Vaihto-omaisuuden tarkastamiseen liittyvä tilintarkastusriski: FAS versus IFRS
PEKKINEN, JOONAS (2010)
2010
Yrityksen taloustiede, laskentatoimi - Accounting and Finance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21049
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21049
Tiivistelmä
Suomalaisten pörssiyhtiöiden on tullut julkaista tilinpäätöksensä IFRS:n mukaisena vuodesta 2005 lähtien. Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, eroaako IFRS:n mukaan tehdyn tilinpäätöksen vaihto-omaisuuteen liittyvä tilintarkastusriski FAS:n mukaisen tilinpäätöksen vaihto-omaisuuteen liittyvästä tilintarkastusriskistä. Mielenkiinto tuloksia kohtaan tulee siitä, että Pk-yrityksille on julkaistu vuonna 2009 Pk-IFRS, jonka sisältö on hyvin samanlainen kuin normaalissa IFRS:ssä. Jos Pk-IFRS otetaan Suomessa käyttöön nykyisten suunnitelmien mukaisena, tulee Suomessa erittäin suuri osa yrityksistä IFRS:n soveltamisen piiriin. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, joka kohdistettiin KHT-tilintarkastajille. Keskeisimpänä tilintarkastusriskin mallina käytettiin AR-mallia, jossa riski jaetaan kolmeen osaan: toimintariskiin, kontrolliriskiin ja havaitsemisriskiin. Tilintarkastusriskin määrittäminen on mallista riippumatta kuitenkin aina kiinni tilintarkastajan arviosta tilintarkastusriskin suuruudesta.
Kirjallisuudesta nousi esille kolme tutkielman kannalta keskeisintä eroa tarkastellun kahden tilinpäätösnormiston välillä. Ensimmäinen oli kiinteiden menojen sisällyttäminen vaihto-omaisuuden hankintamenoon. Toinen oli ero liitetietojen antamisvelvollisuuden laajuudessa ja kolmas vaihto-omaisuuden hankintamenon määrittelyssä.
Tutkielman tulosten yleistettävyys jäi heikoksi alhaisen vastausprosentin takia. Rajoitukset huomioiden kuitenkin kolme seikkaa nousi tuloksista esille. Ensinnäkin tutkielman rajaaminen koskemaan vain vaihto-omaisuutta oli onnistunut, sillä tilintarkastajat pitivät vaihto-omaisuutta taseen merkittävämpänä yksittäisenä eränä. Toiseksi tilinpäätöksessä annettujen liitetietojen määrän kasvun nähtiin alentavan vaihto-omaisuuteen liittyvää tilintarkastusriskiä. Kolmantena tilintarkastajien mielestä IFRS-tilinpäätöksen vaihto-omaisuuteen ei liity alhaisempaa tilintarkastusriskin tasoa kuin FAS-tilinpäätökseen. Kymmenen vastaajaa kahdestakymmenestä ilmoitti olevansa täysin eri mieltä kyseisen väitteen kanssa.
Avainsanat: IFRS, FAS, tilintarkastusriski, vaihto-omaisuus
Kirjallisuudesta nousi esille kolme tutkielman kannalta keskeisintä eroa tarkastellun kahden tilinpäätösnormiston välillä. Ensimmäinen oli kiinteiden menojen sisällyttäminen vaihto-omaisuuden hankintamenoon. Toinen oli ero liitetietojen antamisvelvollisuuden laajuudessa ja kolmas vaihto-omaisuuden hankintamenon määrittelyssä.
Tutkielman tulosten yleistettävyys jäi heikoksi alhaisen vastausprosentin takia. Rajoitukset huomioiden kuitenkin kolme seikkaa nousi tuloksista esille. Ensinnäkin tutkielman rajaaminen koskemaan vain vaihto-omaisuutta oli onnistunut, sillä tilintarkastajat pitivät vaihto-omaisuutta taseen merkittävämpänä yksittäisenä eränä. Toiseksi tilinpäätöksessä annettujen liitetietojen määrän kasvun nähtiin alentavan vaihto-omaisuuteen liittyvää tilintarkastusriskiä. Kolmantena tilintarkastajien mielestä IFRS-tilinpäätöksen vaihto-omaisuuteen ei liity alhaisempaa tilintarkastusriskin tasoa kuin FAS-tilinpäätökseen. Kymmenen vastaajaa kahdestakymmenestä ilmoitti olevansa täysin eri mieltä kyseisen väitteen kanssa.
Avainsanat: IFRS, FAS, tilintarkastusriski, vaihto-omaisuus