Mielenosoitusoikeus perusoikeutena
HÄKKINEN, TIMO (2010)
2010
Julkisoikeus - Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21081
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21081
Tiivistelmä
Tutkin valtiosääntöoikeudellisessa pro gradu -tutkielmassani mielenosoitusoikeutta perusoikeutena ensisijaisesti oikeusdogmatiikan metodilla. Tutkimustehtävänäni on tutkia mielenosoitusoikeuteen liittyvän relevantin sääntelyn sekä yksilön oikeuksien ja viranomaissääntelyn välisen rajanvedon tutkimisen kautta mielenosoitusoikeutta suhteessa muihin perusoikeuksiin ja kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin. Lähestyn tutkimustehtävääni perehtymällä muun muassa perusoikeusjärjestelmään, perus- ja ihmisoikeuksien yleisiin oppeihin, mielenosoitusoikeutta koskevan sääntelyyn sekä poliisin toimivaltaan mielenosoituksessa. Mielenosoitusoikeus on turvattu perusoikeutena Suomen perustuslain 13 §:ssä kokoontumisvapauden yhteydessä. Kokoontumisvapaus on turvattu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklassa. Tutkin mielenosoitusoikeutta perusoikeutena, mutta on tärkeää tunnistaa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ohjaava vaikutus kansallisen perusoikeusjärjestelmämme sisällön tulkinnassa. Euroopan ihmisoikeussopimus on saatettu Suomessa valtionsisäisesti voimaan ja se on osa oikeusjärjestystämme. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut muokkaavat myös mielenosoitusoikeuden sisältöä.
Mielenosoitusoikeus nostettiin perustuslain tasolle vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa. Kokoontumisvapaus mahdollisti mielenosoitukset jo ennen tätä, mutta mielenosoitusoikeuden eksplisiittinen maininta perustuslain tasolla tuo viranomaisille suoran velvoitteen turvata mielenosoitusoikeutta perusoikeutena perustuslain 22 §:n mukaisesti. Vuonna 2006 Helsingissä pidetty Smash Asem -mielenosoitus oli yksi merkittävä syy tämän tutkielman tekemiselle. Tarkastelen tutkielmassani yhtenä lähteenä eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen antamaa ratkaisua poliisin toiminnan lainmukaisuudesta Smash Asem -mielenosoituksessa. Tärkeitä lähteitä tutkielmassani ovat kirjoitettu lainsäädäntö, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut, Venetsian komission ja ETYJ:n yhdessä tekemä kokoontumisvapauden käyttämisen ohje CDL-AD(2010)020, ylimpien lainvalvojien ratkaisut, lakien esityöt, Teuvo Pohjolaisen ja Tuula Majurin kommentaariteos ”Kokoontumisvapaus” sekä Pekka Hallbergin ym. ”Perusoikeudet” -teos. Olen nojannut monessa kohdassa myös Kaarlo Tuorin ajatteluun.
Mielenosoitusoikeus on vapausoikeus ja poliittinen perusoikeus. Mielenosoitusoikeus julkisena vaikutuskanavana on demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä. Mielenosoitusoikeus turvaa sivullisesti sananvapautta. Sananvapauden turvaamisen lisäksi mielenosoitusoikeus voi myös rajoittaa muita perus- ja ihmisoikeuksia. Se voi rajoittaa esimerkiksi muiden yksilöiden sananvapautta, omaisuudenturvaa, liikkumisvapautta, ympäristöperusoikeutta, kotirauhaa, elinkeinovapautta, oikeutta työntekoon ja uskonnonvapautta. Vain rauhanomainen mielenosoitus nauttii perus- ja ihmisoikeussuojaa. Poliisin tehtävänä on turvata mielenosoitusoikeuden käyttämistä. Olen nostanut tutkielmassani esiin myös eräitä pykäläkohtaisia ongelmia mielenosoitusoikeuden sääntelyyn liittyen.
Asiasanat:mielenosoitus, mielenosoitusoikeus, perusoikeus, kokoontumisvapaus, Smash Asem
Mielenosoitusoikeus nostettiin perustuslain tasolle vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa. Kokoontumisvapaus mahdollisti mielenosoitukset jo ennen tätä, mutta mielenosoitusoikeuden eksplisiittinen maininta perustuslain tasolla tuo viranomaisille suoran velvoitteen turvata mielenosoitusoikeutta perusoikeutena perustuslain 22 §:n mukaisesti. Vuonna 2006 Helsingissä pidetty Smash Asem -mielenosoitus oli yksi merkittävä syy tämän tutkielman tekemiselle. Tarkastelen tutkielmassani yhtenä lähteenä eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen antamaa ratkaisua poliisin toiminnan lainmukaisuudesta Smash Asem -mielenosoituksessa. Tärkeitä lähteitä tutkielmassani ovat kirjoitettu lainsäädäntö, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut, Venetsian komission ja ETYJ:n yhdessä tekemä kokoontumisvapauden käyttämisen ohje CDL-AD(2010)020, ylimpien lainvalvojien ratkaisut, lakien esityöt, Teuvo Pohjolaisen ja Tuula Majurin kommentaariteos ”Kokoontumisvapaus” sekä Pekka Hallbergin ym. ”Perusoikeudet” -teos. Olen nojannut monessa kohdassa myös Kaarlo Tuorin ajatteluun.
Mielenosoitusoikeus on vapausoikeus ja poliittinen perusoikeus. Mielenosoitusoikeus julkisena vaikutuskanavana on demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä. Mielenosoitusoikeus turvaa sivullisesti sananvapautta. Sananvapauden turvaamisen lisäksi mielenosoitusoikeus voi myös rajoittaa muita perus- ja ihmisoikeuksia. Se voi rajoittaa esimerkiksi muiden yksilöiden sananvapautta, omaisuudenturvaa, liikkumisvapautta, ympäristöperusoikeutta, kotirauhaa, elinkeinovapautta, oikeutta työntekoon ja uskonnonvapautta. Vain rauhanomainen mielenosoitus nauttii perus- ja ihmisoikeussuojaa. Poliisin tehtävänä on turvata mielenosoitusoikeuden käyttämistä. Olen nostanut tutkielmassani esiin myös eräitä pykäläkohtaisia ongelmia mielenosoitusoikeuden sääntelyyn liittyen.
Asiasanat:mielenosoitus, mielenosoitusoikeus, perusoikeus, kokoontumisvapaus, Smash Asem