"Meillä on pitkä matka kuljettavanamme": Feministinen tutkimus sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä suomalaisten ja afrikkalaisten kuntien välisessä kehitysyhteistyössä
SIMONEN, SAARA (2010)
2010
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21032
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21032
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani olen perehtynyt paikallishallintojen tekemään kehitysyhteistyöhön sukupuolten välisestä tasa-arvo näkökulmasta katsoen. Tarkastelen kuinka feministisen tutkimuksen peräänkuuluttama solidaarisuus vaikuttaa tasa-arvon tilaan suomalaisten paikallishallintojen kanssa yhteistyötä tekevissä afrikkalaisissa kunnissa.
Tutkimukseni taustalla vaikuttaa Suomen Kuntaliiton alainen Pohjoisen ja etelän kuntien yhteistyöohjelma. Keväällä 2009 yhteistyöohjelma järjesti paikallishallinnon naispäättäjille suunnatun seminaarin Helsingissä, jonka aikana minulla oli mahdollisuus haastatella afrikkalaisia naiskunnallispäättäjiä viidestä eri valtiosta. Nämä haastattelut ovat muodostaneet tutkimukseni aineiston. Teoreettinen lähestymistapani on feministinen kansainvälisen politiikan teoria, jonka lisäksi olen käyttänyt tutkimuksessani kehityksen teoretisointia. Feministisistä näkökulmista tutkimuksessani korostuu postkolonialistinen lähestymistapa. Menetelmällisesti olen valinnut teemahaastattelun aineiston keruuseen ja sitä kautta aineiston teemoittelun analyysia varten. Tähän ratkaisuun päädyin, koska teemahaastattelu puolistrukturoidun muotonsa kautta auttaa suuntaamaan aineistoa minua kiinnostaneisiin kysymyksiin ja jättää silti riittävästi väljyyttä haastateltaville ilmaista omat mielipiteensä.
Sukupuolten välinen tasa-arvo on analyysini perusteella rakentumassa afrikkalaisissa paikallishallinnoissa. Kulttuuriset perinteet ja sukupuolille tarkoitetut roolit hidastavat sen edistymistä. Vaaditaan esikuvia ja muutoksia identiteeteissä sekä asenteissa, jotta sukupuolten välinen tasa-arvo voitaisiin saavuttaa. Eri paikallishallinnoissa samaan tavoitteeseen on pyritty eri keinoin ja lähtökohdat ovat poikenneet toisistaan. Kuten haastatteluissa kävi ilmi, erilaisia menetelmiä tuntemalla on mahdollista oppia toisilta. Tällöin on kuitenkin aina otettava huomioon paikalliset tavat ja historia, jotka vaikuttavat ihmisten arvoihin ja toimintatapoihin.
Kehitysyhteistyössä merkittävän kumppanuuden ajatuksen kautta on mahdollista edistää myös tasa-arvoa. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon, että kumppanuuden määrittelyyn tarvitaan kaksi osapuolta. Feministisessä tutkimuksessa esiintyvä empaattinen yhteistyö on mahdollista vain jos sitä neuvotellaan tasa-arvoisten osapuolten välillä. Tällainen lähestymistapa haastaa kehitysyhteistyön tekijöitä ja tässä tutkimuksessa se on ennen kaikkea ollut tutkijan haasteena.
Afrikkalaisten naispäättäjien tapaaminen oli hedelmällistä ja verkostoituminen alkoi heidän keskuudessaan niin toisten afrikkalaisten kuin suomalaistenkin naisten kanssa. Vuoropuhelulla oli merkityksensä henkilöiden omassa oppimisprosessi ja voimaantumista tapahtui molemmin puolin. Näiden ajatuksien suodattaminen paikallishallintoihin on aikaa vievä prosessi, mutta sen eteen on toimittava yhteistyössä ja sinnikkäästi.
On kuunneltava toisia tarkkaavaisesti, asetettava itsensä heidän paikalleen ja annettava ajatuksen vaeltaa. Yhteistyön onnistumiseksi on hypättävä hetkeksi jonkun toisen saappaisiin, jotta ymmärtää yhteistyön lähtökohdat.
Asiasanat:kansainvälinen, feministinen tutkimus, haastattelu, kehitysyhteistyö, postkolonialismi
Tutkimukseni taustalla vaikuttaa Suomen Kuntaliiton alainen Pohjoisen ja etelän kuntien yhteistyöohjelma. Keväällä 2009 yhteistyöohjelma järjesti paikallishallinnon naispäättäjille suunnatun seminaarin Helsingissä, jonka aikana minulla oli mahdollisuus haastatella afrikkalaisia naiskunnallispäättäjiä viidestä eri valtiosta. Nämä haastattelut ovat muodostaneet tutkimukseni aineiston. Teoreettinen lähestymistapani on feministinen kansainvälisen politiikan teoria, jonka lisäksi olen käyttänyt tutkimuksessani kehityksen teoretisointia. Feministisistä näkökulmista tutkimuksessani korostuu postkolonialistinen lähestymistapa. Menetelmällisesti olen valinnut teemahaastattelun aineiston keruuseen ja sitä kautta aineiston teemoittelun analyysia varten. Tähän ratkaisuun päädyin, koska teemahaastattelu puolistrukturoidun muotonsa kautta auttaa suuntaamaan aineistoa minua kiinnostaneisiin kysymyksiin ja jättää silti riittävästi väljyyttä haastateltaville ilmaista omat mielipiteensä.
Sukupuolten välinen tasa-arvo on analyysini perusteella rakentumassa afrikkalaisissa paikallishallinnoissa. Kulttuuriset perinteet ja sukupuolille tarkoitetut roolit hidastavat sen edistymistä. Vaaditaan esikuvia ja muutoksia identiteeteissä sekä asenteissa, jotta sukupuolten välinen tasa-arvo voitaisiin saavuttaa. Eri paikallishallinnoissa samaan tavoitteeseen on pyritty eri keinoin ja lähtökohdat ovat poikenneet toisistaan. Kuten haastatteluissa kävi ilmi, erilaisia menetelmiä tuntemalla on mahdollista oppia toisilta. Tällöin on kuitenkin aina otettava huomioon paikalliset tavat ja historia, jotka vaikuttavat ihmisten arvoihin ja toimintatapoihin.
Kehitysyhteistyössä merkittävän kumppanuuden ajatuksen kautta on mahdollista edistää myös tasa-arvoa. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon, että kumppanuuden määrittelyyn tarvitaan kaksi osapuolta. Feministisessä tutkimuksessa esiintyvä empaattinen yhteistyö on mahdollista vain jos sitä neuvotellaan tasa-arvoisten osapuolten välillä. Tällainen lähestymistapa haastaa kehitysyhteistyön tekijöitä ja tässä tutkimuksessa se on ennen kaikkea ollut tutkijan haasteena.
Afrikkalaisten naispäättäjien tapaaminen oli hedelmällistä ja verkostoituminen alkoi heidän keskuudessaan niin toisten afrikkalaisten kuin suomalaistenkin naisten kanssa. Vuoropuhelulla oli merkityksensä henkilöiden omassa oppimisprosessi ja voimaantumista tapahtui molemmin puolin. Näiden ajatuksien suodattaminen paikallishallintoihin on aikaa vievä prosessi, mutta sen eteen on toimittava yhteistyössä ja sinnikkäästi.
On kuunneltava toisia tarkkaavaisesti, asetettava itsensä heidän paikalleen ja annettava ajatuksen vaeltaa. Yhteistyön onnistumiseksi on hypättävä hetkeksi jonkun toisen saappaisiin, jotta ymmärtää yhteistyön lähtökohdat.
Asiasanat:kansainvälinen, feministinen tutkimus, haastattelu, kehitysyhteistyö, postkolonialismi