Määriteltävyyden kahdesta aspektista kausaalianalyysissa. Tutkielma perinteisten kausaalianalyysien ja tilastollisen kausaalimallinnuksen teorian lähestymistavoista

Abstract

Tutkielman motivaationa ja lähtökohtana on ollut vaikeus vertailla perinteisiä, lähinnä filosofian piirissä tehtyjä kausaalianalyyseja tilastotieteeseen nojaavaan kausaalimallinnuksen teoriaan. Vaikeutta lieventääkseni olen hahmotellut kausaalisuuden tutkimiseen yleisesti liittyvät kolme tasoa: metafyysinen, metodologinen ja faktuaalinen taso. Näiden kolmen tason muodostaman "taustakehikon" toissijainen tarkoitus on systematisoida kausaalisuuden käsitteeseen liittyviä ongelmia. Kehikon ensisijainen tarkoitus on toimia apukeinona yrittäessäni ymmärtää tilastodataan perustuvan kausaalimallinnuksen filosofista perustaa.

Tämän tutkielman tutkimuskysymys on: miten kausaalisuutta ja sen tutkimista lähestytään perinteisissä kausaalianalyyseissa ja tilastollisen kausaalimallinnuksen teoriassa? Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti, miten erilaiset lähestymistavat ymmärtävät kausaalisuuden määriteltävyyden.

Perinteisissä kausaalianalyyseissa ja tilastollisen kausaalimallinnuksen teoriassa voi nähdä kaksi toisiinsa liittyvää eroa. Ensinnäkin edellisissä on pyrkimyksenä enemmän tai vähemmän ollut jonkinlainen kausaalisuuden redusointi ei-kausaalisiin käsitteisiin, jälkimmäisessä tätä palauttamispyrkimystä ei ainakaan samassa mielessä ole. Osittain tästä johtuen edellisten kiinnostusten kohde on ollut keskeisesti kausaalisuuden metafyysisen, jälkimmäisillä metodologisen tason ongelma. Kausaalisuuden tutkimuksen viitekehyksen avulla voi kuitenkin väittää, että kausaalimallintajatkin ovat tulleet ainakin implisiittisesti vastanneeksi myös metafyysisen tason kysymykseen siitä, mitä kausaalisuus on tai mitä sillä tarkoitetaan.

Toinen keskeinen ero perinteisten kausaalianalyysien ja tilastollisen kausaalimallinnuksen teorian lähestymistavoissa liittyy niiden käyttämään välineistöön. Perinteisissä kausaalianalyyseissa tutkimuksen keskeisenä menetelmänä – ja ehkä myös ihanteena – on ollut eksplisiittinen määritelmä tai jokin sen heikennetty muoto, jonka avulla kausaalisuutta on pyritty määrittelemään, analysoimaan tai eksplikoimaan jonkin teoreettisen käsitteistön viitekehyksessä. Tilastollisen kausaalimallinnuksen teoriassa tällaista kausaalisuuden määrittelemistä ei samassa mielessä esiinny, vaan tutkimuksen teon keskeisenä välineenä ovat identifioitavuuden käsite ja sen johdannaiset. Myös identifioitavuutta voidaan luonnehtia määriteltävyydeksi, mutta ei pelkästään jonkin teoreettisen käsitteistön avulla vaan teoreettisen käsitteistön ja mahdollisten empiiristen havaintojen viitekehyksessä.

Vaikka perinteisten kausaalianalyysien ja tilastollisen kausaalimallinnuksen teorian keskeinen välineistö näin ollen näyttäisi olennaisesti poikkeavan toisistaan, niiden välillä on kuitenkin sekä kausaalisuuden tutkimukseen liittyvä historiallinen että tärkeä looginen yhteys. Voidaan osoittaa, että määriteltävyys uniikin identifioitavuuden (unique identifiability) mielessä on yhtäpitävä ekspliittisen määriteltävyyden (explicit definability) kanssa.

Avainsanat ja -sanonnat: kausaalisuus, kausaalianalyysi, kausaalimallinnus, määritelmä, määriteltävyys, identifioitavuus