Mistä on motivaatio tehty? - Oppilaiden näkemyksiä ja kokemuksia motivaatiosta peruskoulun kuudennella vuosiluokalla.
KUMPUMÄKI, JOHANNA (2010)
KUMPUMÄKI, JOHANNA
2010
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-10-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20905
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20905
Tiivistelmä
Tutkimuksen päätarkoituksena oli tutkia, kuinka kuudennen luokan oppilaat ymmärtävät motivaation ja millaisia kokemuksia heille siitä oli koulu-uransa aikana kertynyt. Tätä tietämystä teorialähteisiin reflektoimalla halusin selvittää, millainen ilmiö motivaatio pohjimmiltaan on, jotta siihen voitaisiin koulussa vaikuttaa mahdollisimman tehokkaasti. Tavoitteenani oli siis tarkastella motivaatiota kokonaisvaltaisesti kouluun liittyvässä kontekstissa.
Tarve tutkimukseen nousi siitä viimevuosina usein mediassakin esillä olleesta olettamuksesta, että yhä useammin nykylapset eivät pidä koulua kovin motivoivana tai innostavana paikkana oppia. Myös käytännön opetustyössä saamani kokemukset ovat vahvistaneet tätä käsitystä, joten koin tarpeelliseksi -en niinkään testata väitteen paikkaansa pitävyyttä- vaan selvittää, millaisiin asioihin minun tulevana opettajana tulisi kiinnittää huomiota, jotta kykenisin auttamaan oppilaita löytämään kadoksissa olevaa innostusta kouluoppimiseen, ja toisaalta vahvistamaan jo olemassa olevaa motivaatiota.
Tutkimuksessani haastattelin teemahaastattelujen avulla kuutta Hämeenlinnan Normaalikoulun kuudennen luokan oppilasta. Otokseen valittiin koulumenestykseltään mahdollisimman erilaisia oppilaita mahdollisimman laajan kokemuspohjan kartoittamiseksi. Tutkimus noudatti vahvasti fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa ja sijoittui näin ollen kvalitatiivisen tutkimuksen kentälle. Aineisto analysoitiin erinäisten esivaiheiden jälkeen teemoittelemalla haastatteluvastausten yleisiä vastauslinjoja. Näitä analysoitiin suhteessa oppilaista muodostettuihin ”oppijaprofiileihin”, joissa korostettiin heidän yksilöllisiä piirteitään oppijoina.
Tutkimuksen tuloksena syntyi uudentyyppinen malli motivaatiosta, joka yhdistää sekä teorian että käytännön näkökulman. Perusajatuksena mallissa on, että motivaatio on oppilaiden henkilökohtaisten piirteiden ja yleisten psykologisten prosessien yhdistymisestä syntynyt ilmiö, joka on aina henkilöstä ja tilanteesta riippuvaista. Lisäksi siihen liittyy vielä kolmas, ympäröivään yhteisöön liittyvä ulottuvuus, joka saattaa vaikuttaa motivaation ilmenemismuotoihin. Näin ollen motivaatiosta on mahdoton muodostaa yksiselitteistä määritelmää, koska kaksi ihmistä ei voi kokea sitä samalla tapaa. Kaikille yhteisten kognitiivisten prosessien samankaltaisuuden vuoksi yhteisiä päälinjauksia ihmisen motivoituneesta toiminnasta voidaan löytää, mutta nekin ovat yksilöllisten erojen sävyttämiä.
Motivaatioon vaikuttamiseksi koulujen pitäisi siis omaksua kokonaisvaltainen toimintamalli, joka ottaisi huomioon niin yleiset piirteet kuin yksilöllisetkin tekijät. Yleisistä motivaatioon vaikuttavista piirteistä esiin tulivat oppiaineisiin, oppimistilanteeseen, sosiaalisiin suhteisiin ja tehtäviin vaikuttavat tekijät. Mitä tulee opettajan toimintaan, koettiin se yhtenä oppimistilanteeseen vaikuttavana tekijänä muiden joukossa. Koulussa opettaja on kuitenkin nimenomaan se motivaatioon vaikuttavista tekijöistä, jolla on mahdollisuudet säädellä muita muuttujia. Tämä erityisasema tuo mukanaan myös suuren vastuun ja huolimatta mahdollisesta koulujärjestelmän vastustuksesta, opettajan tulisikin olla se muutosvoima, joka ottaen nimenomaan oppilaiden näkökulman työnsä lähtökohdaksi, johtaa pienin askelin johtaa koulua motivoivampaan tulevaisuuteen.
Asiasanat:motivaatio, motivointi, oppimistapahtuma, kouluviihtyvyys
Tarve tutkimukseen nousi siitä viimevuosina usein mediassakin esillä olleesta olettamuksesta, että yhä useammin nykylapset eivät pidä koulua kovin motivoivana tai innostavana paikkana oppia. Myös käytännön opetustyössä saamani kokemukset ovat vahvistaneet tätä käsitystä, joten koin tarpeelliseksi -en niinkään testata väitteen paikkaansa pitävyyttä- vaan selvittää, millaisiin asioihin minun tulevana opettajana tulisi kiinnittää huomiota, jotta kykenisin auttamaan oppilaita löytämään kadoksissa olevaa innostusta kouluoppimiseen, ja toisaalta vahvistamaan jo olemassa olevaa motivaatiota.
Tutkimuksessani haastattelin teemahaastattelujen avulla kuutta Hämeenlinnan Normaalikoulun kuudennen luokan oppilasta. Otokseen valittiin koulumenestykseltään mahdollisimman erilaisia oppilaita mahdollisimman laajan kokemuspohjan kartoittamiseksi. Tutkimus noudatti vahvasti fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa ja sijoittui näin ollen kvalitatiivisen tutkimuksen kentälle. Aineisto analysoitiin erinäisten esivaiheiden jälkeen teemoittelemalla haastatteluvastausten yleisiä vastauslinjoja. Näitä analysoitiin suhteessa oppilaista muodostettuihin ”oppijaprofiileihin”, joissa korostettiin heidän yksilöllisiä piirteitään oppijoina.
Tutkimuksen tuloksena syntyi uudentyyppinen malli motivaatiosta, joka yhdistää sekä teorian että käytännön näkökulman. Perusajatuksena mallissa on, että motivaatio on oppilaiden henkilökohtaisten piirteiden ja yleisten psykologisten prosessien yhdistymisestä syntynyt ilmiö, joka on aina henkilöstä ja tilanteesta riippuvaista. Lisäksi siihen liittyy vielä kolmas, ympäröivään yhteisöön liittyvä ulottuvuus, joka saattaa vaikuttaa motivaation ilmenemismuotoihin. Näin ollen motivaatiosta on mahdoton muodostaa yksiselitteistä määritelmää, koska kaksi ihmistä ei voi kokea sitä samalla tapaa. Kaikille yhteisten kognitiivisten prosessien samankaltaisuuden vuoksi yhteisiä päälinjauksia ihmisen motivoituneesta toiminnasta voidaan löytää, mutta nekin ovat yksilöllisten erojen sävyttämiä.
Motivaatioon vaikuttamiseksi koulujen pitäisi siis omaksua kokonaisvaltainen toimintamalli, joka ottaisi huomioon niin yleiset piirteet kuin yksilöllisetkin tekijät. Yleisistä motivaatioon vaikuttavista piirteistä esiin tulivat oppiaineisiin, oppimistilanteeseen, sosiaalisiin suhteisiin ja tehtäviin vaikuttavat tekijät. Mitä tulee opettajan toimintaan, koettiin se yhtenä oppimistilanteeseen vaikuttavana tekijänä muiden joukossa. Koulussa opettaja on kuitenkin nimenomaan se motivaatioon vaikuttavista tekijöistä, jolla on mahdollisuudet säädellä muita muuttujia. Tämä erityisasema tuo mukanaan myös suuren vastuun ja huolimatta mahdollisesta koulujärjestelmän vastustuksesta, opettajan tulisikin olla se muutosvoima, joka ottaen nimenomaan oppilaiden näkökulman työnsä lähtökohdaksi, johtaa pienin askelin johtaa koulua motivoivampaan tulevaisuuteen.
Asiasanat:motivaatio, motivointi, oppimistapahtuma, kouluviihtyvyys