Kasvonilmeen ja katsesuunnan vaikutus seitsemän kuukauden ikäisten lasten tarkkaavaisuuteen

Abstract

Lapsella on varhain taipumus kiinnittää huomiota aikuisen kasvoihin. Kyvyt erottaa kasvoilta katseen suunta ja eri ilmeitä kehittyvät puolen vuoden ikään mennessä. Samalla lapsi orientoituu eli suuntaa oman tarkkaavaisuutensa toisen ihmisen tarkkaavaisuuden suuntaa ilmaisevien vihjeiden, kuten katsesuunnan, mukaisesti. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä, havaitseeko lapsi tässä iässä katsesuunnan ja kasvonilmeiden yhdistelmät sosiaalisina vihjeinä, jotka tarjoavat informaatiota esim. ympäristön uhkaavista tai turvallisista kohteista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kasvoilla ilmaistun tunnetilan vaikutusta katsesuuntavihjeeseen orientoitumiseen seitsemän kuukauden iässä. Tutkimuksessa tarkasteltiin orientoituvatko lapset todennäköisemmin tai nopeammin katsesuuntavihjeisiin, jos niihin liittyy pelästynyt ilme verrattuna tilanteeseen, jossa kasvojen ilme on neutraali. Aikaisemmat aikuisilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet katsesuuntaan orientoitumisen tehostuvan pelkoa ilmaisevien kasvonilmeiden yhteydessä mahdollisesti siksi, että pelästynyt ilme on ympäristön vaaroista kertova vihje.

Tutkimuksessa seitsemän kuukauden ikäiset lapset katselivat ruudulta kasvokuvia, joilla oli pelokas tai neutraali ilme. Kasvot katsoivat ensin lapseen, jonka jälkeen katsesuunta vaihtui vasemmalle tai oikealle. Ruudulle esitettiin kohdeärsyke samalle tai vastakkaiselle puolelle katsesuuntaan nähden. Lapsen silmänliikkeet kasvosta kohdeärsykkeeseen sekä sydämen syketaajuuden vaihtelu rekisteröitiin tehtävän aikana. Aineisto analysoitiin laskemalla reaktioajaksi kohdeärsykkeen esittämisestä katseen siirtämiseen kulunut aika, silmänliikkeiden todennäköisyys sekä syketaajuuden muutos suhteessa ärsykettä edeltävään aikaan. Tulokset osoittavat lapsen orientoitumisen toisen katsesuuntavihjeeseen riippuvan kasvojen ilmeestä. Tutkimuksen lapset orientoituivat aikuisen katsesuuntaan, sillä lasten reaktioajat nopeutuivat kasvokuvan katsesuunnan osoittaessa kohdeärsykkeeseen. Katsesuunnan vaikutus reaktioaikaeroon oli suurempi pelokkaan ilmeen kuin neutraalin ilmeen yhteydessä, mikä osoittaa pelästyneen ilmeen tehostavan orientaatioreaktiota katsesuuntavihjeeseen. Suurempi katsesuunnan vaikutus pelokkaan ilmeen koetilanteessa näkyi myös katseen siirtojen todennäköisyydessä kasvosta kohdeärsykkeeseen. Neutraaliin kasvonilmeeseen verrattuna pelokkaat kasvot vähensivät erityisesti todennäköisyyttä irrottaa katse kasvosta, kun katsesuunta oli kohdeärsykkeestä poispäin. Syketaajuus laski kaikkien kasvokuvien kohdalla, mikä voidaan tulkita tarkkaavaisuuden kiinnittymiseksi kasvoihin, mutta syketaajuuden muutos ei eronnut eri ilmeiden välillä.

Tutkimuksen tulokset tukevat hypoteesia, jonka mukaan lapsi alkaa jo varhain yhdistää kasvonilmeen ja katsesuunnan informaatiota toisiinsa, mikä näkyy katsesuuntaan orientoitumisessa erityisesti pelokkaiden kasvojen yhteydessä. Tutkimuksessa käytetyillä menetelmillä ja sen tuloksilla voi olla merkitystä kehitettäessä menetelmiä mm. yksilöllisten erojen ja poikkeavan käyttäytymisen, kuten autismiriskin, havaitsemiseen kehityksen varhaisvaiheessa sekä yhteyksien osoittamiseen myöhempään sosiaaliseen kehitykseen liittyen.

Asiasanat: 7 kk, tarkkaavaisuus, katsesuunta, kasvonilme, pelko, orientaatio