Me ja Muut. Akateemisen Karjala-seuran silmin.
LUOTO, LIISA (2010)
2010
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21035
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21035
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee Akateemisen Karjala-seuran mahdollista pyrkimystä rakentaa suomalaista kansallisidentiteettiä toiseuden sekä me ja muut -ajattelun avulla. Työssä käsitellään myös Akateemisen Karjala-seuran ajatusmaailmaan mahdollisesti sisältyvää rotuhygieenistä ideologiaa.
Akateeminen Karjala-seura (AKS) perustettiin vuonna 1922 ja se lakkautettiin vuonna 1944 fasistisena ja neuvostonvastaisena järjestönä. AKS:aa voidaan kuvailla yhdeksi aikansa vaikutusvaltaisimmaksi ylioppilasyhdistykseksi, jonka päätavoitteita olivat Suur-Suomen luominen, suomen kielen nostaminen valtakunnan pääkieleksi sekä suomalaisen kansallistunteen ja puolustustahdon nostaminen Snellmanilaisessa hengessä. Työn empiirisenä aineistona toimii Akateemisen Karjala-seuran äänenkannattaja ja kansallispoliittinen aikakauslehti Suomen Heimo. AKS alkoi julkaista omaa aikakauslehteään, koska se halusi tehdä seuran tarkoitusperät tunnetuiksi. Suomen Heimon ja AKS:n ohjelmat olivatkin täysin yhteneväiset ja lehden tekstit käsittelivät, läpi sen olemassaolo historian, AKS:n ohjelman keskeisiä kohtia.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat kansallisidentiteetti, toiseus, me ja muut -ajattelu sekä rotuhygieeninen ideologia. Toiseus sekä me ja muut -ajattelu esitetään työssä omina teoreettisina kokonaisuuksinaan, vaikka niiden keskeinen tarkoitus on toimia työn empiirisessä analyysiosiossa kansallisidentiteetin rakennuksen työkaluina. Rotuhygieenistä ideologiaa tarkastellaan osana Akateemisen Karjala-seuran pyrkimystä rakentaa kansallisidentiteettiä. Rotuhygieeninen ideologia ei kuitenkaan näyttäydy työssä kansallisidentiteetin rakentumisen työkaluna, vaan AKS:n ajatusmaailmaan sisältyvänä ideologiana, jota tarkastellaan seuran pyrkimyksen kautta rakentaa suomalaista kansallisidentiteettiä.
Tutkimusmetodeina työssä on käytetty sisällön analyysiä sekä Quentin Skinnerin historiallista tutkimusotetta. Sisällönanalyysin tarkoitus oli toimia työkaluna, jonka avulla empiirisestä aineistosta eroteltiin tutkimuksen kannalta merkittävimmät tekstit ja niistä tärkeimmät sisällöt. Quentin Skinnerin historiallisen tutkimusotteen, jossa pureudutaan historiallisten tekstien analysoimiseen ja kirjoitusajankohdan kontekstin merkitykseen tulkintaa tehtäessä, tarkoitus oli tuoda empiiriseen analyysiin syvyyttä sekä avata uusia tulkintamahdollisuuksia aineistosta.
Työn keskeisimpien tutkimustulosten mukaan Akateeminen Karjala-seura pyrki rakentamaan suomalaista kansallisidentiteettiä toiseuden sekä me ja muut -ajattelun avulla ja siihen sisältyi myös rotuhygieenistä ideologiaa. AKS:n ajatusmaailmassa suomalaista kansallisideologiaa rakennettiin ennen kaikkea toiseuttamalla venäläiset ja venäläisyys. Ruotsalaiset nähtiin seuran ajatusmaailmassa ensin ”positiivisina” toisina, mutta kielikysymyksen noustessa pinnalle ja ruotsinkielisten jäsenten erottua seurasta, myös Ruotsi ja ruotsalaiset alettiin nähdä ”negatiivisina” toisina. AKS:n ajatusmaailmassa Saksa ja saksalaiset nähtiin läpi seuran historian ”positiivisina” toisina, joihin suomalaisten ja Suomen haluttiin samaistuvan.
Akateemisen Karjala-seuran ajatusmaailmassa ”meinä” esiintyivät Suomi ja sen heimokansat, joita sitoivat yhteen ennen kaikkea rodullinen heimoveljeys sekä kielisukulaisuus. Tämän heimoveljeyden tai heimorakkauden kääntöpuolena oli kuitenkin syvä ”ryssäviha”, jota AKS levitti suomalaiseen yhteiskuntaan. Rotuhygieeninen ideologia ilmeni Akateemisen Karjala-seuran ajatusmaailmassa niin, että jokaisen kansakunnan ja rodun miellettiin omaavan tiettyjä ominaispiirteitä. AKS pyrki rakentamaan sellaista suomalaista kansallisidentiteettiä, jossa suomalaisuus olisi samaistettu heidän näkemyksensä mukaisesti laadukkaisiin ja arvostettuina pidettyihin rotuominaisuuksiin.
Suomalainen kansallisidentiteetti, mitä AKS pyrki rakentamaan toiseuden sekö me ja muut -ajattelun avulla, näyttäytyi ennen kaikkea rehellisyytenä, ahkerana työntekona, lujana puolustustahtona, vahvana kansallistuntona, kulttuurillisesti uutta luovana, nuorekkaana ja vireänä valtiona sekä pyyteettömänä isänmaan puolesta uhrautumisen henkenä.
Asiasanat:Akateeminen Karjala-seura, Suomen Heimo, kansallisidentiteetti, toiseus, me ja muut, rotuhygienia
Akateeminen Karjala-seura (AKS) perustettiin vuonna 1922 ja se lakkautettiin vuonna 1944 fasistisena ja neuvostonvastaisena järjestönä. AKS:aa voidaan kuvailla yhdeksi aikansa vaikutusvaltaisimmaksi ylioppilasyhdistykseksi, jonka päätavoitteita olivat Suur-Suomen luominen, suomen kielen nostaminen valtakunnan pääkieleksi sekä suomalaisen kansallistunteen ja puolustustahdon nostaminen Snellmanilaisessa hengessä. Työn empiirisenä aineistona toimii Akateemisen Karjala-seuran äänenkannattaja ja kansallispoliittinen aikakauslehti Suomen Heimo. AKS alkoi julkaista omaa aikakauslehteään, koska se halusi tehdä seuran tarkoitusperät tunnetuiksi. Suomen Heimon ja AKS:n ohjelmat olivatkin täysin yhteneväiset ja lehden tekstit käsittelivät, läpi sen olemassaolo historian, AKS:n ohjelman keskeisiä kohtia.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat kansallisidentiteetti, toiseus, me ja muut -ajattelu sekä rotuhygieeninen ideologia. Toiseus sekä me ja muut -ajattelu esitetään työssä omina teoreettisina kokonaisuuksinaan, vaikka niiden keskeinen tarkoitus on toimia työn empiirisessä analyysiosiossa kansallisidentiteetin rakennuksen työkaluina. Rotuhygieenistä ideologiaa tarkastellaan osana Akateemisen Karjala-seuran pyrkimystä rakentaa kansallisidentiteettiä. Rotuhygieeninen ideologia ei kuitenkaan näyttäydy työssä kansallisidentiteetin rakentumisen työkaluna, vaan AKS:n ajatusmaailmaan sisältyvänä ideologiana, jota tarkastellaan seuran pyrkimyksen kautta rakentaa suomalaista kansallisidentiteettiä.
Tutkimusmetodeina työssä on käytetty sisällön analyysiä sekä Quentin Skinnerin historiallista tutkimusotetta. Sisällönanalyysin tarkoitus oli toimia työkaluna, jonka avulla empiirisestä aineistosta eroteltiin tutkimuksen kannalta merkittävimmät tekstit ja niistä tärkeimmät sisällöt. Quentin Skinnerin historiallisen tutkimusotteen, jossa pureudutaan historiallisten tekstien analysoimiseen ja kirjoitusajankohdan kontekstin merkitykseen tulkintaa tehtäessä, tarkoitus oli tuoda empiiriseen analyysiin syvyyttä sekä avata uusia tulkintamahdollisuuksia aineistosta.
Työn keskeisimpien tutkimustulosten mukaan Akateeminen Karjala-seura pyrki rakentamaan suomalaista kansallisidentiteettiä toiseuden sekä me ja muut -ajattelun avulla ja siihen sisältyi myös rotuhygieenistä ideologiaa. AKS:n ajatusmaailmassa suomalaista kansallisideologiaa rakennettiin ennen kaikkea toiseuttamalla venäläiset ja venäläisyys. Ruotsalaiset nähtiin seuran ajatusmaailmassa ensin ”positiivisina” toisina, mutta kielikysymyksen noustessa pinnalle ja ruotsinkielisten jäsenten erottua seurasta, myös Ruotsi ja ruotsalaiset alettiin nähdä ”negatiivisina” toisina. AKS:n ajatusmaailmassa Saksa ja saksalaiset nähtiin läpi seuran historian ”positiivisina” toisina, joihin suomalaisten ja Suomen haluttiin samaistuvan.
Akateemisen Karjala-seuran ajatusmaailmassa ”meinä” esiintyivät Suomi ja sen heimokansat, joita sitoivat yhteen ennen kaikkea rodullinen heimoveljeys sekä kielisukulaisuus. Tämän heimoveljeyden tai heimorakkauden kääntöpuolena oli kuitenkin syvä ”ryssäviha”, jota AKS levitti suomalaiseen yhteiskuntaan. Rotuhygieeninen ideologia ilmeni Akateemisen Karjala-seuran ajatusmaailmassa niin, että jokaisen kansakunnan ja rodun miellettiin omaavan tiettyjä ominaispiirteitä. AKS pyrki rakentamaan sellaista suomalaista kansallisidentiteettiä, jossa suomalaisuus olisi samaistettu heidän näkemyksensä mukaisesti laadukkaisiin ja arvostettuina pidettyihin rotuominaisuuksiin.
Suomalainen kansallisidentiteetti, mitä AKS pyrki rakentamaan toiseuden sekö me ja muut -ajattelun avulla, näyttäytyi ennen kaikkea rehellisyytenä, ahkerana työntekona, lujana puolustustahtona, vahvana kansallistuntona, kulttuurillisesti uutta luovana, nuorekkaana ja vireänä valtiona sekä pyyteettömänä isänmaan puolesta uhrautumisen henkenä.
Asiasanat:Akateeminen Karjala-seura, Suomen Heimo, kansallisidentiteetti, toiseus, me ja muut, rotuhygienia