Tekonivelleikkauspotilaan perheen tukeminen ortopedian poliklinikan ensikäynnillä - potilaan ja läheisen näkökulma
ASUNMAA, HEIDI (2010)
ASUNMAA, HEIDI
2010
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21052
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21052
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida ja verrata tekonivelleikkaukseen tulevien potilaiden perheiden tuen saantia potilaan ja perheen näkökulmasta. Tarkoituksena oli arvioida, miten ortopedian poliklinikan asiantuntijasairaanhoitaja on tukenut potilaan perhettä ja millaista tukea he olisivat toivoneet käydessään ensimmäistä kertaa poliklinikalla ns. ensikäynnillä.
Tutkimuksen taustalla on Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkimus "perheiden tukeminen terveydenhuollossa". Tutkimusta toteutetaan yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin, Pirkanmaan- ja Satakunnan sairaanhoitopiirin sekä alueen ammattikorkeakoulujen ja perusterveydenhuollon kanssa. Tutkimusjoukko koostui 44 perheenjäsenestä ja 44 potilaasta. Tutkimusaineisto kerättiin yhden sairaalan ortopedian poliklinikalta. Tutkimuksessa käytettiin läheisille "Perheiden tuki" – mittaria. Mittarilla on mahdollista arvioida perheiden hoitohenkilökunnalta saamaa tukea perheiden omasta näkökulmasta. Potilaille käytettiin vastaavaa mittaria, jonka avulla voidaan arvioida potilaan mielipidettä perheen saamasta tuesta.
Aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS 16 for Windows – tilasto-ohjelmalla. Aineistosta muodostettiin kolme summamuuttujaa: kohtaaminen, tiedonsaanti ja hoitoon osallistuminen perheen tukemisen osa-alueiden mukaan. Summamuuttujien sisäistä yhdenmukaisuutta tarkasteltiin Cronbachin alpha – kertoimen avulla. Tilastollisina menetelminä käytettiin Kruskall Wallisin testiä, Mann Whitneyn U-testiä, Anovaa sekä t-testiä.
Tutkimuksen tulosten mukaan perhettä on tuettu hyvin ensikäynnillä niin perheenjäsenten kuin potilaidenkin mielestä. Tukemisen osa-alueista perheen kohtaaminen koettiin vahvimmaksi ja hoitoon osallistuminen heikoimmaksi osa-alueeksi. Läheiset ja perheenjäsenet kokivat perheen kohtaamisen ja tiedonsaannin hyväksi. Perheenjäsenet kokivat perheen osallistumismahdollisuuden kohtalaiseksi kun taas potilaat kokivat sen hyväksi. Perheenjäsenet ja potilaat kokivat, ettei perheen tunteita ja elämäntilannetta oltu huomioitu tarpeeksi. Läheiset ja perheenjäsenet kokivat myös, etteivät he olleet saaneet perheen omaa jaksamista tukevaa tietoa. Perheenjäsenet ja potilaat haluaisivat enemmän tietoa sosiaalipalveluista. Osallistumisen osa-alueelta perheenjäsenet ja potilaat haluaisivat enemmän apua konkreettisten asioiden järjestämiseen.
Perheenjäsenet ja potilaat olivat enemmän huolissaan leikkauksen jälkeisestä elämästä kuin itse leikkauksesta. Perheen yksilöllinen tilanne ja tarpeet tulisi huomioida jo poliklinikan ensikäynnillä. Tämän vuoksi onkin erityisen tärkeää, että perheenjäsen otetaan mukaan ensikäynnille ja ohjaustilanteen täysivaltaiseksi jäseneksi.
Avainsanat: Perhehoitotyö, perheen tukeminen, perheenjäsen, potilas
Tutkimuksen taustalla on Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkimus "perheiden tukeminen terveydenhuollossa". Tutkimusta toteutetaan yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin, Pirkanmaan- ja Satakunnan sairaanhoitopiirin sekä alueen ammattikorkeakoulujen ja perusterveydenhuollon kanssa. Tutkimusjoukko koostui 44 perheenjäsenestä ja 44 potilaasta. Tutkimusaineisto kerättiin yhden sairaalan ortopedian poliklinikalta. Tutkimuksessa käytettiin läheisille "Perheiden tuki" – mittaria. Mittarilla on mahdollista arvioida perheiden hoitohenkilökunnalta saamaa tukea perheiden omasta näkökulmasta. Potilaille käytettiin vastaavaa mittaria, jonka avulla voidaan arvioida potilaan mielipidettä perheen saamasta tuesta.
Aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS 16 for Windows – tilasto-ohjelmalla. Aineistosta muodostettiin kolme summamuuttujaa: kohtaaminen, tiedonsaanti ja hoitoon osallistuminen perheen tukemisen osa-alueiden mukaan. Summamuuttujien sisäistä yhdenmukaisuutta tarkasteltiin Cronbachin alpha – kertoimen avulla. Tilastollisina menetelminä käytettiin Kruskall Wallisin testiä, Mann Whitneyn U-testiä, Anovaa sekä t-testiä.
Tutkimuksen tulosten mukaan perhettä on tuettu hyvin ensikäynnillä niin perheenjäsenten kuin potilaidenkin mielestä. Tukemisen osa-alueista perheen kohtaaminen koettiin vahvimmaksi ja hoitoon osallistuminen heikoimmaksi osa-alueeksi. Läheiset ja perheenjäsenet kokivat perheen kohtaamisen ja tiedonsaannin hyväksi. Perheenjäsenet kokivat perheen osallistumismahdollisuuden kohtalaiseksi kun taas potilaat kokivat sen hyväksi. Perheenjäsenet ja potilaat kokivat, ettei perheen tunteita ja elämäntilannetta oltu huomioitu tarpeeksi. Läheiset ja perheenjäsenet kokivat myös, etteivät he olleet saaneet perheen omaa jaksamista tukevaa tietoa. Perheenjäsenet ja potilaat haluaisivat enemmän tietoa sosiaalipalveluista. Osallistumisen osa-alueelta perheenjäsenet ja potilaat haluaisivat enemmän apua konkreettisten asioiden järjestämiseen.
Perheenjäsenet ja potilaat olivat enemmän huolissaan leikkauksen jälkeisestä elämästä kuin itse leikkauksesta. Perheen yksilöllinen tilanne ja tarpeet tulisi huomioida jo poliklinikan ensikäynnillä. Tämän vuoksi onkin erityisen tärkeää, että perheenjäsen otetaan mukaan ensikäynnille ja ohjaustilanteen täysivaltaiseksi jäseneksi.
Avainsanat: Perhehoitotyö, perheen tukeminen, perheenjäsen, potilas