Lahjaoikeustoimen peräyttämisestä ja takaisinsaannin oikeustaloustieteellistä tarkastelua
JUTILA, TERHI (2011)
2011
Yritysjuridiikka - Business Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-02-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21167
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21167
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään takaisinsaantia lain takaisinsaannista konkurssipesään (758/1991) mukaisesti ja erityisesti tutkielman aiheena on lahjaoikeustoimi. Tutkielman tarkoituksena on selittää millä edellytyksillä lahja ja lahjanluontoinen sopimus voidaan peräyttää takaisin konkurssipesään. Lisäksi tutkielmassa takaisinsaantia tutkitaan oikeustaloustieteelliseltä kannalta ja tarkastellaan, onko laki takaisinsaannista konkurssipesään tehokas oikeustaloustieteellisestä kannalta ajateltuna.
Tutkielman tutkimusmenetelmänä on käytetty sekä oikeusdogmatiikkaa että oikeustaloustiedettä. Oikeusdogmaattisen osan lähteinä on käytetty lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa, korkeimman oikeuden ratkaisuja ja oikeuskirjallisuutta. Takaisinsaantiperusteiden jäsentämisessä korkeimman oikeuden ratkaisut ovat tutkielmassa keskeisessä osassa. Oikeustaloustieteellisen osan tärkeimpinä lähteinä ovat olleet suomalaiset oikeustaloustieteelliset artikkelit. Takaisinsaantia oikeustaloustieteelliseltä näkökannalta ei ole aiemmin laajasti tutkittu, joten tutkielman oikeustaloustieteellinen tarkastelu on toteutettu arvioimalla sitä yleisen oikeustaloustieteen näkökohtien avulla.
Täysin vastikkeettoman lahjaoikeustoimen peräyttäminen on objektiivisten tunnusmerkistön täyttyessä selkeää. Lahja peräytyy, jos se on täytetty myöhemmin kuin vuosi ennen määräpäivää riippumatta vilpillisestä tai vilpittömästä mielestä. Jos lahjansaajana on ollut velallisen läheinen, takaisinsaantiaika on kolme vuotta, jolloin läheisen oletetaan tienneen velallisen ylivelkaisuudesta. Kuitenkin irtaimen esineen lahjan lahjoituksessa läheiselle, lainsäädännön vaatima ilmoitusvelvollisuus lahjasta jää usein laiminlyötyä, jolloin lahjansaaja ei saa lahjanantajan velkojia kohtaan mitään suojaa, koska takaisinsaannin kriittinen aika ei ala kulua.
Jos kyseessä sen sijaan on lahjaluotoinen sopimus, on sopimuksen lahjanluotoisuuden arvioiminen ratkaisevassa asemassa. Peräyttäminen ei edellytä lahjoitustarkoitusta eli sopijakumppanit eivät välttämättä ole ymmärtäneet tehneensä lahjanluotoista sopimusta, vaikka suoritukset olisivat selvässä epäsuhdassa. Kuitenkin tällainen lahjanluotoinen sopimus voidaan peräyttää.
Oikeustaloustieteelliseltä kannalta arvioituna takaisinsaannin reparatiivinen funktio toteutuu tehokkaammin kuin preventiivinen. Kuitenkaan takaisinsaanti ei ole oikeustaloustieteen kannalta arvioituna perinteisessä mielessä tehokas, koska sen avulla ei voida lähtökohtaisesti minimoida transaktiokustannuksia.
Tutkielman tutkimusmenetelmänä on käytetty sekä oikeusdogmatiikkaa että oikeustaloustiedettä. Oikeusdogmaattisen osan lähteinä on käytetty lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa, korkeimman oikeuden ratkaisuja ja oikeuskirjallisuutta. Takaisinsaantiperusteiden jäsentämisessä korkeimman oikeuden ratkaisut ovat tutkielmassa keskeisessä osassa. Oikeustaloustieteellisen osan tärkeimpinä lähteinä ovat olleet suomalaiset oikeustaloustieteelliset artikkelit. Takaisinsaantia oikeustaloustieteelliseltä näkökannalta ei ole aiemmin laajasti tutkittu, joten tutkielman oikeustaloustieteellinen tarkastelu on toteutettu arvioimalla sitä yleisen oikeustaloustieteen näkökohtien avulla.
Täysin vastikkeettoman lahjaoikeustoimen peräyttäminen on objektiivisten tunnusmerkistön täyttyessä selkeää. Lahja peräytyy, jos se on täytetty myöhemmin kuin vuosi ennen määräpäivää riippumatta vilpillisestä tai vilpittömästä mielestä. Jos lahjansaajana on ollut velallisen läheinen, takaisinsaantiaika on kolme vuotta, jolloin läheisen oletetaan tienneen velallisen ylivelkaisuudesta. Kuitenkin irtaimen esineen lahjan lahjoituksessa läheiselle, lainsäädännön vaatima ilmoitusvelvollisuus lahjasta jää usein laiminlyötyä, jolloin lahjansaaja ei saa lahjanantajan velkojia kohtaan mitään suojaa, koska takaisinsaannin kriittinen aika ei ala kulua.
Jos kyseessä sen sijaan on lahjaluotoinen sopimus, on sopimuksen lahjanluotoisuuden arvioiminen ratkaisevassa asemassa. Peräyttäminen ei edellytä lahjoitustarkoitusta eli sopijakumppanit eivät välttämättä ole ymmärtäneet tehneensä lahjanluotoista sopimusta, vaikka suoritukset olisivat selvässä epäsuhdassa. Kuitenkin tällainen lahjanluotoinen sopimus voidaan peräyttää.
Oikeustaloustieteelliseltä kannalta arvioituna takaisinsaannin reparatiivinen funktio toteutuu tehokkaammin kuin preventiivinen. Kuitenkaan takaisinsaanti ei ole oikeustaloustieteen kannalta arvioituna perinteisessä mielessä tehokas, koska sen avulla ei voida lähtökohtaisesti minimoida transaktiokustannuksia.