L`attitude des professeurs de français à l`égard de la compétence communicative, culturelle et interculturelle

Abstract

Tutkielmani käsittelee kulttuuristen, interkulttuuristen ja kommunikatiivisten kompetenssien merkitystä kielen oppimisessa ja erityisesti ranskan kielen opettajien näkemyksiä aiheesta. Nykypäivän ranskan kielen opetus vaikuttaa edelleen olevan hyvin kielioppi- ja sanastokeskeistä. Puheen tuottaminen ja kommunikatiivisen kulttuurin opettaminen jäävät usein taka-alalle. Syinä tähän saattavat olla ajan puute sekä ylioppilaskokeet, joissa suullista kielitaitoa ei edes testata. Alati kansainvälistyvässä ympäristössämme erilaisuuden kohtaaminen on kuitenkin asia, johon kielen opettamisenkin pitäisi tähdätä.

Aineistoni koostuu seitsemästä ranskan kielen opettajan haastattelusta, jotka toteutin ranskalaisen haastattelijan avustamana keväällä 2009. Tutkimus on ennen kaikkea kvalitatiivinen mutta paikoittain myös kvantitatiivinen. Haastattelujen tarkoituksena oli selvittää, miten ranskan kielen opettajat kokevat kommunikatiivisen kulttuurin opettamisen. Pitävätkö he sitä tärkeänä, ja jos pitävät, miten he ottavat sen huomioon omassa opetuksessaan? Koska haastattelut pidettiin ranskaksi, pystyimme samalla testaamaan ranskan kielen opettajien omaa kommunikatiivista kompetenssia. Haastattelujen lisäksi seurasimme opettajien pitämiä oppitunteja. Näiden observointien tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon opettajat käyttävät kohdekieltä tunneillaan.

Tutkimustuloksista ilmenee, että ranskan kielen opettajat suhtautuvat positiivisesti kulttuuristen, interkulttuuristen ja kommunikatiivisten kompetenssien opettamiseen. Osa haastatelluista kokee kuitenkin omat kulttuuriset ja kommunikatiiviset taitonsa puutteellisiksi, koska näitä kielen osa-alueita käsittelevää koulutusta on tarjottu opettajille hyvin vähän. Omien tietotaitojen puutteellisuuden lisäksi opettajat mieltävät haastavaksi aiheeseen liittyvän opetusmateriaalin saatavuuden – he kaipaavat omien sanojensa mukaan ideoita ja neuvoja kulttuurisia ja kommunikatiivisia taitoja koskevan materiaalin hankkimiseen.

Yllättävää tuloksissa on se, että lähes kaikki seuratut ranskan kielen tunnit pidettiin suomeksi. Opettajat kuitenkin haluaisivat puhua tunneillaan enemmän ranskaa, mutta kokevat sen usein liian haastavaksi oppilaille.

Opettajien vastausten analysoinnin pohjalta esitän lopuksi ehdotuksia siitä, miten opettajien interkulttuurista ja kommunikatiivista kompetenssia voisi parantaa, ja millaiselle jatkokoulutukselle olisi näin ollen tarvetta.

Avainsanat: kommunikatiivinen kompetenssi, kulttuurien välinen oppiminen, interkulttuurisuus, opettajankoulutus, sosiaalinen identiteetti, eurooppalainen viitekehys