Hyppää sisältöön
    • Suomeksi
    • In English
Trepo
  • Suomeksi
  • In English
  • Kirjaudu
Näytä viite 
  •   Etusivu
  • Trepo
  • Opinnäytteet - ylempi korkeakoulututkinto
  • Näytä viite
  •   Etusivu
  • Trepo
  • Opinnäytteet - ylempi korkeakoulututkinto
  • Näytä viite
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.

VIRTUOOSIMAISTEN SOOLOILIJOIDEN JUMALATON SELF Sam Shepardin Buried Child ja Bourdieun teoria habituksesta

VIRTANEN, MAARET (2010)

 
Avaa tiedosto
gradu04654.pdf (491.4Kt)
Lataukset: 



VIRTANEN, MAARET
2010

Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-13
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21055
Tiivistelmä
Tutkimukseni tavoitteena on ollut löytää bourdieulainen habitus ja hegemoninen self-käsite amerikkalaisen näytelmäkirjailijan Sam Shepardin englanninkielisessä teoksessa Buried Child. Habitusta ja self-käsitettä olen tutkinut näytelmässä analyysilla. Analyysissa on vertailunäytelmänä toiminut Anton Tšehovin Kirsikkapuisto.

Tutkimuksessani olen hyödyntänyt ranskalaisen kulttuurisosiologin Pierre Bourdieun habitus-teoriaan perustuvia tutkimuksia sekä toisaalta absurditeatteria tutkineen Martin Esslinin ja amerikkalaisen Allan Bloomin yhteiskunnallisia näkemyksiä self-käsitteestä. Tärkiempänä aineistonani on lisäksi ollut myyttiaiheisiin perehtyneen Bonnie Marrancan Shepard näytelmiä kartoittava myyttitutkimus sekä amerikkalaisesta näytelmäkirjailijasta Eugene O’Neillista paljon kirjoittaneen John P. Digginsin O’Neill-tutkimus.

Tutkimukseni on kulkenut näytelmän miljööstä hahmojen habitukseen, joka on osoittautunut teeskennellyksi ja moraalisia arvoja kyseenalaistavaksi. Kuolema on yksinäisyyden, kärsimyksen ja uhrautuvuuden kanssa vallannut hahmojen olemuksen. Buried Childissa ei ole sijaa sydämelle. Sitä vastoin hahmot ovat väkivaltaisen maskuliinisuuden karkeaksi piirrettyjä karikatyyrejä. Se tekee heistä lopulta jumalattomia, syntiä syleileviä sätkynukkeja.

Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että ”shepardilaisuus” on varsin avoin eri tulkintamuodoille, mikä tekee Sam Shepardin draamatekniikan haasteelliseksi. Buried Child jää avoimeksi fotorealismin kontekstissa, joka korostaa näytelmän hahmojen alati muuttuvaa ja kerrostunutta self-olemusta.

Asiasanat:habitus, self, myytti, väkivalta, karaktääri, fotorealismi
Kokoelmat
  • Opinnäytteet - ylempi korkeakoulututkinto [40600]
Kalevantie 5
PL 617
33014 Tampereen yliopisto
oa[@]tuni.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste
 

 

Selaa kokoelmaa

TekijätNimekkeetTiedekunta (2019 -)Tiedekunta (- 2018)Tutkinto-ohjelmat ja opintosuunnatAvainsanatJulkaisuajatKokoelmat

Omat tiedot

Kirjaudu sisäänRekisteröidy
Kalevantie 5
PL 617
33014 Tampereen yliopisto
oa[@]tuni.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste