"Se nyt vaan on tyhmää luottaa liikaa" - Asiantuntijoiden mallitarinat narsistien kumppaneista
KANGASMÄKI, JENNI (2010)
2010
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21100
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21100
Tiivistelmä
Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään minkälaista mallitarinaa asiantuntijat luovat narsistien kumppaneista mediassa. Asiantuntijaksi tutkimuksessa määriteltiin henkilö joka on ammattinsa tai koulutuksensa vuoksi perehtynyt narsismiin. Tutkimusaineistona toimi 10 lehtiartikkelia, 3 Internet-artikkelia, televisiohaastattelu sekä 55 sivua kirjasta "Naimisissa narsistin kanssa".
Tutkimuksen metodologisina valintoina toimivat sosiaalinen konstruktionismi sekä narratiivisuus. Lähtökohtana pidettiin ajatusta todellisuuden sosiaalisesti rakentuneesta luonteesta sekä ihmisten taipumuksesta hallita elämään tarinoiden avulla. Medialla nähtiin myös olevan suuri merkitys mallitarinoiden luomisessa ja ylläpidossa. Varsinaisena analyysivälineenä toimi Van Langenhoven ja Harrén positiointiteoria (1999). Positiointiteoriaan kuuluvan positiointikolmion avulla aineistosta etsittiin kumppaneita kuvaavat positiot ja niihin liittyvät mallitarinat.
Asiantuntijoiden havaittiin luovan kahta erilaista mallitarinaa narsistien kumppaneista. "Uhriksi suostujan mallitarinalle" oli tyypillistä määritellä kumppani sekä parisuhde narsistista ja hänen häiriöstään käsin. Kumppanin toiminta (tai toimimattomuus) nähtiin tällöin peilautuvan narsistin toimintaan. Narsisti kuvattiin pitkälti psykoanalyyttisesta näkökulmasta käsin, jolloin hänen kuvailtiin olevan äärimmäisen julma ja väkivaltainen kumppaniaan kohtaan. Tällöin kumppanin osaksi muodostui uhrin positio. Kumppani omaa suhteessa kuitenkin myös aktiivista toimintaa, hän suostuu uhriksi. Mallitarinan luonne on varoittava ja normatiivinen. "Poikkeavan tarpeiden tyydyttäjän mallitarina" määritteli kumppania ja parisuhdetta kumppanin piirteiden kautta. Mallitarina piirtää kuvaa kumppanista, joka on ollut "normaalista" poikkeava jo ennen parisuhdetta. Poikkeavuudet puolestaan synnyttävät kumppanissa erilaisia tarpeita, joita hän tyydyttää suhteessa narsistin kanssa. Mallitarina voidaan nähdä joko kumppania patologisoivana tai emansipoivana tarinana, jolloin se antaa välineitä kumppaneiden itsetutkiskeluun.
Mallitarinat muodostavat yleistä mielipidettä kumppaneista, jolloin heidät voidaan nähdä joko narsistien uhreina ja/tai poikkeavina. Median tarinat vaikuttavat kumppaneiden sisäisiin tarinoihin ja ne voivat toimia ainoina tietolähteinä narsistin kontrollissa. Mallitarinoilla voidaan katsoa olevan vaikutusta myös auttamiskäytäntöihin. Keskityttäessä kuvailemaan narsistin sijaan kumppanin poikkeavuutta siirretään katse pois itse ongelmasta eli narsismista ja parisuhdeväkivallasta. Kumppanien hakeutuminen avun piiriin saattaa myös vaikeutua, jos heidän kuvaillaan olevan osittain syyllisiä omaan tilaansa.
Asiasanat: Narsismi, psykoanalyysi, parisuhde, väkivalta, mallitarina
Tutkimuksen metodologisina valintoina toimivat sosiaalinen konstruktionismi sekä narratiivisuus. Lähtökohtana pidettiin ajatusta todellisuuden sosiaalisesti rakentuneesta luonteesta sekä ihmisten taipumuksesta hallita elämään tarinoiden avulla. Medialla nähtiin myös olevan suuri merkitys mallitarinoiden luomisessa ja ylläpidossa. Varsinaisena analyysivälineenä toimi Van Langenhoven ja Harrén positiointiteoria (1999). Positiointiteoriaan kuuluvan positiointikolmion avulla aineistosta etsittiin kumppaneita kuvaavat positiot ja niihin liittyvät mallitarinat.
Asiantuntijoiden havaittiin luovan kahta erilaista mallitarinaa narsistien kumppaneista. "Uhriksi suostujan mallitarinalle" oli tyypillistä määritellä kumppani sekä parisuhde narsistista ja hänen häiriöstään käsin. Kumppanin toiminta (tai toimimattomuus) nähtiin tällöin peilautuvan narsistin toimintaan. Narsisti kuvattiin pitkälti psykoanalyyttisesta näkökulmasta käsin, jolloin hänen kuvailtiin olevan äärimmäisen julma ja väkivaltainen kumppaniaan kohtaan. Tällöin kumppanin osaksi muodostui uhrin positio. Kumppani omaa suhteessa kuitenkin myös aktiivista toimintaa, hän suostuu uhriksi. Mallitarinan luonne on varoittava ja normatiivinen. "Poikkeavan tarpeiden tyydyttäjän mallitarina" määritteli kumppania ja parisuhdetta kumppanin piirteiden kautta. Mallitarina piirtää kuvaa kumppanista, joka on ollut "normaalista" poikkeava jo ennen parisuhdetta. Poikkeavuudet puolestaan synnyttävät kumppanissa erilaisia tarpeita, joita hän tyydyttää suhteessa narsistin kanssa. Mallitarina voidaan nähdä joko kumppania patologisoivana tai emansipoivana tarinana, jolloin se antaa välineitä kumppaneiden itsetutkiskeluun.
Mallitarinat muodostavat yleistä mielipidettä kumppaneista, jolloin heidät voidaan nähdä joko narsistien uhreina ja/tai poikkeavina. Median tarinat vaikuttavat kumppaneiden sisäisiin tarinoihin ja ne voivat toimia ainoina tietolähteinä narsistin kontrollissa. Mallitarinoilla voidaan katsoa olevan vaikutusta myös auttamiskäytäntöihin. Keskityttäessä kuvailemaan narsistin sijaan kumppanin poikkeavuutta siirretään katse pois itse ongelmasta eli narsismista ja parisuhdeväkivallasta. Kumppanien hakeutuminen avun piiriin saattaa myös vaikeutua, jos heidän kuvaillaan olevan osittain syyllisiä omaan tilaansa.
Asiasanat: Narsismi, psykoanalyysi, parisuhde, väkivalta, mallitarina