Pejabat selalu rakus. Etnografinen tutkimus indonesialaiselta kampungilta.

Abstract

Tutkimus käsittelee kaupunkikehitystä ja sen vaikutuksia asukkaiden elämään köyhällä asuinalu­eella Bandungissa New Order -kauden jälkeisessä Indonesiassa. Samalla tutkimuksessa tarkas­tellaan indonesialaisen kaupungin urbanisoitumisprosessia historian eri aikakausina. Keskeisenä ele­ment­tinä tutkimuksessa on urbaanin tilan poliittisuus ja sen erilaisten toimijoiden roolit osana yhteiskunnallista muutosta. Tutkimus tuo myös esille köyhyyden erilaisia yhteiskunnallisia merkityksiä.

Lähtökohdiltaan tutkimus sijoittuu urbaanin kehitystutkimuksen kenttään ja sen painopiste on tutkimuskohteen empiirisessä kuvauksessa. Tutkimus tuo esille Indonesian kaupunkikehitys­agendojen lähtökohtia ja tavoitteita, esittelee perinteisen indonesialaisen asuinalueen, kampungin elämäntapaa ja sosiaalista organisoitumista sekä käsittelee näiden välistä suhdetta kaupunki­kehitysohjelmien tuoman muutoksen edessä. Tutkimuksen metodina on etnografia, jonka avulla kerätty aineisto koostuu keskustelujen ja epämuodollisten teemahaastattelujen sekä osallistuvan havainnoinnin kautta tuotetuista kenttä­muistiinpanoista, sanomalehtiartikkeleista, verkkojulkaisuista ja aiemmista aihetta käsittelevistä tutkimuksista.

Tutkimus kuvaa, miten Indonesian reformaatioajan yhteiskunnallinen demokrati­soituminen ilmenee kaupunkikehityksessä hyvin ristiriitaisessa valossa. Köyhät, joiden hyväksi kehityksen sanotaan ensisijaisesti tapahtuvan, näyttäytyvätkin yhtäaikaa sen ensisijaisina kohteina, toimijoina kuten myös kärsijöinä. Tutkimus etsiikin tälle mahdottomalle yhtälölle vastausta köyhissä piilevästä poliitti­sesta uhkasta globaalille valtajärjestykselle.

Indonesian kaupunkikehitykselle ominaisia piirteitä ovat ennenkaikkea taloudellisen kasvun tukeminen sekä köyhyyden hävittäminen, joita jatkuvalla julkisten palveluiden yksityistämisellä ja perinteisten toimeentulomallien rajoittamisella pyritään saamaan aikaan. Kehityksen kohteina olevien köyhien elämäntavalle kuvaavaa on sen sijaan vahva luottamus perinteisiin sosiaalisiin ideaaleihin, paikkaan sidottu elämä, sosiaalisten suhteiden tärkeys, joustavuus sekä vaatimattomuus. Kehityksen seurauksena nämä erilaiset maailmankatsomukset kohtaavat varsin tuhoisin seurauksin.

Tutkimustulokset osoittavat ettei reformaatio ollut yksiselitteisesti muutosta parempaan. Bandungin kaupunkikehitys tapahtuu ennenkaikkea globaaleja voimia edustavien rikkaiden ehdoilla ja heidän hyväkseen. Köyhät eivät silti ole vailla yhteiskunnallisia vaikutusmahdolli­suuksia.

Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esille kehitykseen liittyvää ongelmallisuutta ja pohtia demokra­tian globaaleja ja paikallisia ulottuvuuksia. Hyvääkin tarkoittava toiminta voi johtaa negatiivisiin seurauksiin, sillä kehitys on aina poliittista toimintaa.

Asiasanat: Indonesia, kaupunkikehitys, urbaani tila, demokratia, neoliberalismi, köyhyys, kampung, etnografia