”Menetettyjä laulumaita ja tukahdutettua ääntä” - Äänen ja musiikin funktiot Markku Lehmuskallion elokuvissa Korpinpolska ja Sininen imettäjä
TUORILA, HEIKKI (2010)
TUORILA, HEIKKI
2010
Etnomusikologia - Ethnomusicology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-09-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20866
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20866
Tiivistelmä
Elokuvan äänen- ja musiikintutkimus pyrkii tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti audiovisuaalista kokonaisuutta. Erityisesti nykyelokuvissa ääni ja musiikki saattavat luoda koko elokuvan temaattisen kehyksen sekä osallistua kuvan kanssa kokonaisvaltaisesti tematiikan ja tarinan rakentamiseen. Tästä seuraa, että ääni ja musiikki vaikuttavat myös katsomiskokemukseen ja elokuvan rakenteellisiin ratkaisuihin.
Tarkastelin äänen ja musiikin tehtäviä niin sanotuissa yhteiskuntakriittisissä, paikoin dokumentaarista ilmaisua lähestyvissä, fiktiivisissä elokuvissa. Korpinpolskan realistiset ja elektronisesti muunnellut tehosteäänet yhdistyneinä metsästysrituaalista kertovaan sävelmään tarjosivat monipuolisen lähtökohdan elokuvan äänen ja musiikin tarkasteluun. Sinisen imettäjän elokuvaa varten sävelletty musiikki, joka koostuu paikoitellen kokeellisista - osittain soinnillisuuteen perustuvista - sellon äänistä, mahdollisti elokuvaa varten sävelletyn äänimaailman tutkimuksen. Osittain elokuvaa varten sävelletyn musiikin vuoksi teoreettinen viitekehykseni laajeni perinteisemmän elokuvamusiikin tutkimuksen alueelle.
Työni tarkastelunäkökulma perustuu Anu Juvan elokuvamusiikin funktioanalyyttiseen malliin, joka versoo Claudia Gorbmanin klassisen Hollywood-elokuvan musiikkikonventioista. Olen soveltanut tätä mallia elokuvan äänen ja musiikin kokemuksellisten, narratiivisten ja rakenteellisten funktioiden tarkasteluun. Eräänlaisen perustavanlaatuisen näkökulman analyysilleni muodostaa Michel Chionin kokonaisvaltainen näkemys - teoretisoinnit - äänen ja kuvan suhteesta hienosyisenä audiovisuaalisena kokonaisuutena.
Tutkimukseni osoittaa, että elokuvan äänillä ja musiikilla, kun niitä tarkastellaan suhteessa elokuvan tematiikkaan, on keskeisiä kerronnallisia tehtäviä. Kokonaiset sävelmät ja niukka, paikoitellen vain yksittäisiin ääniin perustuva, äänimaailma luovat temaattisia lähtökohtia ja laajentavat kerrontaa eräänlaisiin näkyihin. Ääni ja musiikki toimivat avaimina henkilöiden sielunmaisemaan ja heidän konkreettiseen elinympäristöönsä. Yksittäiset äänet tehokkaimmillaan ilmentävät yhteiskunnallisten prosessien tuhoisuutta. Lisäksi äänimaailma vaikuttaa katsomiskokemukseen ja määrittää elokuvan rakennetta. Toisin sanoen esimerkkielokuvieni äänimaailma aina yksittäisistä äänistä kokonaisiin musiikkiteoksiin rakentaa keskeisesti audiovisuaalista kokonaisuutta.
Asiasanat:äänen ja musiikin funktio, audiovisio, elokuvamusiikki, Korpinpolska, Sininen imettäjä
Tarkastelin äänen ja musiikin tehtäviä niin sanotuissa yhteiskuntakriittisissä, paikoin dokumentaarista ilmaisua lähestyvissä, fiktiivisissä elokuvissa. Korpinpolskan realistiset ja elektronisesti muunnellut tehosteäänet yhdistyneinä metsästysrituaalista kertovaan sävelmään tarjosivat monipuolisen lähtökohdan elokuvan äänen ja musiikin tarkasteluun. Sinisen imettäjän elokuvaa varten sävelletty musiikki, joka koostuu paikoitellen kokeellisista - osittain soinnillisuuteen perustuvista - sellon äänistä, mahdollisti elokuvaa varten sävelletyn äänimaailman tutkimuksen. Osittain elokuvaa varten sävelletyn musiikin vuoksi teoreettinen viitekehykseni laajeni perinteisemmän elokuvamusiikin tutkimuksen alueelle.
Työni tarkastelunäkökulma perustuu Anu Juvan elokuvamusiikin funktioanalyyttiseen malliin, joka versoo Claudia Gorbmanin klassisen Hollywood-elokuvan musiikkikonventioista. Olen soveltanut tätä mallia elokuvan äänen ja musiikin kokemuksellisten, narratiivisten ja rakenteellisten funktioiden tarkasteluun. Eräänlaisen perustavanlaatuisen näkökulman analyysilleni muodostaa Michel Chionin kokonaisvaltainen näkemys - teoretisoinnit - äänen ja kuvan suhteesta hienosyisenä audiovisuaalisena kokonaisuutena.
Tutkimukseni osoittaa, että elokuvan äänillä ja musiikilla, kun niitä tarkastellaan suhteessa elokuvan tematiikkaan, on keskeisiä kerronnallisia tehtäviä. Kokonaiset sävelmät ja niukka, paikoitellen vain yksittäisiin ääniin perustuva, äänimaailma luovat temaattisia lähtökohtia ja laajentavat kerrontaa eräänlaisiin näkyihin. Ääni ja musiikki toimivat avaimina henkilöiden sielunmaisemaan ja heidän konkreettiseen elinympäristöönsä. Yksittäiset äänet tehokkaimmillaan ilmentävät yhteiskunnallisten prosessien tuhoisuutta. Lisäksi äänimaailma vaikuttaa katsomiskokemukseen ja määrittää elokuvan rakennetta. Toisin sanoen esimerkkielokuvieni äänimaailma aina yksittäisistä äänistä kokonaisiin musiikkiteoksiin rakentaa keskeisesti audiovisuaalista kokonaisuutta.
Asiasanat:äänen ja musiikin funktio, audiovisio, elokuvamusiikki, Korpinpolska, Sininen imettäjä