Maisteripoliisi. Akateemisen poliisin identiteetin rakentuminen ja ammattiin sitoutuminen

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella akateemisen poliisin ammatillisen identiteetin rakentumista ja poliisin ammattiin sitoutumista. Kiinnostavia kysymyksiä olivat, miksi akateeminen poliisi on hakeutunut poliisikoulutukseen, kuinka hän kokee hierarkkisen poliisikoulutuksen, miten hän sopeutuu työelämään ja kuinka hänen akateemista koulutustaan hyödynnetään poliisiorganisaatiossa. Sitoutuuko korkeakoulutettu poliisi, joka on usein nainen, poliisiorganisaatioon myös tunnetasolla vai tunteeko hän itsensä ulkopuoliseksi ja odottaa vain sopivaa tilaisuutta siirtyäkseen koulutuksensa turvin toiseen organisaatioon?

Tutkimusaineistoja oli kaikkiaan neljä: seitsemän ei-akateemisen poliisiopiskelijan elämäkerrallinen kirjoitelma vuodelta 2007, neljän vastaavassa poliisiopintojen vaiheessa olleen maisterin kirjoitelma vuodelta 2010, kysely 55 akateemiselle poliisille ja heidän joukostaan valittujen kuuden poliisin haastattelu. Kaikkiin laadullisiin aineistoihin sovellettiin teemoittelua, vaikka haastattelujen analyysin lähtökohta olikin narratiivinen. Aineistojen avulla haettiin vastausta akateemisen poliisin ammatillisen identiteetin rakentumiseen esimerkiksi työuran pituus, koulutustausta, sukupuoli, poliisikoulutuksen sosiaalistava vaikutus ja työmarkkinoilla tapahtuneet muutokset huomioiden.

Akateemisia poliiseja leimaa halu tehdä työnsä tinkimättömästi. Monien akateemisten poliisien identiteetti myös kehittyy poliisi-identiteetiksi. He ovat usein sellaisia poliiseja, jotka ovat hakeneet poliisin työstä samantapaisia asioita kuin vähemmän koulutetut poliisit: toiminnallisuutta ja käytännön tekemistä. Monen akateemisen poliisin ammatillinen identiteetti kuitenkin heikkenee ja samalla ammattiin sitoutuminen vähenee työvuosien kuluessa, vaikka poliisiorganisaatio vahvoine perinteineen pyrkii sosiaalistamaan jäsenensä mahdollisimman täydellisesti. Heikko ammatillinen identiteetti johtuu tutkimustulosten perusteella ensisijaisesti siitä, että poliisiorganisaatio ei useinkaan osaa tai halua hyödyntää maistereiden aikaisempaa koulutusta. Sen seurauksena liian monet akateemiset poliisit työskentelevät tehtävissä, joissa kokevat koulutuksensa menneen hukkaan. Ulkopuolisuuden tunnetta vahvistaa se, että moni akateeminen poliisi kokee olevansa uhka muiden poliisien uralla etenemiselle. Poliisipäällystön aseman sijaan usean akateemisen poliisin tavoitteena on kuitenkin asiantuntijan virka, eivätkä he siten ole esteenä muiden etenemiselle esimiesasemaan.

Poliisiorganisaatiossa käydään jatkuvaa debattia poliisivirkojen määrästä, samoin jo pitkään on oltu huolestuneita rikospoliisityön huonosta vetovoimasta. Akateemisen työttömyyden lisääntyminen tarjoaa poliisiorganisaatiolle tilaisuuden rekrytoida osaavaa henkilöstöä. Jotta akateemiset poliisit sitoutuisivat ammattiinsa, on heille annettava tilaisuus tehdä työtä, jossa he tuntevat paitsi hyötyvänsä aikaisemmasta koulutuksestaan, myös hyödyttävänsä työorganisaatiota.

Asiasanat: identiteetti, ammatti-identiteetti, akateeminen, poliisi, sitoutuminen, poliisiorganisaatio.