Työssäoppiminen puolustusvoimien kuntotestaajakoulutuksessa

Abstract

Puolustusvoimien palkatun henkilöstön fyysisen työkyvyn ylläpitämistä ja kehittämistä varten on luotu kattava fyysisen kunnon testaus- ja seurantajärjestelmä. Vuosittain suoritetut kuntotestit antavat työntekijälle hyvän kuvan hänen fyysisestä kunnostaan ja työkykynsä nykytilasta.

Tutkimusraportissa kuvataan puolustusvoimien kuntotestaajakoulutuksen monimuotoistamisprosessi, jonka perusteella tehtiin interventio. Monimuotoistettu kuntotestaajakoulutus jakaantui kahteen lähijaksoon ja kahteen etäjaksoon. Koulutus oli laajuudeltaan 3 opintoviikkoa. Keväällä 2010 järjestetyllä kuntotestaajakurssilla tutkittiin kuuden viikon ajalla tapahtunutta ohjattua työssäoppimista ja etäjakson lopussa työpaikkaohjaajien vastaanottamia kuntotestauksen työelämän näyttöjä.

Tutkimuskysymyksenä oli, että miten oppijat kokivat työssäoppimisen ja työelämän näyttöjen vaikuttaneen kuntotestaustaitojen oppimiseen. Tutkimuksessa käytettiin tutkimusmenetelmänä toimintatutkimusta, jossa interventiolla keskityttiin muutoksen käynnistämiseen, tavoitteena kuntotestaajaoppilaiden osaamisen kehittäminen kuntotestien teknisen toteutuksen, riskienhallinnan, testiturvallisuuden ja liikuntaneuvonnan osa-alueilla.

Tutkimuksessa kerättiin aineistoa opiskelija-analyysillä, ohjatuilla reflektoivilla verkkokeskusteluilla, oppijan oman osaamisen arvioinnilla, sekä kirjallisilla työssäoppimisen ja kurssin loppupalautteilla. Lisäksi tutkijan havainnot ja palautekeskustelut kirjattiin ylös.

Tutkimuksen johtopäätöksinä oli, että ohjatulla työssäoppimisella oppijat saivat aikaisempaa pelkästään lähiopetuksella hankittua kuntotestausosaamista syvemmät ja monipuolisemmat valmiudet itsenäiseen kuntotestaustoimintaan. Oppijat tunsivat omat vahvuudet ja heikkoudet kuntotestaajana. Kuntotestaajien valmiudet luotettaviin ja turvallisiin kuntotesteihin sekä testien perusteella annettavaan liikuntaneuvontaan olivat hyvät. Lisäksi kuntotestaajan työnantaja ja koulutuksen järjestäjä saivat varmistuksen kuntotestaajan osaamisesta annetuilla osaamisen näytöillä varmistettuna. Työssäoppimisen ongelmiksi voi muodostua työssäoppimisen huono työajan suunnittelu ja motivoitumattoman testaajan valitseminen työpaikkaohjaajaksi.

Verkkotuettu monimuotokoulutus on perinteistä lähiopetusta huomattavasti oppijaa työllistävämpi. Onnistuneen työssäoppimisen edellytyksenä on onnistunut ohjaussuhde oppijan omalla työpaikalla toimivan työpaikkaohjaajan kanssa. Parhaimmillaan työpaikkaohjaajana toiminut kokenut kuntotestaaja kykenee siirtämään hiljaista tietoaan oppijalle toimimalla oppipoika – mestari –ajattelun pohjalta. Oppijan työssäoppimisessa reflektoivat kirjoitukset etätehtävien, palautteiden ja ohjattujen verkkokeskustelun muodossa toimivat motivoituneen oppijan kohdalla hyvin. Tutkimuksen johtopäätöksiin on kirjattu 11 koulutuksen parantamisesitystä kuntotestaajakoulutuksen edelleen kehittämiseksi.

AVAINSANAT: Työssäoppiminen, täydennyskoulutus, osaamisen näytöt, monimuotokoulutus