Toimenpide-ehdotusten rakentuminen asiakasta koskevassa päätöksenteossa - keskustelunanalyyttinen tutkimus äitiys- ja lastenneuvolan tiimikokouksista

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tapaa, jolla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset tekevät asiakasta koskevia päätöksiä tiimikokouksissaan. Toiminta sijoittuu hyvinvointineuvolaan, jonka tavoitteena on asiakaslähtöisyys sekä asiakasperheiden psykososiaalinen hyvinvointi ja varhainen puuttuminen ongelmiin. Osa toimintamallia ovat moniammattilliset tiimit. Niiden tehtävänä on päättää tarvittavista tukitoimista tilanteissa, joissa asiakasperhe tarvitsee ongelmiinsa ulkopuolista apua. Tässä tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan miten ammattilaisten välisessä vuorovaikutuksessa rakennetaan toimenpidettä ehdottavia vuoroja. Näin tarkastellaan, millaisessa keskustelun vaiheessa ehdotus tehdään, miten se muotoillaan ja ketä sillä roolitetaan toimimaan. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten ehdotukset otetaan vastaan ja mitä tästä mahdollisesti seuraa. Ehdotusten rakentumisen lisäksi tutkimus kuvaa tiimikokouksen ja asiakastapauskäsittelyn kokonaisrakenteen.

Aineistona on yhteensä kuusi videoitua tiimikokousta kahdesta eri hyvinvointineuvolasta. Niissä toimenpidettä ehdottavia vuoroja oli kaikkiaan 45. Analyysimenetelmänä on käytetty etnometodologisesta tutkimusperinteestä lähtöisin olevaa keskustelunanalyysiä. Näin pyritään kuvaamaan vuorovaikutuksen yksityiskohtia ja osoittamaan se, mitä osapuolet itse pitävät vuorovaikutuksessa merkityksellisenä. Taustalla on myös olettamus siitä, että toimijat puheessaan rakentavat ja ylläpitävät sosiaalista todellisuuttaan sekä samalla organisaation laajempaa sosiaalista rakennetta.

Tutkimus osoitti, että tiimien asiakastapauskäsittelyistä on – monien muiden institutionaalisten tilanteiden tapaan – löydettävissä selvä kokonaisrakenne. Se muodostuu tiedonannosta, kysymys–vastaus-vaiheesta, ehdotustentekovaiheesta, päätöksenteosta sekä lopetuksesta. Voidaan olettaa, että osapuolet toiminnassaan säännönmukaisesti tukeutuvat tähän kokonaisrakenteeseen ja siihen liittyviin toiminnallisiin vaiheisiin.

Toimenpide-ehdotusten yksityiskohtaisempi analyysi puolestaan osoitti, että ehdotukset tehdään usein huolenkerronnan, kysymys–vastaus-jakson tai asiakkaan toimintaa selittävän vuoron jälkeen. Ehdotukset muotoillaan useimmiten kysymysmuotoisiksi ja samalla niissä vältetään tietyn toimijan ehdottamista toimenpiteen tekijäksi. Ehdottaminen onkin tiimikokouksissa hyvin varovaista. Näin pyritään suojaamaan sekä omia että muiden kasvoja ja samalla myös varjelemaan toisten osapuolten asiantuntijuutta. Erilaisia tapoja ottaa ehdotukset vastaan olivat aineistossa ehdotuksen selkeä hyväksyntä ja torjunta sekä passiivinen vastarinta. Huomioitavaa on, että vaikka ehdotukset usein hyväksyttiin, ne kuitenkaan harvoin johtivat lopulliseen päätöksentekoon. Tutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä sekä laajemman hyvinvointineuvolan toimintamallin että tiimien vuorovaikutuksen kehittämisessä.

Asiasanat: institutionaalinen vuorovaikutus, keskustelunanalyysi, ehdottaminen, tiimityö, moniammatillisuus