Seuraamisen tie mahdollisuuden rajalle ja yli. Eksegetiikka, etiikka ja transsendenssi Michel Tournierin romaanissa Keijujen kuningas

Abstract

Tutkielmassani pohdin annetun eksegetiikaksi kutsumaani tulkinnan metodia Michel Tournierin romaanissa Keijujen kuningas (1970). Muotoilen annetun eksegetiikan ajatusta Keijujen kuninkaan päähenkilön, Abel Tiffaugesin, toteuttaman kaikkeen kohdistuvan tulkinnan pohjalta, liitän sen Caputon muotoilemaan radikaaliin hermeneutiikkaan sekä tarkastelen Tiffaugesin tulkinnan lähtökohtia, päämääriä ja sen avaamia merkityksiä. Samalla pyrin osoittamaan ensinnäkin, että tulkinnan metodisuus on ensinnäkin mahdollista, toisin kuin Gadamer väitti, ja toiseksi, että metodinen tulkinta on etymologisessa mielessä seuraamisen tien kulkemista eli produktiivista toistoa.

Käsitellessäni Tiffaugesin tulkinnan avaamia merkityksiä käytän apunani sekä Keijujen kuninkaassa nimettyjä että nimeämättömiä intertekstejä. Niinpä luen kohdeteokseni rinnalla muun muassa Pyhän Kristoforoksen legendaa, Jobin kirjaa, Paavalin kirjeitä, Goethea, Kierkegaardia, Levinas?ta sekä negatiivista teologiaa kuten Ristin Johannesta, Avilan Teresaa ja Mestari Eckhartia. Nämä tekstit valottavat Keijujen kuninkaan teemoja kuten tulkinnallisia embleemejä kuten forian ja inversion ajatuskokonaisuuksia. Samalla toteutuva rinnakkain lukeminen havainnollistaa annetun eksegetiikan kehämäistä ja merkityksiä kerroksittain syventävää toimintaa.

Valitsemieni intertekstien vuoksi tutkielmassani nousee esiin teologisesti ja eettisesti sävyttynyt tulkinta Keijujen kuninkaasta ja erityisesti sen lopun eli Tiffaugesin kuoleman merkityksestä. Pyrin kuitenkin tekemään selväksi, että kohdeteokseni ja erityisesti sen loppu on olennaisesti ambivalentti ja ratkaisematon, mutta toisaalta juuri tätä pidän syynä tulkita sen avoimuus kierkegaardilaisen uskonhypyn mahdollisuudeksi.

Asiasanat: transsendenssi, hermeneutiikka, eksegetiikka, etiikka, apofaattinen teologia