Toivolla ja pelolla johtaminen Barack Obaman ja George W. Bushin retoriikassa

Abstract

Tutkimuksen tieteellinen tavoite on analysoida kriittisesti presidenttien puheita uusretorisen analyysin kautta ja poimia puheista johtamisen keskeistä retoriikkaa. Tutkimuksen päätehtävä on vastata kysymykseen, miten Barack Obama ja George W. Bush käyttävät puheissaan toivolla ja pelolla johtamisen retoriikkaa. Tutkimuksen teoria on rakennettu aineistolähtöisesti ja nämä johtamisretoriikan teemat nousivat esiin aineiston analysointivaiheessa. Molemmilta presidenteiltä on valittu viisi vertailukelpoista puhetta analysoitavaksi. Presidenttien puheita vertaillaan yhtäläisyyksien ja erojen näkökulmasta. Presidenttien puheita ja heidän retoriikkaansa analysoidaan Chaïm Perelmanin uusretoriikan argumentaatioanalyysin avulla.

Tutkimuksen lähestymistapa on kvalitatiivinen. Puheiden analyysissa on käytetty apuna analysointikehikkoa. Analyysin teknisessä vaiheessa aineistosta on nostettu esiin tutkimuksen kannalta merkittäviä teemoja. Tutkimuksessa on pyritty löytämään ydinkäsitteisiin (johtaminen, johtamisretoriikka, pelko, toivo, arvot, metaforat) liittyviä aiheita, jotka ovat nousseet esiin aineistosta. Teknisessä vaiheessa aineistosta poimitut aiheet ja niitä koskevat lauseet on pelkistetty ja ryhmitelty eri kategorioihin. Näiden eri kategorioiden avulla vastataan tutkimusongelmaan. Pääkategoriat muodostavat analysointikehikon, jonka avulla aineistoa analysoidaan. Analysointikehikon kategoriat ovat: esisopimukset, argumentointikeinot (metaforat sekä muut assosiatiiviset ja dissosiatiiviset argumentointikeinot), yleisö, toivolla ja pelolla johtaminen. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat retoriikan määritelmä ja historia Antiikista nykypäivän uusretoriikkaan sekä johtamisretoriikan eri teemat. Tutkimusmetodina toimii Perelmanin uusretorinen argumentaatioanalyysi. Assosiatiivisten ja dissosiatiivisten argumentaatiokeinojen käyttö on Perelmanilaisen uusretoriikan keskiössä. Assosiatiivisista argumenteista analysoidaan tarkemmin presidenttien metaforien käyttöä puheissa. Tutkimuksessa pyritään erottelemaan näitä argumentaatiokeinoja puheista sekä analysoimaan yleisön ja esisopimusten vaikutusta presidenttien retoriikkaan.

Sekä Obaman että Bushin puheista löytyy toivolla ja pelolla johtamisretoriikkaa. Tutkimustuloksissa yllättävin havainto on ollut se, että Barack Obaman ja George W. Bushin retoriikka on niinkin samankaltaista. On kuitenkin luonnollista, että Yhdysvaltain presidenteillä on samanlaista retoriikkaa, sillä heitä yhdistää sama yleisö, samat esisopimukset ja puheiden tietynlainen rakenne. Presidenttien keskeisiä argumentointikeinoja ovat muun muassa monipuolinen metaforien käyttö ja muut todellisuuden rakennetta muokkaamaan pyrkivät keinot. Obaman johtamisretoriikka on kuitenkin selvästi enemmän toivolla johtamista kuin Bushin. Bushin retoriikka on taas enemmän pelolla johtamista kuin Obaman. Presidenttien retoriikan eroihin on vaikuttanut muun muassa erilaiset johtamisilmapiirit.

Asiasanat:johtamisretoriikka, argumentointi, metafora, poliittinen johtajuus, toivolla ja pelolla johtaminen