"Kurkistuksia omaishoivan arkeen" Työikäisten omaishoitajien kokemuksia arjesta muistisairaiden omaistensa hoivaajina
LIIKANEN, SAIJA (2010)
2010
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-21
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21098
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21098
Tiivistelmä
On arvioitu, että Suomessa noin 300 000 henkilöä, jotka hoivaavat omaisiaan. Omaishoitajaksi määritellään henkilö, joka huolehtii päivittäin vammaisesta tai ikääntyneistä tai esimerkiksi dementoivaa sairautta sairastavasta omaisestaan. Omaishoitajaksi ryhtymisen taustalla on monia eri syitä kuten vastavuoroisuus, rakkaus, perhevelvollisuus tai vastuuntunto. Niitä työikäisiä omaishoitajia, jotka huolehtivat sekä dementiaa sairastavista vanhemmistaan tai puolisostaan ja joilla on lapsia, kutsutaan käsitteellä "sandwiched generation" eli kerrossukupolveksi. Tällöin hoivaajat elävät monelta suunnalta tulevien vaatimusten puristuksessa. Heidän on huolehdittava samaan aikaan lapsista, sairauden takia hoivaa tarvitsevista omaisistaan ja käytävä lisäksi vielä työssä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella työikäisten omaishoitajien kokemuksia arjesta muistisairaiden omaistensa hoivaajina. Tutkimuksen tarkoituksena on myös tuoda esille omaishoitajien kokemuksia omaishoivaa tukevista palveluista ja tuesta. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla seitsemältä työikäiseltä omaishoitajalta. Aineisto on analysoitu laadullisella sisällönanalyysillä ja tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologis-hermeneuttinen.
Tutkimukseni omaishoitajat nauttivat työstään ja olivat sitoutuneita siihen. Työssäkäynti oli heille myös taloudellisesti välttämätöntä. Omaishoivan ja työssäkäynnin yhdistäminen vaatii kuitenkin laajan joukon tuki- ja palvelumuotoja. Omaishoitajat tarvitsevat myös palveluohjausta saadakseen riittävät ja yksilöllisesti räätälöidyt tuet ja palvelut. Työnantajan ja työyhteisön ymmärtäväiset asenteet ja työaikajärjestelyt ovat myös tärkeitä tekijöitä omaishoivan ja työn onnistuneelle yhteensovittamiselle.
Tutkimuksessani ilmeni, että tyypillisin hoivan muoto oli kodinhoidollisissa tehtävissä ja kaupassa käynnissä auttaminen. Hoivaajat antoivat myös fyysistä hoivaa auttamalla peseytymisessä ja pukeutumisessa. Myös emotionaalinen hoiva ja edunvalvonta muistisairaan omaisen hyvinvoinnin takaamiseksi koettiin tärkeäksi osaksi hoivaa.
Avainsanat: Omaishoitaja, hoiva, työikäinen, arki, dementia, palvelut ja tuki, kokemus, työ
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella työikäisten omaishoitajien kokemuksia arjesta muistisairaiden omaistensa hoivaajina. Tutkimuksen tarkoituksena on myös tuoda esille omaishoitajien kokemuksia omaishoivaa tukevista palveluista ja tuesta. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla seitsemältä työikäiseltä omaishoitajalta. Aineisto on analysoitu laadullisella sisällönanalyysillä ja tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologis-hermeneuttinen.
Tutkimukseni omaishoitajat nauttivat työstään ja olivat sitoutuneita siihen. Työssäkäynti oli heille myös taloudellisesti välttämätöntä. Omaishoivan ja työssäkäynnin yhdistäminen vaatii kuitenkin laajan joukon tuki- ja palvelumuotoja. Omaishoitajat tarvitsevat myös palveluohjausta saadakseen riittävät ja yksilöllisesti räätälöidyt tuet ja palvelut. Työnantajan ja työyhteisön ymmärtäväiset asenteet ja työaikajärjestelyt ovat myös tärkeitä tekijöitä omaishoivan ja työn onnistuneelle yhteensovittamiselle.
Tutkimuksessani ilmeni, että tyypillisin hoivan muoto oli kodinhoidollisissa tehtävissä ja kaupassa käynnissä auttaminen. Hoivaajat antoivat myös fyysistä hoivaa auttamalla peseytymisessä ja pukeutumisessa. Myös emotionaalinen hoiva ja edunvalvonta muistisairaan omaisen hyvinvoinnin takaamiseksi koettiin tärkeäksi osaksi hoivaa.
Avainsanat: Omaishoitaja, hoiva, työikäinen, arki, dementia, palvelut ja tuki, kokemus, työ