Sanakomiikka ja Alivuokralainen - Analyysi Tampereen Teatterin kaikkien aikojen suosituimman näytelmän sanakomiikan keinoista
TUOMINEN, TOMMI (2010)
TUOMINEN, TOMMI
2010
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21105
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21105
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee Heikki Vihisen ja Timo Kahilaisen kirjoittamaa farssia Alivuokralainen, jota esitettiin Tampereen Teatterissa vuodesta 2003 vuoteen 2010, jolloin siitä oli tullut koko teatterin kaikkien aikojen suosituin näytelmä.
Tutkimukseni kohde on Alivuokralaisen käsikirjoitus, josta pyrin löytämään kirjoittajien käyttämät sanakomiikan keinot. Näistä keinoista eniten käytetyt, kuten toisto, sanoilla leikkiminen, nopeat leikkaukset ja sosiaalinen kömpelyys, olen jakanut omiksi osioikseen.
Tämän lisäksi analysoin erikseen Alivuokralaisen tyyliä, hahmoja ja pääkonflikteja, jossa käytän apunani mm. Aristoteleen Runousoppia ja käsikirjoitusoppaita. Vertaan näytelmää myös esimerkiksi Commedia dell’arteen, näytelmästä tehtyyn elokuvaversioon ja muihin Vihisen ja Kahilaisen teoksiin. Pohdin myös Alivuokralaisen asemaa suomalaisen komedian historiassa ottamalla vertailukohdaksi Mika Waltarin näytelmän Rakas lurjus. Mukana on myös haastattelu Heikki Vihisestä, jossa hän itse pohtii Alivuokralaista.
Analyysissani selviää, että Alivuokralaisen suurimpia ansioita ovat esimerkiksi nokkela sanojen käyttö, selkeä ja paljon konfliktia sisältävä perusasetelma, sekä tunnistettavat hahmot.
Asiasanat:Alivuokralainen, Tampereen Teatteri, Heikki Vihinen, Timo Kahilainen, sanakomiikka, verbaali komiikka
Tutkimukseni kohde on Alivuokralaisen käsikirjoitus, josta pyrin löytämään kirjoittajien käyttämät sanakomiikan keinot. Näistä keinoista eniten käytetyt, kuten toisto, sanoilla leikkiminen, nopeat leikkaukset ja sosiaalinen kömpelyys, olen jakanut omiksi osioikseen.
Tämän lisäksi analysoin erikseen Alivuokralaisen tyyliä, hahmoja ja pääkonflikteja, jossa käytän apunani mm. Aristoteleen Runousoppia ja käsikirjoitusoppaita. Vertaan näytelmää myös esimerkiksi Commedia dell’arteen, näytelmästä tehtyyn elokuvaversioon ja muihin Vihisen ja Kahilaisen teoksiin. Pohdin myös Alivuokralaisen asemaa suomalaisen komedian historiassa ottamalla vertailukohdaksi Mika Waltarin näytelmän Rakas lurjus. Mukana on myös haastattelu Heikki Vihisestä, jossa hän itse pohtii Alivuokralaista.
Analyysissani selviää, että Alivuokralaisen suurimpia ansioita ovat esimerkiksi nokkela sanojen käyttö, selkeä ja paljon konfliktia sisältävä perusasetelma, sekä tunnistettavat hahmot.
Asiasanat:Alivuokralainen, Tampereen Teatteri, Heikki Vihinen, Timo Kahilainen, sanakomiikka, verbaali komiikka