Tiananmenin aukiolta Linnunpesään: Pekingin olympialaiset paikan ja ideologian konfliktina Helsingin Sanomien urheilusivuilla 2001-2008
HELIN, SATU (2010)
2010
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21093
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21093
Tiivistelmä
Olympialaisten järjestämisvastuu näyttää 2000-luvulla levinneen pysyvästi länsimaisen kulttuuripiirin ulkopuolelle. Tämän kehityksen lähtölaukaus oli vuoden 2008 kesäkisojen myöntäminen Pekingille. Olympialaisten maantieteellinen laajeneminen haastaa sekä olympismin ideologiana että urheilujournalismin konventiona. Urheilujournalismi on perinteisesti tunnepohjaista ja yksilöihin keskittyvää, kun taas politiikkaa ja keskenään kamppailevat diskurssit ovat olleet sille vieraampia. Kun olympialaiset myönnettiin Pekingille heinäkuussa 2001, Helsingin Sanomien urheilusivuista kuitenkin muodostui sosiaalinen tila, jossa törmäsivät tulkinnat olympismista ja toisaalta Pekingistä (ja Kiinasta) paikkana. Tässä tutkimuksessa olen kiinnostunut siitä, millä tavoin erityisesti maantieteessä käsitteenä käytetty paikka kietoutuu yhteen olympiaideologian kanssa urheilujournalistisessa kontekstissa. Käytän aineistonani Helsingin Sanomien urheilusivuja vuosilta 2001-2008
Tutkimusmetodini pohjautuu Stuart Hallin artikulaatioanalyysiin. Sen avulla etsin Helsingin Sanomien urheilusivujen Peking-kirjoittelusta tapoja, joilla paikka ja ideologia kytketään yhteen ja joilla toiset kytkennät puretaan. Tutkimuskysymykseni on, millaisia konflikteja maantieteellisen paikan ja olympialaisen ideologian kohtaaminen aiheutti Helsingin Sanomien urheilusivujen Peking-journalismissa. Lopulta palautan kysymyksen siihen, miten urheilujournalismin konventiot vaikuttivat paikan ja olympismin välisen konfliktin syntyyn. Konfliktin rakentumista kuvaan kehittämälläni nelikehäisellä mallilla, jossa sisimmällä kehällä on urheilu abstraktiona, toisella se yhtyy olympiaideologiaan, kolmannella ideologia ja urheilu kytkeytyvät paikkaan ja neljännellä kehällä tehdään ehdotuksia olympismin muokkaamiseksi.
Helsingin Sanomien jutuista nousi esiin kaksi päänäkemystä Pekingistä kisaisäntänä: toisen mukaan Kiina/Peking oli huono valinta kisaisännäksi ja toisen mukaan kisaisännällä ei ollut juuri väliä. Välinpitämättömyys painottui kisojen aikana, jolloin kisat käsitettiin yhä useammin vain olympiatodellisuuden tapahtumaksi. Kiinan vaikea ihmisoikeustilanne kytkettiin Pekingin kisaisännyyteen useissa jutuissa ennen olympialaisten alkua. Kisojen edetessä ihmisoikeuksien ja jopa koko Kiinan kytkös Pekingin olympialaisiin heikkeni. Paikan ja ideologian konflikti ei hävinnyt, mutta olympialaisten alkamisen jälkeen tämä konflikti korvautui yhä useammin olympiatodellisuuden kuvaamisella. Olympismi otettiin koko ajan annettuna ideologiana, eikä siihen juuri ehdotettu muutoksia. Kaiken kaikkiaan Peking-kirjoittelussa esitettiin perusteellisesti kisaisännän ja olympismin välinen konflikti, mutta tälle konfliktille ei pyritty löytämään ratkaisuja.
Tutkimusmetodini pohjautuu Stuart Hallin artikulaatioanalyysiin. Sen avulla etsin Helsingin Sanomien urheilusivujen Peking-kirjoittelusta tapoja, joilla paikka ja ideologia kytketään yhteen ja joilla toiset kytkennät puretaan. Tutkimuskysymykseni on, millaisia konflikteja maantieteellisen paikan ja olympialaisen ideologian kohtaaminen aiheutti Helsingin Sanomien urheilusivujen Peking-journalismissa. Lopulta palautan kysymyksen siihen, miten urheilujournalismin konventiot vaikuttivat paikan ja olympismin välisen konfliktin syntyyn. Konfliktin rakentumista kuvaan kehittämälläni nelikehäisellä mallilla, jossa sisimmällä kehällä on urheilu abstraktiona, toisella se yhtyy olympiaideologiaan, kolmannella ideologia ja urheilu kytkeytyvät paikkaan ja neljännellä kehällä tehdään ehdotuksia olympismin muokkaamiseksi.
Helsingin Sanomien jutuista nousi esiin kaksi päänäkemystä Pekingistä kisaisäntänä: toisen mukaan Kiina/Peking oli huono valinta kisaisännäksi ja toisen mukaan kisaisännällä ei ollut juuri väliä. Välinpitämättömyys painottui kisojen aikana, jolloin kisat käsitettiin yhä useammin vain olympiatodellisuuden tapahtumaksi. Kiinan vaikea ihmisoikeustilanne kytkettiin Pekingin kisaisännyyteen useissa jutuissa ennen olympialaisten alkua. Kisojen edetessä ihmisoikeuksien ja jopa koko Kiinan kytkös Pekingin olympialaisiin heikkeni. Paikan ja ideologian konflikti ei hävinnyt, mutta olympialaisten alkamisen jälkeen tämä konflikti korvautui yhä useammin olympiatodellisuuden kuvaamisella. Olympismi otettiin koko ajan annettuna ideologiana, eikä siihen juuri ehdotettu muutoksia. Kaiken kaikkiaan Peking-kirjoittelussa esitettiin perusteellisesti kisaisännän ja olympismin välinen konflikti, mutta tälle konfliktille ei pyritty löytämään ratkaisuja.