"Olivat tytöt kuulemma tehneet aikamoisia päätöksiä yhdessä". Naisjohtajien representaatiot Suomen Kuvalehdessä vuosina 1970-2010
REPO, SIINA (2011)
2011
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-02-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21175
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21175
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee naisjohtajien representaatioita ja niitä jäsentäviä diskursseja Suomen Kuvalehdessä vuosina 1970−2010. Tutkielmassa selvitetään, miten sukupuolta tuodaan esiin erilaisissa diskursseissa ja millaisiin positioihin naisjohtajat asemoidaan. Lisäksi pohditaan, miten diskurssit ja esittämisen tavat ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana.
Tutkimukseni metodina käytän diskurssianalyysiä. Käyn läpi yksityiskohtaisesti aineistoni ja erittelen sieltä nousevat diskurssit. Lisäksi tutkin, miten naiseus nousee esiin diskursseissa. Olen valinnut aineistooni kahdeksan henkilöhaastattelua, joissa esiintyvät naisjohtajat ovat toimitusjohtajia tai muita politiikan ulkopuolisia johtajia sekä ministeritasoisia poliitikkoja. Olen valinnut aineistooni nimenomaan uraa uurtavia naisjohtajia, jotka ovat astuneet perinteiselle maskuliiniselle alalle ja esimiestasolle. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat ovat feministisessä mediatutkimuksessa. Olen käynyt läpi myös johtamisen perusteita ja naiseuden suhteutumista maskuliiniseen johtamiskulttuuriin.
Havaitsin aineistossani seitsemän päädiskurssia: perheenäitidiskurssi, tunteilijadiskurssi, Aatamin kylkiluusta -diskurssi, kummajaisdiskurssi, selviytyjädiskurssi, jakkupukunainen -diskurssi, ja naissukupuolen edustaja -diskurssi.
Naisjohtaja asemoitiin henkilöhaastatteluissa 1970−1990 -luvuilla perheenäidin rooliin, lisäksi hänen osaamistaan, kykyjään ja myös taiteiluaan esimerkiksi äitiyden ja uran välillä pohdittiin useasti. 2000-luvulla naisjohtajien etäisyys perheenäidin rooliin kasvoi selkeästi. Naista arvioitiin 1970−1990 -luvuilla usein hänen tunne-elämänsä kautta. Etenkin 1970−1980 -luvuilla naisjohtajan tunteet olivat hyvin korostetussa roolissa. Naisjohtajia arvioitiin aineistossani herkästi miesten kautta, eli miesjohtajuus nähtiin johtajuuden normina. Naisjohtajuutta verrattiin usein miesjohtajuuteen vielä 1990-luvulle asti. Nainen esiintyikin usein kummajaisena, etenkin jos hän oli saavuttanut aseman jollakin naisille epätyypillisellä alalla. Kummajaisdiskurssi näkyi läpi koko aineistoni aina 2000-luvulle asti. Naisen rooli perhe-elämän ja miehisen johtajuuden keskellä nähtiin ristiriitaiseksi, mikä vaati erityisiä selviytymismetodeja. Näitä selviytymistapoja nostettiin usein esiin. Naisjohtajilta kysyttiin toisinaan myös koko naissukupuolta koskevia kysymyksiä. Tällöin heidät asemoitiin koko naissukupuolen edustajiksi. Lisäksi naisen ulkonäkö on herättänyt mielenkiintoa läpi aineistoni.
Aineistoni perusteella naisjohtajien kuvaamisessa Suomen Kuvalehdessä ei tapahtunut paljoakaan muutoksia 1970−1990 -luvuilla, suurimmat muutokset ovat tapahtuneet vasta 2000-luvulla. Muutosprosessi on kuitenkin vielä selkeästi kesken. Ennen kaikkea muutoksessa kyse on siitä, koska naiseen voidaan suhtautua reilusti johtajana, eikä pelkästään naisjohtajana.
Asiasanat:Naisjohtajuus, johtajuus, Suomen Kuvalehti
Tutkimukseni metodina käytän diskurssianalyysiä. Käyn läpi yksityiskohtaisesti aineistoni ja erittelen sieltä nousevat diskurssit. Lisäksi tutkin, miten naiseus nousee esiin diskursseissa. Olen valinnut aineistooni kahdeksan henkilöhaastattelua, joissa esiintyvät naisjohtajat ovat toimitusjohtajia tai muita politiikan ulkopuolisia johtajia sekä ministeritasoisia poliitikkoja. Olen valinnut aineistooni nimenomaan uraa uurtavia naisjohtajia, jotka ovat astuneet perinteiselle maskuliiniselle alalle ja esimiestasolle. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat ovat feministisessä mediatutkimuksessa. Olen käynyt läpi myös johtamisen perusteita ja naiseuden suhteutumista maskuliiniseen johtamiskulttuuriin.
Havaitsin aineistossani seitsemän päädiskurssia: perheenäitidiskurssi, tunteilijadiskurssi, Aatamin kylkiluusta -diskurssi, kummajaisdiskurssi, selviytyjädiskurssi, jakkupukunainen -diskurssi, ja naissukupuolen edustaja -diskurssi.
Naisjohtaja asemoitiin henkilöhaastatteluissa 1970−1990 -luvuilla perheenäidin rooliin, lisäksi hänen osaamistaan, kykyjään ja myös taiteiluaan esimerkiksi äitiyden ja uran välillä pohdittiin useasti. 2000-luvulla naisjohtajien etäisyys perheenäidin rooliin kasvoi selkeästi. Naista arvioitiin 1970−1990 -luvuilla usein hänen tunne-elämänsä kautta. Etenkin 1970−1980 -luvuilla naisjohtajan tunteet olivat hyvin korostetussa roolissa. Naisjohtajia arvioitiin aineistossani herkästi miesten kautta, eli miesjohtajuus nähtiin johtajuuden normina. Naisjohtajuutta verrattiin usein miesjohtajuuteen vielä 1990-luvulle asti. Nainen esiintyikin usein kummajaisena, etenkin jos hän oli saavuttanut aseman jollakin naisille epätyypillisellä alalla. Kummajaisdiskurssi näkyi läpi koko aineistoni aina 2000-luvulle asti. Naisen rooli perhe-elämän ja miehisen johtajuuden keskellä nähtiin ristiriitaiseksi, mikä vaati erityisiä selviytymismetodeja. Näitä selviytymistapoja nostettiin usein esiin. Naisjohtajilta kysyttiin toisinaan myös koko naissukupuolta koskevia kysymyksiä. Tällöin heidät asemoitiin koko naissukupuolen edustajiksi. Lisäksi naisen ulkonäkö on herättänyt mielenkiintoa läpi aineistoni.
Aineistoni perusteella naisjohtajien kuvaamisessa Suomen Kuvalehdessä ei tapahtunut paljoakaan muutoksia 1970−1990 -luvuilla, suurimmat muutokset ovat tapahtuneet vasta 2000-luvulla. Muutosprosessi on kuitenkin vielä selkeästi kesken. Ennen kaikkea muutoksessa kyse on siitä, koska naiseen voidaan suhtautua reilusti johtajana, eikä pelkästään naisjohtajana.
Asiasanat:Naisjohtajuus, johtajuus, Suomen Kuvalehti