Pronunciation in English as lingua franca communication: How do people from different "gown trees" understand each other?
PARIKKA, ESSI (2010)
PARIKKA, ESSI
2010
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-09-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20876
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20876
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitetään, kuinka englantia vieraana kielenä puhuvien suomalaisten ääntämisen piirteet vaikuttavat puheen/viestin ymmärrettävyyteen, kun vastaanottajana on joku toisesta maasta kotoisin oleva englantia vieraana kielenä puhuva henkilö. Tutkimus pohjautuu Jennifer Jenkinsin tutkimukseen ’Englanti kansainvälisenä kielenä’ (English as lingua franca).
Tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten /θ/, /ð/, /p/, /t/, /k/ äänteiden ääntäminen vaikuttaa viestin ymmärrettävyyteen, kun vastaanottajana on toinen eri kieltä äidinkielenään ja englantia vieraana kielenä puhuva henkilö? 2) Kuinka suomalainen perusopetuksen opetussuunnitelma ottaa huomioon ymmärrettävän ääntämisen merkityksen englannin kielen opetuksessa (ei-natiivien englannin puhujien keskustelussa)?
Vastauksen saamiseksi järjestettiin kaksi eri testiä: ääntämistesti ja kuuntelutesti. Ääntämistestissä suomalaiset yhdeksäsluokkalaiset oppilaat lukivat tallenteelle ääneen englanninkielisen tekstin, jonka sitten kolme Saksasta, Espanjasta ja Ranskasta kotoisin olevaa yliopiston opiskelijaa kuuntelivat. Opiskelijoiden tehtävänä oli analysoida kuullut sanat ja lauseet foneettisin merkein. Tarkoituksena oli muodostaa tilanne, jossa sekä puhujina että kuuntelijoina olivat englantia vieraana kielenä puhuvat osapuolet.
Tutkimuksen ensimmäisessä osassa selvitetään ensin suomen ja englannin fonologisia eroja ja kurkistetaan suomen opetussuunnitelmaan fonologian osalta. Lisäksi esitellään Jennifer Jenkinsin tutkimus (English as lingua franca) ja teoriat, joille tutkimus pohjautuu. Tutkimuksen toinen, empiirinen, osa kartoittaa ääntämis- ja kuuntelutestitutkimukset ja tulokset.
Tutkimustulokset ovat verrattavissa Jenkinsin teoriaan. /p/, /t/ ja /k/- äänteiden erilaiset substituutiot äännettäessä eivät vaikuta ymmärrettävyyteen, toisin kuin äänne-erot /p/, /t/ ja /k/- äänteissä. Äännettäessä /p/, /t/ ja /k/- äänteitä, tarvittava aspiraatio on tärkeää kyseisten äänteiden perässä. Muuten äänteet sekoittuvat helposti soinnillisiin pareihinsa (/b/, /d/ ja /g/) ja saattavat muuttaa sanan tarkoituksen toiseksi. Tämä taas johtaa ymmärrettävyyden vaikeuteen kontekstissa.
Kansainvälistyvässä maailmassa, missä nykypäivänä todennäköisin keskustelukumppani on ei-natiivi englannin kielen puhuja, tämä tutkimustulos tukeekin ajatusta suomalaisen ääntämisen opetuksen painopisteen uudelleen pohdinnalle. Foneettisten merkkien opetus ei välttämättä ole tehokkaimmassa käytössä suomalaisessa englannin ääntämisen opetuksessa. Se olisikin varteenotettava lisä uutta opetussuunnitelmaa suunnitellessa. Varsinkin opetettaessa /p/, /t/ ja /k/- äänteitä, opetuksessa olisi hyvä asettaa paino aspiraation merkitykselle.
Asiasanat: fonologia, lingua franca, ymmärrettävyys, ääntämisen opetus
Tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten /θ/, /ð/, /p/, /t/, /k/ äänteiden ääntäminen vaikuttaa viestin ymmärrettävyyteen, kun vastaanottajana on toinen eri kieltä äidinkielenään ja englantia vieraana kielenä puhuva henkilö? 2) Kuinka suomalainen perusopetuksen opetussuunnitelma ottaa huomioon ymmärrettävän ääntämisen merkityksen englannin kielen opetuksessa (ei-natiivien englannin puhujien keskustelussa)?
Vastauksen saamiseksi järjestettiin kaksi eri testiä: ääntämistesti ja kuuntelutesti. Ääntämistestissä suomalaiset yhdeksäsluokkalaiset oppilaat lukivat tallenteelle ääneen englanninkielisen tekstin, jonka sitten kolme Saksasta, Espanjasta ja Ranskasta kotoisin olevaa yliopiston opiskelijaa kuuntelivat. Opiskelijoiden tehtävänä oli analysoida kuullut sanat ja lauseet foneettisin merkein. Tarkoituksena oli muodostaa tilanne, jossa sekä puhujina että kuuntelijoina olivat englantia vieraana kielenä puhuvat osapuolet.
Tutkimuksen ensimmäisessä osassa selvitetään ensin suomen ja englannin fonologisia eroja ja kurkistetaan suomen opetussuunnitelmaan fonologian osalta. Lisäksi esitellään Jennifer Jenkinsin tutkimus (English as lingua franca) ja teoriat, joille tutkimus pohjautuu. Tutkimuksen toinen, empiirinen, osa kartoittaa ääntämis- ja kuuntelutestitutkimukset ja tulokset.
Tutkimustulokset ovat verrattavissa Jenkinsin teoriaan. /p/, /t/ ja /k/- äänteiden erilaiset substituutiot äännettäessä eivät vaikuta ymmärrettävyyteen, toisin kuin äänne-erot /p/, /t/ ja /k/- äänteissä. Äännettäessä /p/, /t/ ja /k/- äänteitä, tarvittava aspiraatio on tärkeää kyseisten äänteiden perässä. Muuten äänteet sekoittuvat helposti soinnillisiin pareihinsa (/b/, /d/ ja /g/) ja saattavat muuttaa sanan tarkoituksen toiseksi. Tämä taas johtaa ymmärrettävyyden vaikeuteen kontekstissa.
Kansainvälistyvässä maailmassa, missä nykypäivänä todennäköisin keskustelukumppani on ei-natiivi englannin kielen puhuja, tämä tutkimustulos tukeekin ajatusta suomalaisen ääntämisen opetuksen painopisteen uudelleen pohdinnalle. Foneettisten merkkien opetus ei välttämättä ole tehokkaimmassa käytössä suomalaisessa englannin ääntämisen opetuksessa. Se olisikin varteenotettava lisä uutta opetussuunnitelmaa suunnitellessa. Varsinkin opetettaessa /p/, /t/ ja /k/- äänteitä, opetuksessa olisi hyvä asettaa paino aspiraation merkitykselle.
Asiasanat: fonologia, lingua franca, ymmärrettävyys, ääntämisen opetus