Kumppanuus kunnallisissa kulttuuripalveluissa - monipuolisten kulttuuripalvelujen kehittämisen mahdollisuus?
ANTTILA, NOORA (2010)
2010
Hallintotiede - Administrative Science
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-11-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20992
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20992
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on kumppanuus kunnallisissa kulttuuripalveluissa. Suomen kuntien palvelukentät ovat laajentuneet viime aikoina huomattavasti ja ne ovat joutuneet yhä kasvavien palvelutarpeiden osalta vaikean tehtävän eteen. Tämä on johtanut kunnissa vaihtoehtoisten toimintatapojen kartoitukseen, joilla kunta oman tuotannon sijaan tuottaa palveluja erilaisilla tuloksellisilla yhteistyö- ja kumppanuusjärjestelyillä. Tutkimuksen tavoitteena on eksploratiivisesti kuvata ja selittää kulttuuripalveluiden nykyistä tilannetta, hahmottaa tilanteen kehityssuuntaan sekä edellytyksiä kumppanuusmallin yleistymiselle.
Tutkimuksen kohteena ovat kulttuuripalvelut yhdeksässä eri kaupungissa: Hämeenlinna, Jyväskylä, Kajaani, Kokkola, Oulu, Rovaniemi, Savonlinna, Seinäjoki ja Tampere. Tutkimuskaupungit sijaitsevat maatieteellisesti hyvin laajalla alueella ja niiden suuruusluokka asukasmäärän perusteella vaihtelee huomattavasti. Tutkimuksen aineisto valittiin Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön Cuporen vuonna 2008 keväällä keräämistä haastatteluista, jotka toteutettiin teemahaastatteluna. Tutkimushaastatteluissa haastateltiin kaupunkien kulttuuritoiminnan johtajia ja tämä valittiin myös tutkimuksen näkökulmaksi.
Tutkimusmetodiksi valittiin kvalitatiivinen lähestymistapa ja se toteutettiin tapaustutkimuksena. Laadullinen aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysi -menetelmää käyttäen, muodostettaessa samalla tutkimuksen teoreettinen viitekehys. Tämä viitekehys rakentuu julkishallintoa ja julkisia palveluja käsittelevien teorioiden varaan.
Varsinaista kumppanuuden kriteerit täyttävää toimintaa on kaupunkien kulttuurituotannossa vähän. Kumppanuuden mahdollisuudet kehittää kulttuuripalvelujen tuotantoa nähtiin olevan yleisten kulttuuripalvelujen ja taideopetuspalvelujen saralla. Etuna kumppanuudessa koettiin innovatiivinen ja uusiutuva ote kulttuuriin, taloudellisuus sekä nopeus reagoida muuttuviin palvelutarpeisiin. Hankaluutena kumppanuudessa nähtiin vähäiset markkinat, hitaasti muuttuvat käytännöt kunnallishallinnossa, luottamuksen puute sekä riittämätön tuki kunnan ulkopuolisille toimijoille. Kumppanuus vaatii uudenlaista johtamista ja hyvä johtaminen nähtiin kunnallisissa kulttuuripalveluissa verkostojohtajana, joka koordinoi eri palvelutuottajien välillä ja huomioi asiakasnäkökulman. Kumppanuusmallilla on edellytyksiä toimia suomalaisessa kulttuuripalvelutuotannossa, mutta ei vielä täydellisesti.
Asiasanat:hallinta, kulttuuripalvelu, kumppanuus, public-private partnership, vaihtoehtoiset tuotantotavat
Tutkimuksen kohteena ovat kulttuuripalvelut yhdeksässä eri kaupungissa: Hämeenlinna, Jyväskylä, Kajaani, Kokkola, Oulu, Rovaniemi, Savonlinna, Seinäjoki ja Tampere. Tutkimuskaupungit sijaitsevat maatieteellisesti hyvin laajalla alueella ja niiden suuruusluokka asukasmäärän perusteella vaihtelee huomattavasti. Tutkimuksen aineisto valittiin Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön Cuporen vuonna 2008 keväällä keräämistä haastatteluista, jotka toteutettiin teemahaastatteluna. Tutkimushaastatteluissa haastateltiin kaupunkien kulttuuritoiminnan johtajia ja tämä valittiin myös tutkimuksen näkökulmaksi.
Tutkimusmetodiksi valittiin kvalitatiivinen lähestymistapa ja se toteutettiin tapaustutkimuksena. Laadullinen aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysi -menetelmää käyttäen, muodostettaessa samalla tutkimuksen teoreettinen viitekehys. Tämä viitekehys rakentuu julkishallintoa ja julkisia palveluja käsittelevien teorioiden varaan.
Varsinaista kumppanuuden kriteerit täyttävää toimintaa on kaupunkien kulttuurituotannossa vähän. Kumppanuuden mahdollisuudet kehittää kulttuuripalvelujen tuotantoa nähtiin olevan yleisten kulttuuripalvelujen ja taideopetuspalvelujen saralla. Etuna kumppanuudessa koettiin innovatiivinen ja uusiutuva ote kulttuuriin, taloudellisuus sekä nopeus reagoida muuttuviin palvelutarpeisiin. Hankaluutena kumppanuudessa nähtiin vähäiset markkinat, hitaasti muuttuvat käytännöt kunnallishallinnossa, luottamuksen puute sekä riittämätön tuki kunnan ulkopuolisille toimijoille. Kumppanuus vaatii uudenlaista johtamista ja hyvä johtaminen nähtiin kunnallisissa kulttuuripalveluissa verkostojohtajana, joka koordinoi eri palvelutuottajien välillä ja huomioi asiakasnäkökulman. Kumppanuusmallilla on edellytyksiä toimia suomalaisessa kulttuuripalvelutuotannossa, mutta ei vielä täydellisesti.
Asiasanat:hallinta, kulttuuripalvelu, kumppanuus, public-private partnership, vaihtoehtoiset tuotantotavat