopetussuunnitelmassa. Lisäksi heidän mukaansa tarvitaan muutoksia ryhmäkoossa sekä tarvittaessa henkilökuntamäärässä.
Avainsanat: Inkluusio, inklusiivinen esiopetus, kehittämistoiminta