"Made up of scraps and patches" Henkilöhahmot ja suvun merkitys L.M. Montgomeryn Emily-trilogiassa
TIITINEN, TUIRE (2010)
2010
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21085
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21085
Tiivistelmä
Tutkin L.M. Montgomeryn Emily-trilogiaa, joka koostuu kirjoista Emily of New Moon (1923), Emi-ly Climbs (1925) ja Emily's Quest (1927). Suku ja perinnöllisyys ovat keskeisiä tekijöitä Montgo-meryn ensimmäisen maailmansaodan jälkeisessä kirjallisuudessa, johon Emily-trilogia kokonaisuu-dessaan lukeutuu. Tutkinkin tässä työssä Emily-trilogian sukujen erilaisia merkityksiä.
Näkökulma erilaisiin sukuihin tulee aina kirjasarjan pääsuvulta, Murraylta. Eri sukuja myös asetel-laan selvästi vastakkain kirjasarjassa. Kirjasarjasta on erotettavissa kolme keskeistä sukua: Murrayt, Starrit ja Priestit. Murrayt ja Starrit ovat keskeisiä sukuja, sillä ne ovat päähenkilön äidin ja isän suvut. Priestit puolestaan ovat kolmas kirjasarjassa erikseen esille nostettu suku, jonka tehtävä on korostaa patriarkaalisutta asettelemalla Murrayjen tasa-arvoiset naiset vastakkain Priestien alistettu-jen naisten kanssa. Työssä nousee esille myös suvuttomuuden merkitys, ja sitä kautta myös suvun merkitys. Toisaalta suku antaa piirteitä henkilölle, ja näin ennalta määrää sitä, mitä henkilölle tapah-tuu. Toisaalta suvuton henkilö on siinä mielessä käyttökelpoisempi, ettei hänelle täydy antaa piirtei-tä, jotka ennakoisivat hänen käyttäytymistään.
Käytän varsinaisten henkilöhahmoteorioiden lisäksi työssäni myös käsitteitä "suora kerronta" ja "epäsuora esittäminen". Henkilöhahmoteorioista käytän erityisesti Harveyn jakoa välihahmoihin, taustahahmoihin ja päähahmoihin sekä Forsterin ja Rimmon-Kenanin tapaa jaotella henkilöhahmot. Suoralla kerronnalla luonnehditaan henkilöä suoraan, epäsuorassa esittämisessä kuvaus tapahtuu jonkin toisen asian kautta. Keskeisiä tutkijoita suorassa määrittelyssä ja epäsuorassa esittämisessä ovat Shlomith Rimmon-Kenan, Mieke Bal ja Uri Margolin.
Henkilöhahmot ovat mielestäni Montgomeryllä usein temaattisia. Ne eivät myöskään ole helposti luokiteltavissa. Suvulla on myös selvä tehtävä: se ennustaa henkilöhahmon piirteitä ja käyttäytymis-tä. Esimerkiksi Dean Priestin käyttäytyminen on ennustettavissa hänen sukunsa antamista piirteistä. Montgomery käyttää tätä ennustettavuutta hyväkseen antamalla Deanille runsaasti sukupiirteitä ja tekemällä Emilyn toisesta keskeisestä kosijasta suvuttoman. Suvuton henkilöhahmo on helpompi saada tekemään jotain yllättävää, sillä sukupiirteet eivät määrittele tätä.
Myös Emilyn käyttäytyminen on jossain määrin ennustettavaa tämän sukujen vuoksi. Tosin Emilyn henkilöhahmosta arvaamattomamman tekee se, että hahmon rakentamisessa käytetään avuksi kahta sukua. Emilyn henkilöhahmo rinnastetaan jo tekstin alusta lähtien Elizabeth-tädin henkilöhahmoon, ja tätä kautta kerrotaan Emilyn Murray-piirteistä. Elizabethin hahmo symboloi myös mielestäni Murraiden vanhaa arvomaailmaa.
Avainsanat: L.M. Montgomery, Emily-trilogia, suku, henkilöhahmoteoria
Näkökulma erilaisiin sukuihin tulee aina kirjasarjan pääsuvulta, Murraylta. Eri sukuja myös asetel-laan selvästi vastakkain kirjasarjassa. Kirjasarjasta on erotettavissa kolme keskeistä sukua: Murrayt, Starrit ja Priestit. Murrayt ja Starrit ovat keskeisiä sukuja, sillä ne ovat päähenkilön äidin ja isän suvut. Priestit puolestaan ovat kolmas kirjasarjassa erikseen esille nostettu suku, jonka tehtävä on korostaa patriarkaalisutta asettelemalla Murrayjen tasa-arvoiset naiset vastakkain Priestien alistettu-jen naisten kanssa. Työssä nousee esille myös suvuttomuuden merkitys, ja sitä kautta myös suvun merkitys. Toisaalta suku antaa piirteitä henkilölle, ja näin ennalta määrää sitä, mitä henkilölle tapah-tuu. Toisaalta suvuton henkilö on siinä mielessä käyttökelpoisempi, ettei hänelle täydy antaa piirtei-tä, jotka ennakoisivat hänen käyttäytymistään.
Käytän varsinaisten henkilöhahmoteorioiden lisäksi työssäni myös käsitteitä "suora kerronta" ja "epäsuora esittäminen". Henkilöhahmoteorioista käytän erityisesti Harveyn jakoa välihahmoihin, taustahahmoihin ja päähahmoihin sekä Forsterin ja Rimmon-Kenanin tapaa jaotella henkilöhahmot. Suoralla kerronnalla luonnehditaan henkilöä suoraan, epäsuorassa esittämisessä kuvaus tapahtuu jonkin toisen asian kautta. Keskeisiä tutkijoita suorassa määrittelyssä ja epäsuorassa esittämisessä ovat Shlomith Rimmon-Kenan, Mieke Bal ja Uri Margolin.
Henkilöhahmot ovat mielestäni Montgomeryllä usein temaattisia. Ne eivät myöskään ole helposti luokiteltavissa. Suvulla on myös selvä tehtävä: se ennustaa henkilöhahmon piirteitä ja käyttäytymis-tä. Esimerkiksi Dean Priestin käyttäytyminen on ennustettavissa hänen sukunsa antamista piirteistä. Montgomery käyttää tätä ennustettavuutta hyväkseen antamalla Deanille runsaasti sukupiirteitä ja tekemällä Emilyn toisesta keskeisestä kosijasta suvuttoman. Suvuton henkilöhahmo on helpompi saada tekemään jotain yllättävää, sillä sukupiirteet eivät määrittele tätä.
Myös Emilyn käyttäytyminen on jossain määrin ennustettavaa tämän sukujen vuoksi. Tosin Emilyn henkilöhahmosta arvaamattomamman tekee se, että hahmon rakentamisessa käytetään avuksi kahta sukua. Emilyn henkilöhahmo rinnastetaan jo tekstin alusta lähtien Elizabeth-tädin henkilöhahmoon, ja tätä kautta kerrotaan Emilyn Murray-piirteistä. Elizabethin hahmo symboloi myös mielestäni Murraiden vanhaa arvomaailmaa.
Avainsanat: L.M. Montgomery, Emily-trilogia, suku, henkilöhahmoteoria