Alakoulun evankelis-luterilainen uskonnonopetus vanhempien näkökulmasta
LAPPALAINEN, EMMI; NURMINEN, MAARIT (2010)
2010
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-11-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21019
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21019
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin vanhempien käsityksiä evankelis-luterilaisesta uskonnonopetuksesta. Luonteeltaan laadullisen tutkimuksen toteutusta ohjasi fenomenografinen tutkimusote. Kohdejoukon tutkimuksessa muodosti tapaustutkimuksen tavoin erään kantahämäläisen alakoulun evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen osallistuvien kolmasluokkalaisten oppilaiden vanhemmat. Tutkimus toteutettiin keväällä 2010 kyselylomakkeiden ja teemahaastatteluiden muodossa.
Laatimamme kyselylomakkeen perusteella tarkoituksena oli paitsi luoda yleiskatsaus vanhempien näkemyksistä koulun uskonnonopetuksesta, myös herättää heidän kiinnostuksensa osallistua aihetta koskevaan haastatteluun. Viidestätoista kyselylomakkeesta takaisin palautui kolmetoista lomaketta, joissa kuusi äitiä ilmaisi halukkuutensa haastateltaviksemme. Teemahaastatteluiden tarkoituksena oli edelleen kyselylomakkeita syvällisemmällä tavalla päästä käsiksi vanhempien näkökulmista evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen.
Haastatteluteemat liittyivät tutkimuskysymystemme tavoin haastateltavan kokemuksiin uskonnonopetuksesta, hänen näkemyksiinsä koulun uskonnonopetuksen tavoitteista ja sisällöistä sekä vanhemman ajatuksiin uskonnonopetuksen tulevaisuudesta. Haastatteluteemoihin vanhemmat saivat tutustua etukäteen mahdollisimman luontevan haastattelutilanteen saavuttamiseksi. Saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysiin ja tyypittelyyn perustuen.
Kyselylomakkeiden tarkastelun tuloksena kävi ilmi, että kaikki vastaajat omasta vakaumuksestaan riippumatta olivat yksimielisiä siitä, että koulun tulee tarjota uskonnonopetusta. Näkemystään he perustelivat pääasiassa oppilaan yleissivistyksen lisääntymisellä, suvaitsevaisuuteen kasvamisella sekä oikeanlaisen arvomaailman omaksumisella. Haastateltavien kokemuksia ja käsityksiä tarkasteltiin lähtökohtaisesti fenomenologis-hermeneuttisen taustafilosofian valossa, jossa olennaista on merkitysten tulkinta. Koska sisällönanalyysi osoitti, että tutkimuksen painopiste kaiken kaikkiaan oli uskonnonopetuksen olemuksessa, otettiin erityisen tarkastelun kohteeksi vanhempien antamat merkitykset uskonnonopetuksen tavoitteista. Heidän näkökulmiensa valossa koulun uskonnonopetukselle muodostui kolme päätehtävää: tiedon jakaminen sekä eettisyyteen ja kristilliseen elämäntapaan ohjaaminen.
Analyysin tuloksena syntyi myös kolme eri tavalla koulun uskonnonopetukseen suhtautuvaa vanhempien tyyppiryhmää, joissa kuhunkin ryhmään kuuluvan kahden vanhemman näkemyksissä oli yhteneväisiä piirteitä koulun uskonnonopetuksesta. Vaikka lähtökohtaisesti uskonnonopetuksen katsottiin olevan parhaimmillaan silloin, kun se on mahdollisimman monipuolista, uskonnonopetuksen rooli koulumaailmassa sai erilaisia painotuksia kunkin haastateltavan kohdalla. Näin ollen uskonnonopetuksen kolmeen päätehtävään onnistuttiin erikseen syventymään tyyppikuvausten avulla. Tyyppiryhmistä ensimmäinen edustaa uskonnonopetuksen kokonaisvaltaista ja luonnollista roolia koulun arjessa. Toinen ryhmä taas näkee ensisijaisesti uskonnonopetuksen yleissivistävänä oppiaineena. Kolmannen tyyppiryhmän edustajat puolestaan korostavat uskonnonopetuksen tehtävää eettisyyteen kasvattajana. Koska kokemuksista syntyneet käsitykset ja merkitykset ovat jossain määrin yhteisöllisiä, voidaan niillä henkilökohtaisen merkityksen lisäksi katsoa olevan annettavaa myös muille.
Asiasanat:uskonnonopetus, uskontokasvatus, evankelis-luterilainen, fenomenografia
Laatimamme kyselylomakkeen perusteella tarkoituksena oli paitsi luoda yleiskatsaus vanhempien näkemyksistä koulun uskonnonopetuksesta, myös herättää heidän kiinnostuksensa osallistua aihetta koskevaan haastatteluun. Viidestätoista kyselylomakkeesta takaisin palautui kolmetoista lomaketta, joissa kuusi äitiä ilmaisi halukkuutensa haastateltaviksemme. Teemahaastatteluiden tarkoituksena oli edelleen kyselylomakkeita syvällisemmällä tavalla päästä käsiksi vanhempien näkökulmista evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen.
Haastatteluteemat liittyivät tutkimuskysymystemme tavoin haastateltavan kokemuksiin uskonnonopetuksesta, hänen näkemyksiinsä koulun uskonnonopetuksen tavoitteista ja sisällöistä sekä vanhemman ajatuksiin uskonnonopetuksen tulevaisuudesta. Haastatteluteemoihin vanhemmat saivat tutustua etukäteen mahdollisimman luontevan haastattelutilanteen saavuttamiseksi. Saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysiin ja tyypittelyyn perustuen.
Kyselylomakkeiden tarkastelun tuloksena kävi ilmi, että kaikki vastaajat omasta vakaumuksestaan riippumatta olivat yksimielisiä siitä, että koulun tulee tarjota uskonnonopetusta. Näkemystään he perustelivat pääasiassa oppilaan yleissivistyksen lisääntymisellä, suvaitsevaisuuteen kasvamisella sekä oikeanlaisen arvomaailman omaksumisella. Haastateltavien kokemuksia ja käsityksiä tarkasteltiin lähtökohtaisesti fenomenologis-hermeneuttisen taustafilosofian valossa, jossa olennaista on merkitysten tulkinta. Koska sisällönanalyysi osoitti, että tutkimuksen painopiste kaiken kaikkiaan oli uskonnonopetuksen olemuksessa, otettiin erityisen tarkastelun kohteeksi vanhempien antamat merkitykset uskonnonopetuksen tavoitteista. Heidän näkökulmiensa valossa koulun uskonnonopetukselle muodostui kolme päätehtävää: tiedon jakaminen sekä eettisyyteen ja kristilliseen elämäntapaan ohjaaminen.
Analyysin tuloksena syntyi myös kolme eri tavalla koulun uskonnonopetukseen suhtautuvaa vanhempien tyyppiryhmää, joissa kuhunkin ryhmään kuuluvan kahden vanhemman näkemyksissä oli yhteneväisiä piirteitä koulun uskonnonopetuksesta. Vaikka lähtökohtaisesti uskonnonopetuksen katsottiin olevan parhaimmillaan silloin, kun se on mahdollisimman monipuolista, uskonnonopetuksen rooli koulumaailmassa sai erilaisia painotuksia kunkin haastateltavan kohdalla. Näin ollen uskonnonopetuksen kolmeen päätehtävään onnistuttiin erikseen syventymään tyyppikuvausten avulla. Tyyppiryhmistä ensimmäinen edustaa uskonnonopetuksen kokonaisvaltaista ja luonnollista roolia koulun arjessa. Toinen ryhmä taas näkee ensisijaisesti uskonnonopetuksen yleissivistävänä oppiaineena. Kolmannen tyyppiryhmän edustajat puolestaan korostavat uskonnonopetuksen tehtävää eettisyyteen kasvattajana. Koska kokemuksista syntyneet käsitykset ja merkitykset ovat jossain määrin yhteisöllisiä, voidaan niillä henkilökohtaisen merkityksen lisäksi katsoa olevan annettavaa myös muille.
Asiasanat:uskonnonopetus, uskontokasvatus, evankelis-luterilainen, fenomenografia