Turvallisuusyhteistyön organisointi paikallistasolla
HUKKANEN, VELI (2010)
HUKKANEN, VELI
2010
Hallintotiede, turvallisuushallinto - Administrative Science, Security Administration Pr
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-11-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20995
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20995
Tiivistelmä
Tutkimuksen aihe on yhteistyön organisointi turvallisuussuunnitelmien toimeenpanossa paikallistasolla. Paikallisessa turvallisuusyhteistyössä poliisi on tärkeä toimija, koska turvallisuus on poliisin keskeinen tehtäväalue. Sisäisen turvallisuuden ohjelman ja lähipoliisistrategian yhteiskunnallinen visio ja tavoitteet ovat lähes yhdenmukaiset. Tutkimuksen avulla selvitettiin, onko Sisäisen turvallisuuden ohjelmia Arjen Turvaa 2004 ja Turvallinen elämä kaikille 2008, Paikallisen turvallisuustyön kehittäminen 2006 tai muita julkaisuja käytetty apuna turvallisuussuunnittelussa sekä miten käyttökelpoisina niitä pidetään. Tutkimuksen päätehtävänä oli selvittää, miten verkostoyhteistyö on kohdepaikkakunnilla käytännössä organisoitu sekä miten johto- ja vastuusuhteet on määritelty turvallisuussuunnitelman toimeenpanon varmistamiseksi.
Tutkimuksessa tutustuttiin viiden kaupungin/alueen turvallisuussuunnitteluprosessin yhteydessä luotuihin yhteistyön organisointimalleihin Suomessa. Kohteina olivat Vantaa, Turku, Päijät-Häme (Lahti), Oulu ja Helsingistä Itä-Helsinki. Tietoa hankittiin kohteiden turvallisuussuunnitteluaineistosta sekä seitsemältä poliisin ja kahdelta muulta asiantuntijalta. Tutkimuksen tavoitteena oli hankkia yhteistyörakenteen muotoiluun, johtamiseen ja toteutettujen mallien toimivuuteen liittyvää tietoa. Tällaista tietoa tarvitaan turvallisuussuunnittelun kehittämiseen sekä valtakunnallisesti, kuntahallinnossa että poliisihallinnossa.
Tutkimuksen teema on empiirinen ja se kohdentuu strategisten verkostojen johtamisen ja hallinnan alueelle. Perinteisessä verkostotutkimuksessa on kiinnitetty vähän huomiota muun muassa verkostojen muotoutumiseen prosessina sekä verkostoitumiseen käytäntönä. Turvallisuusyhteistyön rakenteita, kuten erilaisia organisointitapoja ja niiden toimivuutta, on myös tutkittu hyvin vähän. Kyseessä on aineistolähtöinen laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto koostuu asiantuntijoille lähetettyjen sähköpostikyselyjen vastauksista sekä kohdealueiden turvallisuussuunnitteluasiakirjoista pääosin 2000-luvulla. Tutkimusmenetelmäksi valitsemani sisällönanalyysi antoi välineet kuvata ilmiötä sekä pohtia syitä valittuihin turvallisuussuunnittelun organisaatio- ja muihin ratkaisuihin erilaisissa toimintaympäristöissä.
Tutkimustulosten mukaan Sisäisen turvallisuuden ohjelmat ja julkaisut ovat yleisluontoisuudestaan huolimatta antaneet suuntaviivat paikalliseen turvallisuussuunnitteluun. Niissä ei kuitenkaan ole riittävän konkreettisia ohjeita siitä, miten luodaan sekä rakenteen, johtamisen että yhteistyön osalta toimiva verkosto-organisaatio. Kohteiden turvallisuussuunnitelmat ovat, paitsi yhteistyön organisaatiorakenne- ja toimintamalli -kuvauksiltaan, myös sisällöltään hyvin kirjavia. Tutkimuksen mukaan turvallisuusyhteistyöverkostoissa toimimisen kyvykkyys sekä yhteistyön ja kumppanuuden kehittyminen melko hyvälle tasolle vaativat paljon aikaa ja pitkäjänteistä yhteistyötä. Turvallisuussuunnittelun suhde kaupungin/alueen viralliseen organisaatioon, kaupunkistrategiaan ja päätöksentekoon ei ole selkeä neljällä kohdepaikkakunnalla. Kohteissa, joissa turvallisuussuunnitelman integrointi kaupungin päätöksentekoon arvioitiin myönteisesti, myös sitoutuminen, yhteisvastuu ja tulokset olivat keskimääräistä parempia.
Tämän tutkimuksen keskeinen johtopäätös on se, että nykyinen ohjeistus, ohjaus, osaaminen ja koulutus ovat riittämättömät turvallisuussuunnittelun strategiatyöhön paikallistasolla. Verkoston rakenteen ja johtamisen merkitystä turvallisuussuunnittelussa ei vielä ymmärretä riittävästi. Erityisesti turvallisuussuunnittelusta vastaavien henkilöiden verkostovalmiuksissa on puutteita. Lisäksi virallisten instituutioiden ja järjestelmien tuki verkostomaiselle toiminnalle on riittämätöntä. Turvallisuussuunnitelmasta ei kohdepaikkakunnilla ole vielä muodostunut julkishallinnon ja muiden toimijoiden yhteistä verkoston strategiaa, joka kytkeytyisi saumattomasti kaupunki- ja kuntatason strategisiin tavoitteisiin. Tutkimuksen toimenpidesuosituksista ensisijaisia ovat valtakunnallisten turvallisuussuunnitelman sisällöllisten ja laadullisten kriteereiden määritteleminen sekä konkreettisten ohjeiden laatiminen turvallisuusyhteistyön johtamiseen ja organisointiin.
Avainsanat: turvallisuusstrategia, turvallisuussuunnitelma, turvallisuusyhteistyö, verkosto-organisaatio, strateginen kumppanuus, strateginen turvallisuuden hallinta, verkostojohtaminen
Tutkimuksessa tutustuttiin viiden kaupungin/alueen turvallisuussuunnitteluprosessin yhteydessä luotuihin yhteistyön organisointimalleihin Suomessa. Kohteina olivat Vantaa, Turku, Päijät-Häme (Lahti), Oulu ja Helsingistä Itä-Helsinki. Tietoa hankittiin kohteiden turvallisuussuunnitteluaineistosta sekä seitsemältä poliisin ja kahdelta muulta asiantuntijalta. Tutkimuksen tavoitteena oli hankkia yhteistyörakenteen muotoiluun, johtamiseen ja toteutettujen mallien toimivuuteen liittyvää tietoa. Tällaista tietoa tarvitaan turvallisuussuunnittelun kehittämiseen sekä valtakunnallisesti, kuntahallinnossa että poliisihallinnossa.
Tutkimuksen teema on empiirinen ja se kohdentuu strategisten verkostojen johtamisen ja hallinnan alueelle. Perinteisessä verkostotutkimuksessa on kiinnitetty vähän huomiota muun muassa verkostojen muotoutumiseen prosessina sekä verkostoitumiseen käytäntönä. Turvallisuusyhteistyön rakenteita, kuten erilaisia organisointitapoja ja niiden toimivuutta, on myös tutkittu hyvin vähän. Kyseessä on aineistolähtöinen laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto koostuu asiantuntijoille lähetettyjen sähköpostikyselyjen vastauksista sekä kohdealueiden turvallisuussuunnitteluasiakirjoista pääosin 2000-luvulla. Tutkimusmenetelmäksi valitsemani sisällönanalyysi antoi välineet kuvata ilmiötä sekä pohtia syitä valittuihin turvallisuussuunnittelun organisaatio- ja muihin ratkaisuihin erilaisissa toimintaympäristöissä.
Tutkimustulosten mukaan Sisäisen turvallisuuden ohjelmat ja julkaisut ovat yleisluontoisuudestaan huolimatta antaneet suuntaviivat paikalliseen turvallisuussuunnitteluun. Niissä ei kuitenkaan ole riittävän konkreettisia ohjeita siitä, miten luodaan sekä rakenteen, johtamisen että yhteistyön osalta toimiva verkosto-organisaatio. Kohteiden turvallisuussuunnitelmat ovat, paitsi yhteistyön organisaatiorakenne- ja toimintamalli -kuvauksiltaan, myös sisällöltään hyvin kirjavia. Tutkimuksen mukaan turvallisuusyhteistyöverkostoissa toimimisen kyvykkyys sekä yhteistyön ja kumppanuuden kehittyminen melko hyvälle tasolle vaativat paljon aikaa ja pitkäjänteistä yhteistyötä. Turvallisuussuunnittelun suhde kaupungin/alueen viralliseen organisaatioon, kaupunkistrategiaan ja päätöksentekoon ei ole selkeä neljällä kohdepaikkakunnalla. Kohteissa, joissa turvallisuussuunnitelman integrointi kaupungin päätöksentekoon arvioitiin myönteisesti, myös sitoutuminen, yhteisvastuu ja tulokset olivat keskimääräistä parempia.
Tämän tutkimuksen keskeinen johtopäätös on se, että nykyinen ohjeistus, ohjaus, osaaminen ja koulutus ovat riittämättömät turvallisuussuunnittelun strategiatyöhön paikallistasolla. Verkoston rakenteen ja johtamisen merkitystä turvallisuussuunnittelussa ei vielä ymmärretä riittävästi. Erityisesti turvallisuussuunnittelusta vastaavien henkilöiden verkostovalmiuksissa on puutteita. Lisäksi virallisten instituutioiden ja järjestelmien tuki verkostomaiselle toiminnalle on riittämätöntä. Turvallisuussuunnitelmasta ei kohdepaikkakunnilla ole vielä muodostunut julkishallinnon ja muiden toimijoiden yhteistä verkoston strategiaa, joka kytkeytyisi saumattomasti kaupunki- ja kuntatason strategisiin tavoitteisiin. Tutkimuksen toimenpidesuosituksista ensisijaisia ovat valtakunnallisten turvallisuussuunnitelman sisällöllisten ja laadullisten kriteereiden määritteleminen sekä konkreettisten ohjeiden laatiminen turvallisuusyhteistyön johtamiseen ja organisointiin.
Avainsanat: turvallisuusstrategia, turvallisuussuunnitelma, turvallisuusyhteistyö, verkosto-organisaatio, strateginen kumppanuus, strateginen turvallisuuden hallinta, verkostojohtaminen