VAKUUTUSKELVOTON ITÄMERI? : Riskiyhteiskunnallinen diskurssianalyysi maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön Itämeritiedotteista

Abstract

Maatalouden vaikutukset Itämereen ovat suuret ja niiden pienentämiseksi on jo vuosikymmenten ajan pyritty tekemään töitä. Maatalous on kuitenkin yhä edelleen suurin yksittäinen ravinteiden tuottaja, suomalaisesta ravinnekuormasta maatalouden osuus typestä on kolmannes ja fosforista puolet. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö ovat aktiivisesti pyrkineet vähentämään maatalouden päästöjä. Miksi maatalouden päästöt eivät kuitenkaan ole vähentyneet tavoitteiden mukaisesti? Maatalouden ympäristönsuojelu perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen ja siihen, että ympäristötoimenpiteitä toteuttavat maatilat saavat tukea, mutta kaikille tiloille pakollisia toimenpiteitä ei juuri ole.

Aineistoni koostuu ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön tiedotteista. Valtionhallinnon tiedotteet tarjoavat tarkkaan harkitun kuvan yhteiskunnasta. Tiedotteiden välityksellä pyritään luomaan haluttua kuvaa tiedottavasta organisaatiosta, mutta myös kerrotaan sen toiminnasta ja tavoitteista. Tiedotteissa saatetaan muokata todellisuutta omien tarpeiden mukaiseksi, toisin sanoen korostaa niitä asioita, jotka ovat tärkeitä ja ehkä painaa taustalle sellaiset kysymykset, jotka eivät tavoitteiden saavuttamisen kannalta ole relevantteja. Ministeriöt paitsi informoivat, myös muokkaavat sosiaalista todellisuutta tiedottamisensa kautta.

Hyödynnän tutkimuksessani Ulrich Beckin riskiyhteiskunnan teoriaa, joka tarjoaa mahdollisuuden tarkastella politiikan piiriin kuuluvia riskejä. Riskit ovat jatkuvasti mukana poliittisessa päätöksenteossa, jossa puntaroidaan niiden merkitys ja annetaan niille hyväksyntä. Tärkeimmät lähdeteokset ovat Beckin Riskiyhteiskunnan vastamyrkyt, Risk Society: Towards a New Modernity ja Mitä globalisaatio on? Analyysivälineenä käytän diskurssianalyysiä, sillä maatalouden ympäristöpolitiikalla on omat Itämeridiskurssinsa ja kieli käytäntönä merkityksellistää, järjestää, rakentaa, uusintaa ja muuntaa sosiaalista todellisuuttamme. Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö merkityksellistävät tiedotteillaan todellisuutta.

Ministeriöiden välillä voi nähdä hallitsevan tietyn kestävän kehityksen konsensuksen, joka pidättää toimijoita tarttumasta tehokkaammin kysymykseen maatalouden vesiensuojelusta. Ratkaisulähtöisen ja idealistisen diskurssin väliin jäävä aukko tekee Itämerikeskustelusta repaleista ja vaikka Itämereen kohdistuu toki muitakin vaaroja, on maatalouden päästöjen vähentämisen tehottomuus erityisen ongelmallista. Ympäristöministeriön rooli maatalouden ympäristöpolitiikassa on melko vähäinen, eikä maatalouden ympäristöpolitiikka ehkä ole ihan ajan tasalla. Tulevaisuudessa maatalouden ja ympäristönsuojelun yhteistyötä tulisi lisätä, eikä niiden välillä tulisi nähdä ristiriitaa. Tuloksellinen ympäristönsuojelu ei sulje pois menestyvää maataloutta.

Asiasanat:Riskiyhteiskunta, diskurssianalyysi, ympäristöpolitiikka, maatalouden ympäristöpolitiikka, Itämeri, ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, tiedotteet