Monipersoonainen passiivi käännössuomessa ja alkuperäissuomessa

Abstract

Tutkielmassa vertaillaan monipersoonaisten passiivirakenteiden, johdos- ja muutospassiivin, käyttöä alkuperäissuomessa ja käännössuomessa. Käännössuomen aineistona on Euroopan parlamentin istuntoselostuksia ja alkuperäissuomen aineistona Suomen eduskunnassa pidettyjä puheenvuoroja.

Johdospassiivi (asiat hoituvat) ja muutospassiivi (asia tuli hoidetuksi) ovat suomen kielessä melko harvinaisia ja suppeakäyttöisiä rakenteita. Ne kuitenkin muistuttavat indoeurooppalaisten kielten passiivia siinä mielessä, että ne taipuvat persoonamuodoissa ja etualaistavat objektin. Aiemmassa käännössuomen tutkimuksessa on havaittu, että lähdekielen vaikutus voi näkyä käännöksessä siten, että kääntäjä valitsee kielen omista ilmaisukeinoista todennäköisemmin sellaisia, joille on suora vastine lähdekielessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää, voisiko indoeurooppalaisen lähdekielen (englannin) vaikutus näkyä käännöksissä siten, että johdospassiivi ja muutospassiivi olisivat käännössuomessa yleisempiä kuin alkuperäissuomessa.

Tutkimuksessa hyödynnetään korpusmenetelmää, jolla laajasta aineistoista poimitaan monipersoonaisen passiivin esiintymät tarkempaa tarkastelua varten. Painopiste ei kuitenkaan ole pelkissä esiintymämäärissä, vaan tarkoituksena on myös kuvailla monipersoonaisen passiivin semantiikkaa ja pragmaattisia funktioita. Suurimman huomion saa U-johdosten muodostama johdospassiivi. U-johdokset jaetaan merkityksensä perusteella refleksiivisiin, automatiivisiin, passiivisiin ja automatiivis-passiivisiin.

U-johdoksella voidaan ilmaista tekemistä, jossa ei ole inhimillistä tekijää lainkaan mukana. Tällaisten automatiivisten merkitysten ilmaisemisessa U-johdokset ovat myös suomen kielen uniikkiainesta, koska esimerkiksi englannissa passiivilauseessa on joko mainittava tapahtuman aiheuttaja tai tekijä tai sitten ilmaistava tekijättömyys eksplisiittisesti esimerkiksi adverbillä. Johdospassiivi onkin erityisen käyttökelpoinen silloin, kun puhuja haluaa esittää vastuusuhteet mahdollisimman epämääräisesti.

Tutkimuksessa todettiin, että U-johdoksia esiintyykin alkuperäissuomessa kaksinkertainen määrä käännössuomeen verrattuna. Alkuperäissuomessa U-johdoksia myös käytetään nimenomaan passiivisessa merkityksessä eli ilmaisemassa inhimillisen tekijän tietoista toimintaa. Passiivisen U-johdoksen käyttöä voidaan pitää puhujan/kirjoittajan pragmaattisena valintana, toisin kuin automatiivisessa merkityksessä käytettyä johdosta, koska automatiivisen merkityksen ilmaisemiseen ei ole muita vaihtoehtoja.

Muutospassiivi on erityisesti virkakielelle ominainen rakenne, ja myös sen esiintymämäärät olivat alkuperäissuomessa suurempia kuin käännössuomessa. Monipersoonaisen passiivin kaltaisen marginaalisen rakenteen vähäisyyden voi ajatella olevan merkki käännössuomen konventionaalisuudesta. Lisäksi käännössuomi on alkuperäissuomea konventionaalisempaa siinä, ettei käännössuomen aineisto sisältänyt lainkaan U-johdoksista tehtyjä tilapäismuodosteita, joita alkuperäissuomen puhujat näyttivät käyttävän kielellisen leikittelyn välineenä.

Avainsanat: käännössuomi, alkuperäissuomi, monipersoonainen passiivi, U-johdokset