"Ei sentään lapsilisiä" - Lapsilisien leikkauksesta Helsingin Sanomien mielipideosastolla 13.4.-30.6.1995 käydyn keskustelun retorinen analyysi
NIEMINEN, ANNIKA (2010)
2010
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21069
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21069
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee lapsilisien leikkauksesta mielipidekirjoitusten muodossa käytyä keskustelua. Lapsilisällä on erikoisasema suomalaisen sosiaaliturvan historiassa, sillä se oli ensimmäinen universaali, ilman tarveharkintaa tiettyyn ryhmään kuuluville maksettava etuus. Tämä piirre on herättänyt kiivasta keskustelua ja kannanottoja puolesta ja vastaan koko järjestelmän olemassaolon ajan.
Mielipiteiden jakautumisesta huolimatta lapsilisään ei tehty muutoksia ennen 1990-luvun lamaa. Tuolloin Suomen talous joutui vaikeuksiin, ja säästötavoitteiden myötä suuri osa sosiaalietuuksistakin joutui leikkauslistalle. Näiden joukossa oli myös lapsilisä, jonka leikkaus toteutettiin heinäkuussa 1995. Lapsilisän leikkaaminen sai kansalaiset tarttumaan kynään ja tuomaan kantansa esille mielipideosastoilla. Keräsin aineistoni Helsingin Sanomien mielipideosastolta ajalta 13.4.1995–30.6.1995, ja tuona ajanjaksona kirjoituksia julkaistiin 43 kappaletta.
Tutkimusmenetelmäni on retorinen analyysi, joten kiinnitin huomiota etenkin siihen, millaisia retorisia keinoja kirjoittajat käyttivät esittäessään argumenttejaan. Lähtökohtana käytän Arja Jokisen (1999) artikkelissaan esittelemää retoristen keinojen listaa, jonka muokkasin omaan aineistooni sopivaksi. Ne retoriset keinot, joita aineistoni kirjoittajat käyttivät vilkkaimmin, olivat puhujakategorioiden käyttö, asiantuntijuuteen ja konsensukseen vetoaminen, faktuaalistaminen, kategorioiden käyttö, yksityiskohtainen kerronta, kvantifiointi, metaforien käyttö ja ääri-ilmaisujen käyttö.
Kirjoittajat käyttivät retorisia keinoja vilkkaasti perustellessaan omaa kantaansa lapsilisien leikkaamiseen. He käyttivät retoriikkaa muun muassa yrittäessään vakuuttaa lukijat siitä, että lapsiperheiden asema on taloudellisesti jo ilman leikkauksia riittävän huono tai että leikkaus toteutetaan epäoikeudenmukaisesti. Retoristen keinojen käyttö kertoi siitä, että kirjoittajat pyrkivät saamaan kantansa läpi yleisön eli lukijoiden joukossa ja seisoivat vahvasti asiansa takana.
Retoristen keinojen lisäksi tarkastelin myös argumentaatiopositioita, eli niitä asemia, joita kirjoittajat mielipidekirjoituksillaan puolustivat. Suurin osa kirjoittajista oli sitä mieltä, että lapsilisien leikkaaminen on väärin. Tämä kirjoittajaryhmä asettui puolustamaan perheiden etua ja puhui tämän perhepoliittisten etuuden koskemattomana säilyttämisen puolesta. Osa kirjoittajista oli sitä mieltä, että leikkaaminen sinänsä ei ole tuomittavaa, mutta leikkausta oltiin toteuttamassa väärällä tavalla. Kirjoittajista vain pieni osa oli niitä, jotka hyväksyivät täysin toteutumassa olevan lapsilisien leikkaamisen ja kokivat sen tarpeelliseksi toimenpiteeksi.
Avainsanat: lapsilisä, lama, perhepolitiikka, sosiaaliturvan leikkaaminen, mielipidekirjoitus
Mielipiteiden jakautumisesta huolimatta lapsilisään ei tehty muutoksia ennen 1990-luvun lamaa. Tuolloin Suomen talous joutui vaikeuksiin, ja säästötavoitteiden myötä suuri osa sosiaalietuuksistakin joutui leikkauslistalle. Näiden joukossa oli myös lapsilisä, jonka leikkaus toteutettiin heinäkuussa 1995. Lapsilisän leikkaaminen sai kansalaiset tarttumaan kynään ja tuomaan kantansa esille mielipideosastoilla. Keräsin aineistoni Helsingin Sanomien mielipideosastolta ajalta 13.4.1995–30.6.1995, ja tuona ajanjaksona kirjoituksia julkaistiin 43 kappaletta.
Tutkimusmenetelmäni on retorinen analyysi, joten kiinnitin huomiota etenkin siihen, millaisia retorisia keinoja kirjoittajat käyttivät esittäessään argumenttejaan. Lähtökohtana käytän Arja Jokisen (1999) artikkelissaan esittelemää retoristen keinojen listaa, jonka muokkasin omaan aineistooni sopivaksi. Ne retoriset keinot, joita aineistoni kirjoittajat käyttivät vilkkaimmin, olivat puhujakategorioiden käyttö, asiantuntijuuteen ja konsensukseen vetoaminen, faktuaalistaminen, kategorioiden käyttö, yksityiskohtainen kerronta, kvantifiointi, metaforien käyttö ja ääri-ilmaisujen käyttö.
Kirjoittajat käyttivät retorisia keinoja vilkkaasti perustellessaan omaa kantaansa lapsilisien leikkaamiseen. He käyttivät retoriikkaa muun muassa yrittäessään vakuuttaa lukijat siitä, että lapsiperheiden asema on taloudellisesti jo ilman leikkauksia riittävän huono tai että leikkaus toteutetaan epäoikeudenmukaisesti. Retoristen keinojen käyttö kertoi siitä, että kirjoittajat pyrkivät saamaan kantansa läpi yleisön eli lukijoiden joukossa ja seisoivat vahvasti asiansa takana.
Retoristen keinojen lisäksi tarkastelin myös argumentaatiopositioita, eli niitä asemia, joita kirjoittajat mielipidekirjoituksillaan puolustivat. Suurin osa kirjoittajista oli sitä mieltä, että lapsilisien leikkaaminen on väärin. Tämä kirjoittajaryhmä asettui puolustamaan perheiden etua ja puhui tämän perhepoliittisten etuuden koskemattomana säilyttämisen puolesta. Osa kirjoittajista oli sitä mieltä, että leikkaaminen sinänsä ei ole tuomittavaa, mutta leikkausta oltiin toteuttamassa väärällä tavalla. Kirjoittajista vain pieni osa oli niitä, jotka hyväksyivät täysin toteutumassa olevan lapsilisien leikkaamisen ja kokivat sen tarpeelliseksi toimenpiteeksi.
Avainsanat: lapsilisä, lama, perhepolitiikka, sosiaaliturvan leikkaaminen, mielipidekirjoitus