Hyppy tuntemattomaan - Narratiivinen tutkimus kotiutumisen kokemuksista ja palveluiden järjestymisestä vammautumisen jälkeen
PIETIKÄINEN, SARI (2010)
2010
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21066
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21066
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on tutkia neliraajahalvaantuneiden eli tetraplegian saaneiden ihmisten kotiutumisen kokemuksia akuuttivaiheen sairaalahoidon ja sitä seuranneen kuntoutusjakson jälkeen. Tarkoituksena on tutkia erityisesti ihmisten kokemuksia oikeuksien toteutumisesta ja palveluiden järjestymisestä kotiutusvaiheessa. Tutkielman viitekehyksenä on vammaisuuden yhteiskunnallinen malli.
Aineistona toimivat vammautuneiden ihmisten kirjoittamat tarinat. Aineiston analysoinnissa hyödynnetään narratiivien analyysiä ja teemoittelua. Tarinat jaetaan aluksi länsimaisen tarinavarannon klassisen juonikaavan mukaisesti romanssiin, tragediaan, komediaan ja satiiriin, joista aineistossa esiintyy romanssi- eli selviytymistarinoita ja tragediatarinoita. Tämän jälkeen tarinat luokitellaan omiin suhdetarinatyyppeihin: sopeutuvan, kriittisen, pettyneen ja vastustavan kertojan tarinoiksi. Näistä yleisin on sopeutuvan kertojan tarina.
Kotiutuminen pitkän kuntoutusjakson jälkeen on useimmissa tarinoissa kuvattu odotetuksi ja toivotuksi asiaksi. Selviytymistarinat ovat pääasiallisesti sinnikkyyden, pärjäämisen ja selviytymisen kuvauksia. Tragediatarinoissa kotiutumisen järjestelyihin ollaan pettyneitä ja turhautuneita. Asiat eivät ole järjestyneet kirjoittajien toivomalla tavalla.
Kirjoittajat ovat pääosin tyytyväisiä tämän hetken palveluihin. Kotiutumisessa on ollut myös haasteellisia ja hankalia hetkiä. Useat kuntoutujat tuntuvat myös tyytyneen palveluihin, joita he ovat saaneet.
Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu on järjestetty yksilöllisesti ja kokonaisuudet vaihtelevat paljon. Merkittävä ”kattopäätös” vammaispalvelulaissa on päätös palveluasumisesta, jonka vain yksi kirjoittaja mainitsee tarinassaan. Viisi kuntoutujaa kertoo olleensa mukana laatimassa palvelusuunnitelmaa. Kuljetuspalveluihin ollaan pääosin tyytyväisiä. Hankaluutta koetaan palvelun vaatimassa ennakoinnissa, esimerkiksi palvelun tilaamisessa edellisenä päivänä. Asunnonmuutostyöt ovat järjestyneet hyvin ja nopeasti. Kirjoittajilla on pääasiallisesti positiivinen kokemus kuulluksi tulemisesta ja siitä, että heidän mielipiteensä on otettu huomioon kotiutumisen eri vaiheissa.
Useat kuntoutusjakson aikana käsitellyt sosiaalityön asiat unohtuvat, koska kuntoutujien voimavarat eivät riitä kaiken uuden tiedon vastaanottamiseen. Täten kuntoutusjakson päättyessä yhteyshenkilön nimeämiseen tulisi erityisesti kiinnittää huomiota.
Vammaisten ihmisten kanssa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden olisi mielestäni hyvä tarkastella asioita vahvemmin vammaisuuden yhteiskunnallisen mallin kautta. Mallin olemassaolo ja sen tiedostaminen sosiaalityössä antavat mahdollisuuden nähdä asioita moniulotteisemmin ja laajemmin.
Asiasanat:vammautuminen, kotiutuminen, kokemus, narratiivisuus, vammaisuuden yhteiskunnallinen malli, perusoikeudet, vammaispalvelulaki
Aineistona toimivat vammautuneiden ihmisten kirjoittamat tarinat. Aineiston analysoinnissa hyödynnetään narratiivien analyysiä ja teemoittelua. Tarinat jaetaan aluksi länsimaisen tarinavarannon klassisen juonikaavan mukaisesti romanssiin, tragediaan, komediaan ja satiiriin, joista aineistossa esiintyy romanssi- eli selviytymistarinoita ja tragediatarinoita. Tämän jälkeen tarinat luokitellaan omiin suhdetarinatyyppeihin: sopeutuvan, kriittisen, pettyneen ja vastustavan kertojan tarinoiksi. Näistä yleisin on sopeutuvan kertojan tarina.
Kotiutuminen pitkän kuntoutusjakson jälkeen on useimmissa tarinoissa kuvattu odotetuksi ja toivotuksi asiaksi. Selviytymistarinat ovat pääasiallisesti sinnikkyyden, pärjäämisen ja selviytymisen kuvauksia. Tragediatarinoissa kotiutumisen järjestelyihin ollaan pettyneitä ja turhautuneita. Asiat eivät ole järjestyneet kirjoittajien toivomalla tavalla.
Kirjoittajat ovat pääosin tyytyväisiä tämän hetken palveluihin. Kotiutumisessa on ollut myös haasteellisia ja hankalia hetkiä. Useat kuntoutujat tuntuvat myös tyytyneen palveluihin, joita he ovat saaneet.
Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu on järjestetty yksilöllisesti ja kokonaisuudet vaihtelevat paljon. Merkittävä ”kattopäätös” vammaispalvelulaissa on päätös palveluasumisesta, jonka vain yksi kirjoittaja mainitsee tarinassaan. Viisi kuntoutujaa kertoo olleensa mukana laatimassa palvelusuunnitelmaa. Kuljetuspalveluihin ollaan pääosin tyytyväisiä. Hankaluutta koetaan palvelun vaatimassa ennakoinnissa, esimerkiksi palvelun tilaamisessa edellisenä päivänä. Asunnonmuutostyöt ovat järjestyneet hyvin ja nopeasti. Kirjoittajilla on pääasiallisesti positiivinen kokemus kuulluksi tulemisesta ja siitä, että heidän mielipiteensä on otettu huomioon kotiutumisen eri vaiheissa.
Useat kuntoutusjakson aikana käsitellyt sosiaalityön asiat unohtuvat, koska kuntoutujien voimavarat eivät riitä kaiken uuden tiedon vastaanottamiseen. Täten kuntoutusjakson päättyessä yhteyshenkilön nimeämiseen tulisi erityisesti kiinnittää huomiota.
Vammaisten ihmisten kanssa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden olisi mielestäni hyvä tarkastella asioita vahvemmin vammaisuuden yhteiskunnallisen mallin kautta. Mallin olemassaolo ja sen tiedostaminen sosiaalityössä antavat mahdollisuuden nähdä asioita moniulotteisemmin ja laajemmin.
Asiasanat:vammautuminen, kotiutuminen, kokemus, narratiivisuus, vammaisuuden yhteiskunnallinen malli, perusoikeudet, vammaispalvelulaki