Todet ruudut. Sarjakuvajournalismi journalismin uusintajana ja uudistajana.
KUUTTI, VERNA (2011)
2011
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-02-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21165
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21165
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma kartoittaa sarjakuvajournalismin suhdetta journalismiin ja sen konventioihin. Vuosituhannen vaihteessa journalismi on murtautunut yhä voimallisemmin ulos mediayrityksistä sekä niiden totutuista levityskanavista ja esitystavoista. Tympäytyminen ”perinteiseen amerikkalaiseen journalismiin” sai 90-luvulla myös amerikanmaltalaisen toimittajan Joe Saccon etsimään uusia tapoja kertoa sodasta. Sacco löysi sarjakuvasta tuoreen ja yleisöä kiinnostavan lähestymistavan Lähi-Idän konfliktiin, ja Palestiinan (suom.2004) menestyksen vanavedessä onkin syntynyt ilmiö, jota on nimitetty sarjakuvajournalismiksi, tutkivaksi sarjakuvaksi tai graafiseksi journalismiksi. Tutkielman tarkoitus on antaa ensinnäkin yleisesitys tästä Suomessa toistaiseksi tutkimattomasta ilmiöstä. Toiseksikin tutkimus pyrkii kuvaamaan minkälaiseksi journalismi ja sen konventiot taipuvat sarjakuvan mediassa.
Journalismia tarkastellaan tutkimuksessa muutoksessa olevana genrenä, joka taloudellisten ja sosiaalisten muutospaineiden vaikutuksesta löytää luovia tapoja uudistua. Genreteoriaan pohjautuen sarjakuvajournalismi voidaan ymmärtää vielä varsin vakiintumattomaksi genreksi, jossa konventionaalisen journalismin rakennusaineksista kootaan uuteen ympäristöön –sarjakuvaan – soveltuva hybriditeksti. Osa aineksista on omaksuttu sellaisenaan, osaa on jouduttu jalostamaan uuteen mediaan sopivaksi ja osa keskeiseksikin mielletyistä konventioista on hylätty kokonaan. Sarjakuvajournalismi ei ole vain journalistista sisältöä sarjakuvamuodossa, vaan uusi media muuttaa väistämättä myös käsitystä siitä, minkälaista journalismi voi tai saa olla.
Kielitieteestä, kulttuurintutkimuksesta ja viestintätieteistä ammentava genreteoria toimii teoreettisena viitekehyksenä tutkimukselle ja sen tavoitteille. Varsinaisena aineistona on käytetty yhdeksää ranskalaisessa XXI-aikakauslehdessä ilmestynyttä sarjakuvareportaasia, joita on analysoitu teoriaohjaavasti laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistosta nousi useita eri tapoja muodostaa suhde journalismiin: sarjakuvareportaasi voi olla sommittelultaan, kerrontatekniikoiltaan ja tekstityypeiltään voimakkaasti lehtireportaasia muistuttava, mutta reportaasien joukossa oli myös juonellista fiktiota, jossa henkilöhahmot ja tapahtumat on yhdistelty todellisten ihmisten ja heidän kokemustensa pohjalta. Sarjakuvajournalismille näyttäisi kuitenkin olevan yhteistä silminnähdyn todellisuuden ja tuon kokemuksen yksilöllisen, taiteellisen ilmaisun välinen jännite.
Asiasanat:sarjakuvat, journalismi, genret
Journalismia tarkastellaan tutkimuksessa muutoksessa olevana genrenä, joka taloudellisten ja sosiaalisten muutospaineiden vaikutuksesta löytää luovia tapoja uudistua. Genreteoriaan pohjautuen sarjakuvajournalismi voidaan ymmärtää vielä varsin vakiintumattomaksi genreksi, jossa konventionaalisen journalismin rakennusaineksista kootaan uuteen ympäristöön –sarjakuvaan – soveltuva hybriditeksti. Osa aineksista on omaksuttu sellaisenaan, osaa on jouduttu jalostamaan uuteen mediaan sopivaksi ja osa keskeiseksikin mielletyistä konventioista on hylätty kokonaan. Sarjakuvajournalismi ei ole vain journalistista sisältöä sarjakuvamuodossa, vaan uusi media muuttaa väistämättä myös käsitystä siitä, minkälaista journalismi voi tai saa olla.
Kielitieteestä, kulttuurintutkimuksesta ja viestintätieteistä ammentava genreteoria toimii teoreettisena viitekehyksenä tutkimukselle ja sen tavoitteille. Varsinaisena aineistona on käytetty yhdeksää ranskalaisessa XXI-aikakauslehdessä ilmestynyttä sarjakuvareportaasia, joita on analysoitu teoriaohjaavasti laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistosta nousi useita eri tapoja muodostaa suhde journalismiin: sarjakuvareportaasi voi olla sommittelultaan, kerrontatekniikoiltaan ja tekstityypeiltään voimakkaasti lehtireportaasia muistuttava, mutta reportaasien joukossa oli myös juonellista fiktiota, jossa henkilöhahmot ja tapahtumat on yhdistelty todellisten ihmisten ja heidän kokemustensa pohjalta. Sarjakuvajournalismille näyttäisi kuitenkin olevan yhteistä silminnähdyn todellisuuden ja tuon kokemuksen yksilöllisen, taiteellisen ilmaisun välinen jännite.
Asiasanat:sarjakuvat, journalismi, genret